Rakennusruhtinaat rajan takana

Jyrki Koulumies oli Uuden Suomen ja Ylen Moskovan kirjeenvaihtaja 1970-luvun lopulla – aikana, jolloin Kostamuksen kaupungin jättiurakka tipahti suomalaisten rakennusruhtinaiden syliin. Neuvotteluja käytiin pitkään ja hartaasti Urho Kaleva Kekkosen johdolla ja myötävaikutuksella. Merkittävää roolia idänsuhteissa näytteli tuolloin, ja jo aiemmin Svetogorskin urakoissa 1970-luvun alussa, rakennusinsinööri ja Finn-Stroin toimitusjohtaja Risto Kangas-Ikkala.  

Koulumies, Jyrki: Kohtalona Kostamus. Risto Kangas-Ikkalan muistelmat. Siltala, Helsinki, 2012. 224 sivua. ISBN 978-952-234-115-0.

Jyrki Koulumies on laatinut Risto Kangas-Ikkalan (s.1937) elämäkerran haastattelujen pohjalta. Faktat on tarkistettu dokumenteista ja lehdistöaineistosta sekä ulkoministeriön asiakirjojen pohjalta. Työ on ollut selvästi mieluinen, mutta myös mittava. Kaikille idänkaupan lähihistoriasta kiinnostuneille, asiantuntijoille ja alan veteraaneille Kohtalona Kostamus tarjoaa epäilemättä mielenkiintoisia lukuhetkiä.

Risto-Kangas Ikkalan muistelmat ovat periaatteessa suhteellisen tyypillinen ”uraelämäkerta”, jossa arkisemmat lapsuuden ja nuoruuden elämänvaiheet kuitataan muutamalla sivulla, kirjan alussa. Sen jälkeen alkaa hurjan uran kuvaus, joka onneksi sisältää melkoisen määrän herkkupaloja paitsi päähenkilön työvaiheista, myös byrokratian kiemuroista ja monesta Suomen ja Neuvostoliiton yhteisprojekteissa ahertaneesta rakennusruhtinaasta – esimerkiksi Armas Puolimatkasta ja Kauko Rastaasta.

Idän projekteista huolehtineista poliitikoistakin löytyy paljon mehukasta muisteltavaa. Presidenttimme UKK:n hauras vanhuus, Ahti Karjalaisen alkoholismi – ja monen muunkin johtajan viinanhuuruiset hetket vodkalasin ääressä ovat esillä. Samoin ne henkilökohtaiset luonteenpiirteet, mitkä erottivat vaikkapa tulevan presidentin Mauno Koiviston, Paavo Väyrysen ja Kalevi Sorsan edellisistä vaikuttajista. Koivisto ei muistelijan mukaan ollut lainkaan sellainen piinkova idänsuhteiden hoitaja ja ahkera neuvottelija kuin UKK, vaan toveri/herraseurassa pikemminkin ”ujo” ja ”pidättyväinen” aloitteissaan.

Erittäin arvokas lisä suomalais-neuvostoliittolaisten diplomaattisuhteiden historiaan ovat myös ne venäläisten vaikuttajien henkilökuvat, jotka Kangas-Ikkala tuo haastatteluissa esiin. ”Öykkärimäinen” suurlähettiläs Vladimir Stepanov ja ”sujuvakäytöksinen KGB-kenraali” Viktor Vladimirov – kuten myös ministeri Andrei Gromiko – kuuluivat niihin neuvostoliittolaisiin vanhempiin tovereihin, joita muistelija ja vielä nuori insinööri joutui Finn-Stroin vuosinaan säännöllisesti tapaamaan.

Tänä päivänä on vaikea käsittää kuinka yksinvaltaisesti idänsuhteita ja miljardiluokan rakennusprojekteja hoideltiin 1970-luvun Suomessa – ja millainen vaikutusvalta idän ruhtinailla oikein oli. Vähältä piti jopa se, että nämä teollisuuspohatat olisivat saaneet KGB:n myötävaikutuksella pahasti alkoholisoituneen Ahti Karjalaisen presidentiksi. Siinä juonittelijoiden joukossa Svetogorskin ja Kostamuksen jättiurakoita hoitanut Risto Kangas-Ikkala oli välillä melkoisessa pyörityksessä. Ei ihme, että hän jäi Finn-Stroista eläkkeelle jo 51-vuotiaana. Ura toki jatkui yritysmaailmassa muualla.

 

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *