Siirtomaalaivan kyydissä

Kongon historiaa käsitelleellä palkitulla teoksellaan maailmanmaineeseen pongahtanut belgialainen arkeologi ja kirjailija David Van Reybrouck jättää lähtemättömän jäljen uudella teoksellaan Indonesian koloniaalisesta menneisyydestä. Erityisen ansiokkaana voi pitää teoksen pureutumista indonesialaisten kokemushistoriaan.

Van Reybrouck, David: Revolusi. Indonesia ja modernin maailman synty [Revolusi. Indonesie et het ontstaan van de moderne wereld]. Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2023. 548 sivua. ISBN 9789523880733.

Maailman neljänneksi väkirikkain maa ja samalla maailman suurimman muslimiväestön omaava valtio Indonesia ei tyypillisesti paistattele länsimaisen median otsikoissa. Suomalaisissa tiedotusvälineissä maata on viime vuosikymmeninä käsitelty luultavasti eniten Acehin rauhanneuvottelujen yhteydessä vuonna 2005. Indonesian edustajien läsnäolo noteerattiin viime syksynä myös presidentti Martti Ahtisaaren hautajaisten yhteydessä. Vaikka Indonesiasta on tehty roppakaupalla ansiokasta historiantutkimusta, David Van Reybrouckin teos paikkaa suurta aukkoa laajemmalle yleisölle suunnatussa historiankirjoituksessa, johon suomalainen lukija pääsee onnekseen tutustumaan Kustannusosakeyhtiö Siltalan ja erityisesti suomentaja Sanna van Leeuwenin erinomaisen työn ansiosta.

Van Reybrouckin teos keskittyy Indonesian alankomaalaiseen siirtomaamenneisyyteen, joka on pitkään ollut kipeä piste hollantilaisille historioitsijoille. Belgian kansalaisena Van Reybrouckin ei tarvinne kantaa samanlaista huolta kenenkään varpaille astumisesta, eikä metodologinen nationalismi ole rajoittanut hänen työtään samalla tavalla kuin hollantilaisia historioitsijoita. Tämä ei tarkoita sitä, että teoksen tarkoitus olisi mustamaalata hollantilaisia, vaan ennemmin nostaa esiin kolonialististen valtarakenteiden synkkää varjoa ja dekolonisaation pitkäkestoisia ja kipeitä prosesseja. Alankomaalaisen historiankirjoituksen kipupisteet – toki englannin kielen valta-aseman lisäksi – ovat saattaneet osaltaan heijastua myös kolonialismin historiaa syntetisoiviin ja Indonesian pitkälti ohittaviin teoksiin (vrt. esim. Kujala 2019) siitäkin huolimatta, että Hollannin Kaakkois-Aasia oli 1800-luvulla monin tavoin tärkein eurooppalainen siirtomaa heti brittiläisen Intian jälkeen (Osterhammel 2014, 89).

Yli 500-sivuisen tiiviin teoksen punaisena lankana kulkee Van Reybrouckin kuvaus Indonesian yhteiskunnasta ”siirtomaalaivana”, jonka väestö jakautuu laivan eri kansille. Tämä metafora tekee kirjasta helposti lähestyttävän ja helpottaa hahmottamaan muutoksia siinä, miten eri ryhmät pyrkivät ja toisinaan onnistuivat nousemaan ylemmille ”kansille”. Kuvausta elävöittävät konkreettiset laivojen uppoamiset Indonesian vesillä, jotka muistuttavat siitä, kuinka hauras siirtomaan hallitsijoiden asema oli varsinkin hollantilaisen hallinnon loppua kohti.

Van Reybrouckin kuvaus alkaa varhaismodernin ajan Itä-Intian kauppakomppaniasta ja Indonesian ”haltuunotosta” 1600-luvun alussa sekä koloniaalisen yhteiskunnan muotoutumisesta 1900-luvun alkuun mennessä. Tämä kolmen vuosisadan jakso käsitellään tiiviisti yhdessä luvussa. Sen jälkeen kirja etenee kronologisesti 1900-luvun ensimmäisen puoliskon aina Indonesian itsenäistymiseen vuonna 1950 siten, että kirjan painopiste on selvästi toisessa maailmansodassa ja sitä seuranneissa vuosissa. Voi tietenkin kysyä, olisiko narratiivia voinut tiivistää ja pikkutarkkoja yksityiskohtia karsia, mutta tähän vastaisin, että ei missään nimessä.

Van Reybrouck nimittäin palkitsee lukijansa tasapainoisella tarkastelulla, joka nostaa esiin myös tavallisten indonesialaisten kokemukset – aivan kuten hänen aiemmin julkaisemassaan Kongon historiassa. Kirjan narratiivi ei rakennu pelkästään alankomaalaisten hallitsijoiden tuottaman lähdeaineiston varaan, vaan Van Reybrouck on tehnyt hengästyttävän työn jäljittämällä ja haastattelemalla aikalaistodistajia 1900-luvun alkupuolen tapahtumille. Hän ei ole siinäkään tyytynyt ainoastaan hollantilaisiin ja indonesialaisiin, vaan ulottanut haastattelumatkansa perusteellisesti myös Japaniin ja Nepaliin. Teoksen menetelmällisesti vaikuttavimmat kuvaukset tulevatkin Nepaliin suuntautuneelta haastattelumatka – se muistuttaa siitä, ettei historiantutkijan koskaan pitäisi antaa liian helpolla periksi ja sanoa, että jostakin asiasta ei ole lähteitä, ainakaan niin kauan, kuin historiallisia tapahtumia todistaneita ihmisiä on vielä elossa. Kirja toimii myös muistutuksena siitä, miten taitava historiankirjoittaja käsittelee kaunokirjallisuutta ja vaikkapa vieraan kielen fraasisanakirjaa hedelmällisenä primäärilähteenä.

Bandungin konferenssisali vuonna 1955. Kuva: Wikimedia Commons.

Indonesian koloniaaliseen menneisyyteen sisältyy paljon raakalaismaisuutta ja ”pieleen mennyttä” historiaa. Erityisen brutaali aikakausi Indonesiassa koettiin Japanin miehityksen alla toisessa maailmansodassa, jossa Indonesia oli yksi pahimmin kärsineitä maita – 4 miljoonaa kuollutta. Tämän murheen valossa on tavallaan hämmästyttävää, miten Indonesia nousi Intian ohella heti itsenäistyttyään afrikkalaisten itsenäisyysliikkeiden veturiksi ja kokosi antikoloniaalisia aktivisteja Bandungin konferenssiin vuonna 1955, mitä Van Reybrouck käsittelee lyhyesti kirjan lopussa. Toisaalta asian voi ajatella niinkin, että nimenomaan siirtomaavallan ja dekolonisaatioprosessin aikana koetut vääryydet ja kärsimykset raivasivat tietä myötätuntoiseen ”kolmatta maailmaa” hahmotelleeseen ja yhdistäneeseen politiikkaan. Tämän aatteellisen virtauksen kasvu ja romahdus (Burbank & Cooper 2023) ja indonesialaisten kohtaamat uudet verilöylyt 1960-luvun puolivälissä (Robinson 2018; Bevins 2020) eivät enää mahtuneet Van Reybrouckin teoksen rajaukseen, mutta siitäkin huolimatta, kirjaa ei voi kuin suositella ja vielä kerran kiittää kustantajaa sen saattamisesta suomalaisen lukijakunnan saataville.

***

Kirjallisuus:

Bevins, Vincent 2020. The Jakarta Method. Washington’s Anticommunist Crusade and the Mass Murder Program that Shaped Our World. New York: PublicAffairs.

Burbank, Jane & Frederick Cooper 2023. Post-Imperial Possibilities. Eurasia, Eurafrica, Afroasia. Princeton: Princeton University Press.

Kujala, Antti 2019. Kivenmurskaajat. Kolonialismin historia. Jyväskylä: Atena.

Osterhammel, Jürgen 2014. The Transformation of the World. A Global History of the Nineteenth Century. Princeton: Princeton University Press.

Robinson, Geoffrey B. 2018. The Killing Season. A History of the Indonesian Massacres, 1965–66. Princeton: Princeton University Press.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *