Jyrki Koulumies on laatinut Risto Kangas-Ikkalan (s.1937) elämäkerran haastattelujen pohjalta. Faktat on tarkistettu dokumenteista ja lehdistöaineistosta sekä ulkoministeriön asiakirjojen pohjalta. Työ on ollut selvästi mieluinen, mutta myös mittava. Kaikille idänkaupan lähihistoriasta kiinnostuneille, asiantuntijoille ja alan veteraaneille Kohtalona Kostamus tarjoaa epäilemättä mielenkiintoisia lukuhetkiä.

Risto-Kangas Ikkalan muistelmat ovat periaatteessa suhteellisen tyypillinen ”uraelämäkerta”, jossa arkisemmat lapsuuden ja nuoruuden elämänvaiheet kuitataan muutamalla sivulla, kirjan alussa. Sen jälkeen alkaa hurjan uran kuvaus, joka onneksi sisältää melkoisen määrän herkkupaloja paitsi päähenkilön työvaiheista, myös byrokratian kiemuroista ja monesta Suomen ja Neuvostoliiton yhteisprojekteissa ahertaneesta rakennusruhtinaasta – esimerkiksi Armas Puolimatkasta ja Kauko Rastaasta.

Idän projekteista huolehtineista poliitikoistakin löytyy paljon mehukasta muisteltavaa. Presidenttimme UKK:n hauras vanhuus, Ahti Karjalaisen alkoholismi – ja monen muunkin johtajan viinanhuuruiset hetket vodkalasin ääressä ovat esillä. Samoin ne henkilökohtaiset luonteenpiirteet, mitkä erottivat vaikkapa tulevan presidentin Mauno Koiviston, Paavo Väyrysen ja Kalevi Sorsan edellisistä vaikuttajista. Koivisto ei muistelijan mukaan ollut lainkaan sellainen piinkova idänsuhteiden hoitaja ja ahkera neuvottelija kuin UKK, vaan toveri/herraseurassa pikemminkin ”ujo” ja ”pidättyväinen” aloitteissaan.

Erittäin arvokas lisä suomalais-neuvostoliittolaisten diplomaattisuhteiden historiaan ovat myös ne venäläisten vaikuttajien henkilökuvat, jotka Kangas-Ikkala tuo haastatteluissa esiin. ”Öykkärimäinen” suurlähettiläs Vladimir Stepanov ja ”sujuvakäytöksinen KGB-kenraali” Viktor Vladimirov – kuten myös ministeri Andrei Gromiko – kuuluivat niihin neuvostoliittolaisiin vanhempiin tovereihin, joita muistelija ja vielä nuori insinööri joutui Finn-Stroin vuosinaan säännöllisesti tapaamaan.

Tänä päivänä on vaikea käsittää kuinka yksinvaltaisesti idänsuhteita ja miljardiluokan rakennusprojekteja hoideltiin 1970-luvun Suomessa – ja millainen vaikutusvalta idän ruhtinailla oikein oli. Vähältä piti jopa se, että nämä teollisuuspohatat olisivat saaneet KGB:n myötävaikutuksella pahasti alkoholisoituneen Ahti Karjalaisen presidentiksi. Siinä juonittelijoiden joukossa Svetogorskin ja Kostamuksen jättiurakoita hoitanut Risto Kangas-Ikkala oli välillä melkoisessa pyörityksessä. Ei ihme, että hän jäi Finn-Stroista eläkkeelle jo 51-vuotiaana. Ura toki jatkui yritysmaailmassa muualla.