Turistina keskiajan Suomessa

Matkaopas keskiajan Suomeen on ammattitutkijan kirjoittama matkaopas vuoden 1400 Suomeen. Se on välttämätön survival guide jokaiselle itseään kunnioittavalle aikamatkaturistille Itämaahan. Kuinka käyttäydyt pidoissa, missä ovat parhaat kirkot ja entäpä kuinka Turussa voi majoittua välttäen kirpun puremat?

Aalto, Ilari; Helkala, Elina: Matkaopas keskiajan Suomeen. Atena, 2015. 256 sivua. ISBN 978-952-300-107-7.

Ilari Aallon (teksti) ja Elina Helkalan (kuvitus) Matkaopas keskiajan Suomeen on teos, joka herättää kysymyksen, miksei kukaan keksinyt kirjoittaa sitä aikaisemmin? Historiallinen matkaopas on muualla maailmassa pitkään ollut historian popularisoinnin alalaji.  Ilahduttavaa on, ettei tätä markkinarakoa Suomessa ole täyttänyt historiantutkimuksesta ja arkeologiasta pihalla oleva toimittaja, vaan asialla on teemaan tiedemiehen vakavuudella perehtynyt arkeologi. Lopputuloksena on kirja – sanottakoon se heti – jossa tieteellinen asiantuntemus elää symbioosissa oivaltavan popularisoinnin kanssa. Lopputulos on kaikin puolin nautittava kokonaisuus, josta ei suoranaisia asiavirheitä löydy. Elina Helkalan kuvitus sekä laaja valokuvamateriaali täydentävät esteettistä kokonaisuutta ja teoksen taittokin on vallan mukiinmenevä.

image

Kuva: Teoksen kuvitusta. Elina Helkala.

Siispä keskityn lillukan varsista naputtamisen sijaan pohtimaan hieman Aallon kirjahankkeen perusteita ja sen käyttöarvoa pedagogisesta näkökulmasta. Lähtökohdaksi Aalto on valinnut Suomessa vallinneen tilanteen vuonna 1400. Lukiessa pohdiskelin, miksi tämä valinta on täytynyt ylipäätään tehdä, kun lähdetilanteesta johtuen tekijä joutuu käyttämään paljon materiaalia myös myöhemmältä keskiajalta ja jopa uuden ajan puolelta. Olisiko kuitenkin ollut luontevampaa – jos tarkka vuosi piti ylipäätään valita – päätyä esimerkiksi vuoteen 1500 jolloin keskiajan suomalainen yhteiskunta oli monessa mielessä kehittynyt huippuunsa?

Lähdeaineiston käyttöön liittyvää huomiotani ei pidä tulkita moitteeksi. Valitettavasti Suomen keskiajan lähdeaineisto on kovin heikosti säilynyt ja suhteettomasti painottunut fiskaalisiin oloihin ja maan omistukseen liittyviin dokumentteihin. Tämän vuoksi tutkija joutuu väistämättä tekemään johtopäätöksiä myöhemmän ajankohdan perusteella ja olettamaan muun Euroopan tilanteen perusteella, mitenkä asiat Suomessa todennäköisesti olivat. Tässä suhteessa Aallon tulkinnat ovat pääsääntöisesti kestävällä pohjalla. Hieman skeptisesti voi korkeintaan suhtautua siihen, kuinka yleisiä ns. mysteerinäytelmät keskiajan Suomessa olivat. Esimerkiksi tulkinta siitä, että Pyhän Henrikin surmavirsi olisi alkujaan ollut osa tällaista mysteerinäytelmään, on melko rohkea.ori

Arkeologin näkökulma – ja historioitsijan

Toinen Aallon matkaopasta lukiessa mieleen nouseva seikka on, kuinka eri tavalla arkeologi ja historioitsija voivat ”nähdä” saman ajanjakson. Lähinnä kirjallisten lähteiden kanssa operoiva historiantutkija näkee keskiajan Suomen pääsääntöisesti kristillisenä maana, jossa kirkko näkyy selkeästi katukuvassa, vai kenties pitäisi sanoa kylänraitin kuvassa. Arkeologin ja kansantieteilijän näkökulmassa tähän kuvaan syntyy aivan toisenlainen pohjavire. Aallon keskiajan Suomea kansoittavat dominikaaniveljien lisäksi myös pakanatietäjät ja shamaanit. Tässä suhteessa Matkaoppaan lukeminen oli ammattimaiselle keskiajantutkijallekin virkistävä kokemus, joka pakottaa uudelleen ajattelemaan omaa kuvaansa siitä, minkälainen keskiajan Suomi lopultakin oli.

Kuten tälle populaaritieteelliselle genrelle muuallakin on tyypillistä, Aallon teos noudattaa modernin matkaopaskirjallisuuden konventioita ja jäljittelee niiden kieltä:

”Jos haluat nähdä vähällä vaivalla mahdollisimman monta kirkkoa, suuntaa Turun seudulle: Aurajoen vartta kulkiessa voi parhaimmillaan nähdä neljä kirkkoa yhtä aikaa, ja itse kaupungissa kirkkoja on peräti kolme.”

Erinomainen teos opetuksen tueksi

Tämä tekee teoksesta kevyttä luettavaa ja helpottaa sen käyttöä pedagogisiin tarkoituksiin. Aallon ja Helkalan teosta voisi helposti käyttää esimerkiksi aineistona uusien lukion opetussuunnitelman perusteiden mukaisella TO1 (Teemaopinnot 1) kurssilla. Kyseessä on valtakunnallisesti syventävä lukio-opintojen kurssi, jossa valittua ilmiötä lähestytään useamman oppiaineen näkökulmasta ja menetelmillä. Kirjan pohjalle olisi helppoa rakentaa kurssi, jossa Suomen keskiaikaa lähestyttäisiin esimerkiksi historian, äidinkielen, kuvaamataidon ja draaman keinoin.

image

Kuva: Teoksen kuvitusta. Elina Helkala.

Perinteisemmällä lukion Suomen historia Ruotsin vallan aikana käsittelevällä (HI 5) kurssillakin Matkaopas on erittäin hyödyllinen apuväline niin opettajille kuin oppilaillekin. Monissa kouluissa käytetään tämän kurssin materiaaleina sekä tietopohjalta että sisällön valikoinnin suhteen auttamattomasti vanhentuneita materiaaleja. Matkaopas tarjoaa sellaista arkipäivän- ja kulttuurihistoriaa, joka monista koulukirjoista valitettavasti puuttuu.

Kaiken kaikkiaan Aalto ja Helkala sekä heidän kustantajansa ovat tehneet merkittävän kulttuurityön tuodessaan modernin tieteellisen kuvan keskiajan suomalaisesta yhteiskunnasta helposti lähestyttävässä ja didaktisesti monikäyttöisessä muodossa lukijoiden saataville. Teosta voi toki lukea myös puhtaana viihdekirjallisuutena – siinäkin se täyttää paikkansa enemmän kuin hyvin.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *