Usko ja ihmiset stereotypioiden takana

Mustapukuiset kohteliaat nuoret miehet koputtelemassa ovelle. Moniavioisten perheiden lapsia? Amerikkalainen keksitty uskonto. MAP-kirkko salaperäisine rituaaleineen. Siinä muutama stereotypia Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkosta. Stereotypioissa on aina takana totuuspohja, mutta usein myös vääriä tai toisarvoisia mielikuvia. Kim Östmanin teos kertoo, keitä mormonit ovat ja mikä on heidän uskonnollinen totuutensa.

Östman, Kim: Mormonit. Historia, oppi ja elämä. Gaudeamus, 2019. 428 sivua. ISBN 978-952-345-044-8.

Mormoneista ei ole aiemmin ollut olemassa suomenkielistä, mahdollisimman neutraalia perusteosta. Tällainen syntyi, kun diplomi-insinööri Kim Östman lähti opiskelemaan Åbo Akademissa uskontotiedettä (sittemmin Östman on väitellyt itsensä myös tekniikan tohtoriksi). Östmanin opiskelut johtivat lopulta toiseen tohtoritutkintoon. Väitöskirja The introduction of Mormonism to Finnish society 1840–1900 (Åbo Akademi University Press) hyväksyttiin Åbo Akademissa vuonna 2010. Suomenkielistä lukijakuntaa varten Östman julkaisi siitä toimitetun version vuonna 2019.

Taustalla oli mormoniperheeseen syntyneen, ei aktiivin uskovaisen halu kertoa, mistä tässä suomalaiselle yhteyskunnalle kovinkin vieraassa ilmiössä oikein on kysymys. Sisäpiiriläisenä tutkija toki pääsee lähelle uskonnonharjoittajan ajatusmaailmaa ja uskonyhteisön usein monimutkaisia rakenteita ja virallista dogmatiikkaa. Tutkijan roolissa hänen tehtävänään on analyyttisesti ollut kuvata kohdeyhteisöään niin kuin sisäpiiriin syntynyt mutta aktiivisesti ulkopuolinen sen näkee ja ymmärtää.

Kirkkokunnan synty

MAP-kirkon synty liittyy oleellisesti Euroopasta Yhdysvaltoihin suuntautuneeseen 1800-luvun siirtolaisuuteen. Eri lähtömaista ja eri kirkkokunnista uuteen maailmaan uutta elämää etsineet toivat mukanaan moninaisen kirjon uskonnollisia kristillisiä käsityksiä ja synnyttivät uusilla asuinsijoillaan varsin erilaisia uskonnollisia yhteisöjä, sittemmin kirkkokuntia. Yksi näistä uskonnon perustajista oli Joseph Smith. Mormonismi on vuonna 1805 Vermontin osavaltiossa syntyneen nuoren miehen saaman uskonnollisen herätyksen tuote. Smith etsi uskonnollista rauhaa ja sai 1820-luvulla useita uskonnollisia näkyjä, joissa Moroni-niminen enkeli vakuutti hänet tehtävästä tuoda esiin muinaisaikainen pyhä aikakirja nykyihmisten luettavaksi. Se käsittelisi Amerikan mantereen kansojen uskonnollista historiaa, jotka oli kirjoitettu kultaisille levyille ja kätketty maahan vuosisatoja aikaisemmin.

Joseph Smithin ensimmäinen näky vuodelta 1913 olevassa lasimaalauksessa. Kuva: Wikimedia Commons.

Monien vaiheiden kautta Smith saneli näyissä saamansa tiedot, ja näin syntyi englanninkielinen teksti Mormonin kirjaksi vuonna 1829. Takana oli kuitenkin kristillisten kirkkojen pyhä kirja, Raamattu, joka tarjosi Smithille ja sittemmin syntyneelle mormonikirkolle lähtökohdan pyhään järjestykseen, jossa keskeisinä ovat ihmisolentoinen Jumala, hänen poikansa Jeesus ja näkymättömänä vaikuttajana Pyhä Henki. Raamatun jälkeisinä aikoina Jumalan ilmoitus toteutui Smithin suulla, ja siitä kertoo Mormonin kirja. Syntyi ensimmäinen seurakunta, joka eristäytyi muista kirkkokunnista ja muodosti eräässä mielessä oman sosioetnisen ryhmänsä.

Maallisena järjestyksenä tavoitteena oli uskovien yhteisö, jossa omaisuus koottaisiin yhteen ja kullekin perhekunnalle jaettaisiin se sitten tarpeen mukaan. Ryhmä kasvoi, koki ympäristön paineita, joutui siirtymään alueelta toiselle kunnes lopulta asettui Missouriin, mormonien Siioniin. Näiden murrosvuosien aikana syntyi vielä kolmas mormonien keskeinen uskonnollinen kirja Oppi ja liitot vuonna 1835. Siinä Smith kuvaa jumalallisia ilmestyksiä kirkon organisaatiosta ja opista. Noihin aikoihin (1836) rakennettiin myös mormonien ensimmäinen temppeli Missouriin. Temppeli vastasi Israelin kansan Salomonin temppeliä.

Noina aikoina mormoniryhmä oli kasvanut jo noin 5 000 hengen suuruiseksi. Kun heidän oppinsa, muun muassa julkituotu hyväksytty moniavioisuus herätti hämmennystä ja vihaa kanssaihmisissä, mormonit joutuivat taas lähtemään ja löysivät uuden asuinpaikan Missourin Nauvoon kaupungista vuonna 1839. Täällä Smithin johdolla kirkkokunnaksi muuntuneen mormonien yhteisön opillisia uudennoksia olivat muun muassa kuolleiden puolesta suoritettavat sijaiskasteet (joita varten mormonit vieläkin kokoavat menneistä aikakirjoista henkilörekistereitä), temppeli julkisuudelta salattuine salamenoineen, ajatus useista jumalista ja ihmisen mahdollisuudesta kehittyä jumaluudeksi sekä moniavioisuus ja siihen liittyvä avioliiton iankaikkinen luonne. Temppelikulttiin liittyy myös käsitys endaumenttiseremoniasta, jonka sisältö käsittää ihmisen etenemisen viattomuudesta eri vaiheiden kautta Jumalan luokse. Näissä kulttiin liittyvissä rituaaleissa oli nähtävissä myös vapaamuurareille ominaisia symbolisia elementtejä. Teologisesti Jumalan käsite muuttui niin, että hänet ymmärretään todellisena ihmisenä muiden jumaluuksien rinnalla. Ihminen on oma olentonsa tämän jumaluuteen tähtäävän kehitysprosessia alussa.

Mormonien temppeli Oaklandissa Kaliforniassa. Kuva: Wikimedia Commons.

Erityisesti kysymys moniavioisuudesta herätti ympäröivässä yhteiskunnassa vastustusta, olihan se vastoin maallista lakia, ja toiminta Missourissa johtikin levottomuuksiin, joiden yhteydessä Smith murhattiin. Mormoniyhteisön oli taas lähdettävä liikkeelle. Nyt matkattiin Utahiin, joka tuolloin oli vielä Meksikon aluetta. Tänne rakennettiin kaupunki, Salt Lake City, jonka kadunnimet vieläkin kertovat kunkin paikan etäisyydestä ja ilmansuunnasta suhteessa temppeliin. Utahiin suuntasi matkansa myös pääosa Euroopan lähetystyön tuloksena syntyneistä mormoniyhteisöistä tulleista uudisasukkaista. Osa mormoneista jäi Missouriin. Tämä sukupolvia kestänyt ”vaellus” Amerikan mantereella muistutti mormoneja Raamatun kertomuksien kansasta, joka etsi Luvattua maata ja tarjosi näin yhden tien ymmärtää mormonit omana kansana, joka oli nyt löytänyt Luvatun maan.

Mormonien pyhät kirjoitukset

Mormonin kirja. Kuva: Wikimedia Commons.

Mormonien pyhät kirjoitukset jakautuvat neljään osaan. Kaiken taustalla on Raamattu. Raamattu on mormonien käsityksen mukaan Jumalan sanaa, ”sikäli kuin se on oikein käännetty”. Sehän kertoo Israelin kansan ja samalla mormonikansan historian. Sen kertomuksia, erityisesti Genesis-osaa Smith jossain määrin on ”soveltanut”, siis kääntänyt uudelleen. Lisäksi oppiin kuuluu, että Raamatusta puuttuu monia kertomuksia, jotka siihen kuuluisivat, ja näitä tuodaan esiin Mormonin kirjassa. Raamatun kertomukset eivät mormoneiden näkemyksen mukaan juurikaan tarvitse historiallis-kriittistä tutkimusta, ja mikäli tällaista tutkimusta tehdään ja tulokset ovat ristiriidassa kirkon johtajien tulkintojen kanssa, viimeksi mainitut ovat oikeutettuja oikeaan tulkintaan.

Mormonin kirja on eräässä mielessä Amerikan muinaisten kansojen pyhä historia ja mormonismin ”holvikaaren keskimmäinen kivi, jonka varassa rakennelma seisoo”. Se on kokoelma niistä teksteistä, jotka Smith löysi Moroni-nimisen enkelin opastamana ja jotka hän käänsi ja saneli kirkkoaan varten. Kultalevyjä ei luonnollisesti kukaan ole nähnyt. Lyhyesti mainittuna kirja kertoo Lähi-idästä ja Israelista muinaiseen Amerikkaan muuttaneista kansoista, niiden vaiheista ja Jumalan teoista. Ajallisesti se sijoittuu kuudennen esikristillisen vuosisadan aikoihin, jolloin kirjan mukaan Amerikkaan saapui kaksi perhekuntaa, nefiläiset ja lamanilaiset. Lamanilaiset kirottiin syntiensä takia tummalla iholla.

Kirjan kohokohdassa Jeesus ilmestyy ylösnousemuksensa jälkeen Amerikan kansoille. Tämä johti pitkään rauhan kauteen, kunnes ihmiset taas alkoivat tehdä syntiä, saivat Jumalan rangaistuksen ja tekivät parannuksen. Sotapäällikkö Mormon kirjasi historian kirjaksi, ja hänen poikansa Moroni kätki kultaiset aikakirjat noin vuonna 421 eKr. MAP-kirkon tulkinnan mukaan Mormonin kirja on autenttinen historiallinen teos, ja sen tulkinnan mukaan lamanilaiset ovat Amerikan intiaanikansa ja nefilaiset Israelin pyhä kansa. Nykytulkinnan mukaan kyse ei ole kuitenkaan koko selityksestä vaan kuvaa nefiläisten vaiheita useiden muiden kansojen keskuudessa. Tällainen lähtöasetelma on kuitenkin ollut hyvä lähtökohta lähetystyötä ajatellen erityisesti Etelä-Amerikassa ja Tyynen meren saarilla.

Kirjan kuvitusta.

Kolmas pyhä kirja on Oppi ja liitot, joka sisältää vanhimmillaan Smithin luentoja jumaluuden olemuksesta ja muun muassa teesit moniavioisuudesta. Kirja on kuitenkin kokenut monia muutoksia, ja sen keskeiset julistukset nykyisin ovat julistus moniavioisuuden lakkauttamisesta (vuodelta 1890) ja vuoden 1978 julistus, joka sallii pappeuden myös mustaihoisille miesjäsenille. Kirja on jonkinlainen edellisten kirjojen tulkintaan liittyvä käsikirja. Se on opiltaan avoin ja palvelee kirkon joustavuutta ja muokkautuu tarpeen mukaan ja on siinä mielessä kokoelma kirkolle teologisesti keskeistä aineistoa.

Neljäs mormonien pyhä kirja on nimeltään Kallisarvoinen helmi vuodelta 1851. Sen keskeisin sisältö ovat Smithin tulkinnat Mooseksen kirjasta, myös niistä osista, joita Raamatussa ei ole. Keskeistä on, että Jeesuksen tuleminen olisi ollut ihmiskunnan tietoisuudessa jo ennen hänen tuloaan ihmisenä ihmisten joukkoon. Toisena elementtinä kirjassa on laaja kertomus Abrahamista ja maailman luomisen mekaniikasta. Maailma ei suinkaan ole syntynyt tyhjästä, kuten kristinusko olettaa vaan oli olemassa elementtejä, jotka jumalat järjestivät keskinäisessä neuvonpidossaan. Kolmas osa on Smithin tulkinta Matteuksen evankeliumista ja neljäs eräänlainen rekonstruktio Joseph Smithin elämästä ja hänen ilmestyskokemuksistaan.

Uskonkäsityksiä

Mormonien mukaan ensimmäinen askel tiellä pelastukseen on oppia tuntemaan Jumalan luonne. Jumala on mormoneillekin Isä Jumala, mutta kristinuskosta poiketen miespuolinen olento, joka on fyysisesti olemassa ajassa ja paikassa. Jumalkuva on selvästi antropomorfinen. Jumala-isä on ihmisen muotoinen ja kaltainen olento, lihaa ja luuta sekä tätä kehoa elävöittävä henki. Jahve-käsityksen sijaan Smith alkoi käyttää Jumalasta heprealaista nimitystä Elohim. Ihminen on tämän Jumalan henkilapsi ja vanhin näitä on Jeesus. Elohin ei ole aina ollut jumala vaan saanut asemansa ”korotettuna ihmisenä” omalta Jumalaltaan. Elohinin rinnalla on olemassa taivaan Äiti, joka siis on kaikkien henkilapsien, ihmisten äiti. Äidillä ei ole erisnimeä. Tämä on lähtökohta myös mormonismin vankalle perhekeskeiselle yhteiskuntanäkemykselle.

Jeesus puolestaan on Elohimin ja Äidin henkilasten vanhin ja ollut mukana jo silloin, kun maailma luotiin. Hän on ilmoittanut itsensä Jehovana (Jahve). Jeesuksen pelastustyö on yhtäläinen kristinuskon kanssa, mutta ulottuu myös niihin ihmisiin, jotka eivät ole voineet ottaa sitä vastaan omana elinaikanaan. Kuolemansa ja ylösnousemuksensa aikana Jeesus oli vieraillut kuolleitten maailmassa ja saarnannut siellä oleville. Näin kaikilla olisi mahdollisuus ottaa sanoma vastaan ja pelastua. Tähän perustuu mormonien näkemys, että temppelissä suoritettujen sijaistoimitusten kautta myös nämä ihmiset tulevat osalliseksi Jeesuksen pelastustyöstä.

Pyhä Henki puolestaan on ihmisen muotoinen miespuolinen henkiolento, joka toimii Jumalan ja Jeesuksen välikappaleena ihmisten kanssa kommunikoitaessa.

Maalaus Joseph Smithistä vuodelta 1842. Kuva: Wikimedia Commons.

Mormonien voidaan siis todeta olevan moniteistinen uskonto sikäli, että he uskovat yhteen jumalaan, joka koostuu kolmesta ykseydessä toimivasta persoonasta. Ero kolminaisuusoppiin on siinä, että Jumalan persoonilla on erilliset olemukset ja näin ollen yksilöitä on enemmän. Toisaalta voidaan mormonien katsoa olevan kolmijumalaisia, triteistejä, koska heidän Jumalansa koostuu Smithin sanoin ”kolmesta Jumalasta”. Mutta mormonit eivät ole polyteistejä, koska he eivät palvo useita erilaisia jumalia. Mutta heidän voidaan kyllä sanoa olevan henoteisteja, sillä he hyväksyvät muiden jumaliksi tulevien olemassaolon, kuten Isä Jumalakin on tullut – mutta eivät palvo näitä.

Ovatko mormonit kristittyjä? Joillakin kriteereillä, esimerkiksi uskomalla Jeesuksen rooliin Vapahtajana ja Jumalan Poikana, voidaan mormonismin katsoa olevan kristillisperäinen uskonto. Toisaalta näkemykset Jumalasta fyysisenä olentona ja se, etteivät mormonit hyväksy kristillisiä uskontunnustuksia ja niiden myötä kolminaisuusoppia, erottaa heidät kristityistä. Mormonikirkko kuitenkin katsoo olevansa kristillinen kirkko ja uskossaan Jeesukseen kuuluvansa läntisessä maailmassa hyväksyttyyn uskonnolliseen viiteryhmään.

Kirjan kuvitusta.

Vielä muutama näkemys

Ihmisen elämä jakautuu mormonismissa kolmeen pääosaan. Ihminen on peräisin henkilapsena olevasta olennosta taivaan kodissa. Täältä hän siirtyy tähän elämään, kuolevaiseksi, koetusajalle tulevaisuuteen. Erona kristinuskon syntitaakkaan, mormonien ihminen on osa jumaluutta ja parhaassa tapauksessa hänestä voi tulla taivaallisten vanhempiensa kaltainen olento, jumala.

Mormonien ihmiskuva on optimistinen. Kuolema ei merkitse lopullista vaan välitilaa. Vain äärimmäisen paha, Jumalaa vastaan taistellut ihminen, voi kuoleman jälkeen joutua ”ulkoiseen pimeyteen” – kadotukseen. Sen sijaan ”tavallisella ” ihmisellä on edessään tie kirkkauteen, jota on kolmea tasoa. On telestinen valtakunta, jota verrataan tähtitaivaaseen, terrestinen valtakunta, jota verrataan kuuhun taivaalla tai parhaassa tapauksessa selestinen valtakunta, jota verrataan auringon kirkkauteen. Viimeksi mainittu vastaa lähinnä kristittyjen taivasta ja sitä leimaa Jumalan läsnäolo – pelastus hengelliseltä kuolemalta. Sen korkein aste on elämä Jumalan kanssa, hänen alaisuudessaan.

Entäpä suhde kristittyjen armonäkemykseen? Mormonin kirjan mukaan ”armosta me pelastumme kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä”. Painotus on loppuosassa pelastusilmoitusta. Jumalan kaltaiseksi tuleminen on siis luojan ja luodun yhteistyön tulos: se on kuolevaisen elämän tekoihin liittyvä palkinto, jonka voi saavuttaa vain Jumalan armon ansiosta.

Kaksi mormonilähetyssaarnaajaa 2000-luvun alussa. Kuva: nateOne, Wikimedia Commons, CC BY-SA 2.0.

Lähtökohdiltaan mormonismi oli Amerikkaan muuttaneiden valkoisten siirtolaisten uskonto, joka oli luonteeltaan maskuliininen. Isä ja Poika olivat maskuliineja (lievennyksenä jo mainittu taivaan Äiti). Koko kirkon hallintorakennelma perustuu miesten rooliin oppi-isinä, tulkitsijoina ja määrääjinä. Tosin naisetkin ovat saaneet muun muassa kastetoimituksissa joitain miesten rooliin kuuluviea tehtäviä. Mormonismi etnisenä uskontona oli siis heterovalkoinen. Vasta vuoden 1978 julistus lopetti rotudiskriminoinnin. Moniavioisuudesta luovuttiin virallisesti jo vuonna 1890, mutta vieläkin on ortodoksimormoneja, joille se on osa arkielämää. Lisäksi moniavioisuuskysymystä voidaan kiertää solmimalla eräänlaisia lumeavioliittoja, joissa seksuaalisuus on pois laskettu. Vaikka avioliitto on ikuinen, voidaan dogmia soveltaa peräkkäisten avioliittojen solmimisella. Homoseksuaalisuus on edelleen ominaisuus, ”josta on mahdollista parantua Jumalan ja omien ponnistelujen avulla”. Itsetyydytys ja pornografia ovat selkeästi syntejä.

Mormonin tulee pidättäytyä alkoholista, huumausaineista, kahvista, ja teestä (kofeiinista) ja muista nautintoaineista ja muutenkin noudattaa terveellisiä elämäntapoja.

Mormoninuorien on hyvä osallistua kirkon lähetystyöhön. Noin parikymppiset nuoret, niin miehet kuin naisetkin, koulutetaan Utahissa lähetystyöhön, jota tehdään pareittain. Miehille palveluskausi on kaksi vuotta, naisilla puolitoista. Lähetyskausi on monelle nuorelle itsenäistymisen aikaa mutta samalla opettelua kurinalaiseen elämään vieraissa oloissa. Suomessa on kerralla vajaat sata mormonia tekemässä lähetystyötä. Heistä suurin osa on Yhdysvalloista. Mielenkiintoista on, että suomalainen ”Elisa missionaries from Finland” -hintasaarnaajakaksikko on saanut inspiraationsa juuri mormoninuorten lähetyssaarnaajatyöstä.

Kirjan kuvitusta.

MAP-kirkon pyhin on temppeli. Niissä tarjotaan ihmiselle kirkon korkeimmat hengelliset toimitukset. Toiseksi temppeleissä voidaan suorittaa sijaistoimituksina samat hengelliset toimitukset muinoin kuolleille henkilöille, jotka eivät ole voineet olla tietoisia niiden saamisesta. Kolmanneksi temppelit ovat mormonismin maailmankuvan ja teologian voimakkaimpia ilmiöitä. Temppelit ovat suljettuja ja rituaalitiloina vain mormonien käytössä. 14-miljoonaisella mormonikirkolla on maailmassa vain 160 temppeliä, joista yksi sijaitsee Espoon Karakalliossa. Suomessa mormoneja on laskentatavasta riippuen 3 600–4 900.

Östman tarjoaa vielä kirjassaan katsauksen tavallisen suomalaisen mormoniperheen elämään, mikä lisää tämän väitöskirjasta kehitetyn teoksen luettavuutta. Kirjan lopusta löydetään keskeinen asiasanasto, tarkka lähdekirjallisuus, viitteitä lisälukemistoksi, asiasanahakemisto ja henkilöhakemisto. Sanomattakin on selvää, että käytetty lähdeviitteistö on ammattimaisesti tarkastettu.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *