Unikokemusten kerronnalliset ja kulttuuriset muodot – matkalla tulkintojen maailmoissa

Folkloristi Annikki Kaivola-Bregenhøjn kirja, Kerrotut ja tulkitut unet - Kulttuurinen näkökulma uniin, on viehättävä kokonaisuus unikerronnan kulttuurisista piirteistä, unien tyypeistä ja unentulkinnan historiasta. Unilla on kautta historian ollut merkitystä ihmisten elämässä ja tavassa ymmärtää olemassaoloaan. Vaikka moderni ihminen tulkitseekin elämäänsä usein muista lähtökohdista, ei unista kertominen ja niiden huomioiminen ole nykyisistäkään elämänpiireistä täysin irrallista tai vierasta.

Annikki Kaivola-Bregenhøj: Kerrotut ja tulkitut unet. Kulttuurinen näkökulma uniin. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS), 2010. 205 sivua. ISBN 978-952-222-151-3.

Todennäköisesti kaikki ihmiset ovat ainakin joskus pysähtyneet miettimään itselleen elämyksellisten unien tunnetiloja ja mahdollisia merkityksiä. Karkeasti jaotellen ihmisten näkemykset unien luonteesta voi jakaa neljään ryhmään. Unissa korostuu kytkös menneeseen eli unet nähdään lähimenneisyyden heijastumina. Toisille unet ovat alitajunnan puhetta. Kolmas kategoria käsittelee unia viihteenä ja neljänteen ryhmään kuuluvat kokijat, jotka mieltävät unet enteinä tulevasta. Suomessa unet ovat selvästi naisille kuuluvaa perinnettä. Usein yhteys kulttuuriseen unenkerrontaan tuntuu kaiketi löytyvän omista elämänkulullisista kokemuksista, esimerkiksi kuulluista enneunikertomuksista, joiden symboliikan kautta on tulkittu elämään ja paikallisyhteisöön vaikuttavia tapahtumia kuten kuolemaa tai matkustamista.

Unien tulkitseminen on arkipäiväistä puhetta ja kansanperinnettä. Unikokemuksista kerrotaan useimmiten unessa esiin tulleen, merkitykselliseksi koetun symboliikan kautta. Useinkaan vain hauskat tai miellyttävät unet eivät ole niitä, joita ensisijaisesti kerrotaan merkityksellisinä unina vaan kerrotut unet sisältävät monimutkaisempia ja unennäkijälle mieleen jääneitä ja pohdintoja aiheuttavia asioita. Pääsääntöisesti unennäkeminen on mielletty niin, että näkijä on vastaanottaja eli jossain määrin passiivinen toimija, mutta on olemassa kulttuureja, joissa unennäkijällä on aktiivinen rooli. On myös ajateltu, että omaa unennäkemistään voi työstää ja uniaan voi oppia ohjailemaan. Joillakin kokijoilla tällainen taito on. Suomalaisessa nykykulttuurissa unenkerrontaa ei varsinaisesti opeteta, mutta monet kirjoittajan tutkimukseen osallistuneet ovat kertoneet unista keskustelemisen olleen perheen tai lähipiirin tapa. Tällaisilla tavoilla unista kertomisen muodot vakiintuvat.

Eri kulttuureissa unilla on erilaisia merkityksiä ja ne vaihtelevat eri aikoina, mutta Kaivola-Bregenhøjn kirjaa lukiessa oli mielenkiintoista huomata, kuinka samanlaisia elementtejä ja tulkinnan alaisia tapahtumia, elämyksiä ja symboleja unitulkinnat ja kertomukset lopulta pitävät sisällään, vaikka ne voivat olla hyvinkin kaukaa historiasta. Kirjassa mainitaan varhaisimpien, tunnettujen unen tulkinnan oppaiden olleen käytössä pitkälti ennen ajanlaskun alkua. Yksi ratkaiseva kulttuurinen jako on uneen ja valvetodellisuuteen liittyvä eronteko. Omassa kulttuurissamme unen yleinen merkitys on valvetilaa vähäisempi, eli uni korkeintaan heijastaa joitakin valve-elämän asioita eikä ole sinänsä oma maailmansa. Toisissa kulttuureissa unelle annetaan suurempi todellisuusarvo. Sellaisissa kulttuureissa, joissa unet ovat tärkeitä, niiden sanomaan ja sisältämään symboliikkaan suhtaudutaan vakavasti.  Suhdetta uniin voidaan luonnehtia kaksijakoiseksi: yhtäältä unilla on verrattain suuri koettu merkitys, mutta toisaalta niiden kertominen ei ole sopivaa läheskään kaikissa tilanteissa eikä kenelle tahansa. Esimerkiksi kirkkoisä Martti Lutherin kerrotaan rukoilleen, ettei Jumala lähettäisi hänelle lainkaan unia, jotta hänen ei tarvitsisi ottaa kantaa sellaiseen mielestään vaikeaan kysymykseen, ovatko unet jumalaista perua vai ovatko ne paholaisen tekosia.

Kulttuurinen lähtökohta unentulkinnan tutkimiselle on varsin mielenkiintoinen, sillä se avaa näkökulmia sille, mikä unissa ja niiden merkityksissä on kollektiivista ja minkälaiset seikat voivat vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten unista tulee kertomuksia, mitkä unet koetaan merkityksellisiksi tai millaisia unia ihmiset ylipäätään näkevät eli mitkä ympäristössä tai kulttuurissa tapahtuvat asiat voivat vaikuttaa uniin. Unet eivät siis ole pelkästään psykologiaa, psykoanalyyttistä materiaalia tai mystiikkaa, ne ovat myös kulttuuria. Mitä maailmasta kertovat esimerkiksi sellaiset havainnot, joissa unien sisällöt eroavat kansakunnittain tai kulttuureittain. Miksi kiinalaiset näkevät hyökkäyksen kohteeksi joutumisesta huomattavasti enemmän unia kuin vaikkapa suomalaiset? Kirjoittaja muistuttaakin johdantoluvussa, että unia ei pysty ymmärtämään, tuntematta näkijän taustaa. Kaiken kaikkiaan unista on kirjoitettu paljon, ja tärkeä osa uniperinteitä onkin säilynyt kirjoissa. Unista kiinnostunut voikin löytää lukuisia erilaisia oppaita unien ymmärtämiseen ja tulkintaan. Kirjan aineisto käsittää unikirjoja, arkistoaineistoja ja kirjoittajan keräämien kyselyaineistojen tietoja. Arkistotiedot ovat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkiston kokoelmista. Tekstin lomassa on paljon kertomuksia ja aineistositaatteja, jotka elävöittävät tekstiä mukaansatempaavalla tavalla ja kertomuksia on hauska lukea.

Kirja jakaantuu kuuteen osaan. Aluksi tehdään katsaus unen perusolemukseen, jossa käsitellään uskomuksia ja tulkintoja unien olemuksesta, oletetusta alkuperästä ja unen ja valveen todellisuudesta. Seuraavissa luvuissa keskitytään uniin kertomuksina, tulkintoina, kategorisoituina, tunnelatautuneina asioina. Toiseksi viimeisessä luvussa eritellään unennäkemistä ja niihin kytkeytyviä perinteitä näkijälähtöisesti. Lopuksi käsitellään unentulkintaan liittyvää kirjallisuutta eli unikirjoja. Yleisellä tasolla kirjan tarkoitus lienee kahtalainen: se on tieteellinen ja samalla populaari esitys unien kulttuurista. Jossain määrin lukija voi jäädä kaipaamaan kokoavaa tulkintaa tai selityksiä, nyt oivaltavat kommentit jäävät kirjassa jonkin verran kuvailun ja lukuisten kertomusten varjoon. Kirjan ulkoasu on kaunis ja sopii hyvin käsiteltävään teemaan, unenomaisine ja rauhallisine kuvineen ja värityksineen. Kirjan lopussa on hakemisto, jonka avulla lukija löytää halutessaan tärkeimmät unennäkemiseen liittyvät symbolit ja tulkinnat. Kirjan erityinen anti on mielestäni sen tavassa puhutella lukijaansa kokemuksellisuuden kautta. Esimerkiksi unielämysten eri tyyppeihin ei voi olla eläytymättä: jokainen voi tunnistaa nähneensä mieleenpainuvia unia, kuten painajaisia, stressiunia tai unia edesmenneistä läheisistä. Tätä taustaa vasten kirja sopiikin hyvin niin unien tulkintoja pohtiville kuin unennäkemisen ja kertomisen perinteestä kiinnostuneille.

 

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *