Tuija Vertainen on taustaltaan romanisti ja kerännyt ranskalaisperäisiä sanoja monenlaisista arkisista lähteistä, kirjallisuudesta ja vanhoista lehdistä. Aakkosittain järjestetyt pienet tarinat kertovat paitsi sanojen merkityksen, myös niiden taustaa ja käyttöä. Kirjoittaja nostaa esille kunkin sanan kohdalla myös muita aihepiiriin liittyviä ja samaa alkuperää olevia sanoja. Joskus näin on tehty varsin yllättäviäkin yhdistelmiä, kuten komposti ja potpuri, tai sabotaasi ja tohveli.

Osa sanoista on vanhoja, kuten palttoo, salusiini ja seslonki. Nämä eivät ehkä ole enää kaikille nykylukijoille tuttuja, mutta merkitys kyllä selviää tekstissä. Myös uusia sanoja on mukana, kuten parkour ja kreppi. Ruokasanastoa on melko paljon, tunnetaanhan Ranska keittotaidon maana. Selitykset löytyvät niin sanoille buffet ja gurmee kuin myös aladobi, nonparelli ja rusina.

Joidenkin sanojen synty tiedetään aivan tarkasti; tällainen on esimerkiksi stetoskooppi. Monille sanoille olisi ollut aikanaan tarjolla myös vaihtoehtoisia suomenkielisiä ilmauksia. Elias Lönnrotin ehdotukset kerallinen ja kerahinen eivät ole saaneet suosiota, vaan käytetään ranskankielistä sanaa avec.  Monen sanan kohdalla selitys sisältää anekdootteja, ja joskus se laajenee jopa pienoiselämäkerraksi. Esimerkiksi useampisivuinen selitys bougainvillean ja hortensian nimityksistä kertoo samalla tarinan ensimmäisestä naisesta, joka teki maailmanympärimatkan jo 1700-luvulla.

Kirjan lopussa on jälkikirjoitus otsikolla ”Sanojen todellista merkitystä etsimässä”, jossa Vertainen kertoo kirjan synnystä, mutta myös latinan ja ranskan kielen merkityksestä Ruotsin ja Suomen sivistyneistölle ja suomenkielisen sanaston kehittämisestä. Kirjan voi lukea alusta loppuun, tai sitä voi selailla mielikseen ja huvikseen lukien tekstin sieltä, toisen täältä. Lopussa on myös hakemisto, josta löytyvät nekin sanat, joita on käsitelty jonkun muun hakusanan yhteydessä.