Petri Hautaniemen väitöskirja on osa kiivasta tahtia kasvavaa uutta suomalaista maahanmuuttotutkimusta. Tutkimuksen keskiössä ovat nuoret somalipojat, joiden elämää Hautaniemi tarkastelee paikallisissa ja ylikansallisissa yhteyksissä. Tämän ohella toinen keskeinen teema on poikien elämä suomalaisen yhteiskunnan puitteissa, mukaan lukien viranomaistyön ja -huolen kohteena oleminen. Tutkimuskohteensa kautta työ asemoituu osaksi pakolaistutkimusta, johon se pyrkii tarjoamaan poikien aktiivisen toimijuuden näkökulmaa uhriperspektiivin sijaan. Tutkimus perustuu pitkäaikaiseen kenttätyöhön poikien parissa ja tieteellisesti se asemoituu antropologian ja sosiologian piiriin.

”Pojat! Somalipoikien kiistanalainen nuoruus Suomessa” koostuu yhdeksästä luvusta, jotka on jaettu kolmeen pääosioon. Kahdessa ensimmäisessä luvussa Hautaniemi asemoi itsensä tutkimuksensa osaksi ja esittelee Somaliasta tarvittavat taustat varsinaista argumentointia varten. Seuraavat viisi lukua muodostavat kirjan empiirisen aineiston käsittelyn seuraavien teemojen puitteissa: siirtymä pakolaisuuden kautta Somaliasta Suomeen, sukupuolisuus, ihonväri ja syrjintä, viranomaistoiminta ja DNA-testit osana perheenyhdistämistä. Kolmas osio sisältää työn teoreettisten raamien esittelyn, pohdinnan ja johtopäätökset.

Tutkimuksen keskeinen teoreettinen käsite transnationaalisuus, jonka Hautaniemi on kääntänyt joko ’ylikansalliseksi’ tai ’ylirajaiseksi’. Ajankohtaisessa globalisaatiokeskustelussa juuri tämä on keskeinen käsite, jonka avulla pyritään avaamaan kansallisvaltioiden rajoja rikkovia suhteita sekä avartamaan tulkintahorisonttia paikallisen ja kansallisen kontekstin ulkopuolelle. Vaikka Hautaniemi asettaa somalipojat lähtökohtaisesti transnationaaliin tilaan, niin hän pyrkii myös tarkastelemaan sen rajoja. Teoreettisessa synteesissä hän toteaa seuraavalla tavalla (s. 170-171):

”Transnationaalissa tutkimuksessa on syytä huomioida, että arvovaltaisen tai varakkaan eliitin ylirajaisuus erottautuu pakolaisten, turvapaikanhakijoiden tai tavanomaisten siirtolaisten arjesta.”

Lainauksessa esitetty huomio tarkoittaa myös sitä, että kansallisvaltioiden rakenteet ja politiikat vaikuttavat huomattavalla tavalla yksittäisten henkilöiden elämään. Tämä perspektiivi on jäänyt vähemmälle huomiolle monissa aihetta käsittelevissä tutkimuksissa, jotka jättävät ’diasporiset ryhmät’ ikään kuin leijumaan vailla kiinteitä kosketuspintoja ympäröivään yhteiskuntaan. Hautaniemen tutkimus osoittaa selkeästi ettei asian laita ole näin, vaan että kyseiset ryhmät ja henkilöt ovat samanaikaisesti myös lujasti ankkuroituneita asuinpaikkoihinsa, vaikka ylikansallisuus onkin tärkeä arjen määrittäjä.

Tutkimuksessa tarkastellaan myös viranomaistoiminnan kohdistumista poikiin. Erilaisia toimijoita ovat mm. nuorityöntekijät, poliisi, opettajat, asiantuntijat ja Ulkomaalaisviraston työntekijät. Hautaniemi esittää, kuten muutamat muutkin tutkijat ovat tehneet, että keskustelu pojista onkin osaltaan myös keskustelua suomalaisuudesta. Mikä on sallittua ja kielletty juuri Suomessa? Kulttuurieroiksi nähdyillä asioilla luodaan rajalinjoja ja asetetaan pojat normaaliuden toiselle puolelle, kunnes muuttavat tapansa. Ideaalinen suomalaisuus toimii peilipintana somalialaiselle ’kulttuurille’. Hautaniemen mukaan kulttuurifundamentalistinen käsitys on yllättävän yleinen myös viranomaisyhteyksissä.

Hautaniemen tutkimus laajentaa merkittävällä tavalla olemassa olevaa tutkimusta suomalaisista maahanmuuttajavähemmistöistä. Ensinnäkin se tuo ruohonjuuritason näkökulman kasvavien nuorten kokemuksiin ja valottaa niitä strategioita joiden avulla nämä usein nurjamielisen ympäristön keskellä elävät pojat selviävät arjen haasteista. Toisaalta se yhdistää mielestäni onnistuneesti arkielämän kokemukset niitä ympäröiviin valtarakenteisiin ja tuo esille kuinka poikia pyritään sovittamaan erilaisiin muotteihin. Suomalaisesta yhteiskunnasta piirtyvää kuva ei ole aina kovinkaan kaunis.

Kirja on Nuorisotutkimusverkoston julkaisema ja miellyttävästi taitettu. Voin suositella Hautaniemen kirjaa kaikille transnationaalisuudesta ja maahanmuuttajavähemmistöistä kiinnostuneille lukijoille sekä ehkä erityisesti maahanmuuttajatyöntekijöille ja -viranomaisille. Opettavaa lukemistoa.