Vähemmistöjen identiteettipolitiikkaa Euroopassa eilen ja tänään

Marko Lambergin toimittama Shaping Ethnic Identities: Ethnic Minorities in Northern and East Central European States and Communities, c. 1450-2000 -kirja käsittelee etnisiin vähemmistöihin liittyviä kysymyksiä Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Virossa, Romaniassa ja Unkarissa. Artikkelikokoelma kattaa ajan myöhäiseltä keskiajalta nykypäiviin saakka, mutta sen painopiste on 1800-luvun lopulta 1990-luvulle. Kirjan kahdeksan kirjoittajaa ovat Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Unkarista.

Lamberg, Marko (toim.): Shaping Ethnic Identities: Ethnic Minorities in Northern and East Central European States and Communities, c. 1450-2000. East West Books Helsinki, 2007. 354 sivua. ISBN 978-952-99592-3-5.

Marko Lambergin toimittama Shaping Ethnic Identities: Ethnic Minorities in Northern and East Central European States and Communities, c. 1450-2000 -kirja käsittelee etnisiin vähemmistöihin liittyviä kysymyksiä Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Virossa, Romaniassa ja Unkarissa. Artikkelikokoelma kattaa ajan myöhäiseltä keskiajalta nykypäiviin saakka, mutta sen painopiste on 1800-luvun lopulta 1990-luvulle. Kirjan kahdeksan kirjoittajaa ovat Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Unkarista. Kirja on varsin selkeästi taitettu ja hyvin toimitettu. Ainoa harmittava piirre on, ettei sisällysluettelossa ole artikkelien kirjoittajien nimiä.

Kirja on hengeltään hieman samansuuntainen kuin helsinkiläisten yhteiskuntahistorioitsijoiden viime vuosina julkaisemat suomalaisia vähemmistöjä käsittelevät teokset, kuten Panu Pulman pohjoismaista romanipolitiikkaa kartoittava Suljetut ovet (SKS, 2006) ja Antti Häkkisen ym. laaja yleiskatsaus suomalaisiin vähemmistöihin Vieraat kulkijat – tutut talot (SKS, 2005). Näissä kaikissa sovelletaan hieman vaihtelevassa määrin viime vuosikymmenien etnisyys- ja maahanmuuttotutkimuksen kehittelemiä käsitteitä historialliseen aineistoon ja varhaisempiin vuosisatoihin ja -kymmeniin.

Kuten artikkelikokoelmissa yleensä, niin myös tässäkin lukijan tehtäväksi jää kirjoituksia yhdistävän punaisen langan etsiminen, vaikka sekä johdannossa että loppusanoissa toimittaja pyrkii jäsentämään kokonaisuutta. Keskeisiksi käsitteiksi määrittyvät etnisyys, vähemmistö ja identiteetti, jotka tässä yhteydessä otetaan annettuina, eikä niiden soveltuvuutta historialliseen aineistoon juurikaan pohdita. Etnisyys nähdään sekä kulttuurisena ja historiallisena että sosiaalisesti rakentuneena ilmiönä, ja kirjan artikkeleissa korostetaan etnisten identiteettien aktiivista luomista eliittien toimesta.

Marko Lambergin, Satu Matikaisen ja Anssi Halmesvirran kirjoittaman johdannon jälkeen Bertalan Pusztai käsittelee Unkarin kreikkalaiskatolisen kirkon identiteetin rakentumista 1900-luvulla. Unkarin kreikkalaiskatolinen kirkko kuuluu ns. uniaattikirkkoihin, eli se noudattaa itäistä (ortodoksista, kreikkalaiskatolista) riitusta, mutta on paavin alaisuudessa. Itäisestä taustasta johtuen siihen suhtauduttiin epäillen unkarilaisten nationalistien piirissä. Pusztai käsittelee uskonnollisten aktivistien pyrkimyksiä luoda vähemmistölle historia ja diskursiivinen tila, jossa se pystyy samanaikaisesti säilyttämään omaleimaisuutensa ja vakuuttamaan valtaväestön lojaalisuudestaan kansallista projektia kohtaan.

Anssi Halmesvirran artikkeli pyrkii haastamaan kielen keskeisen merkityksen etnisen identiteetin kannalta ja korostaa historiallisten narratiivien asemaa. Halmesvirran kiinnostuksen kohteena on historiallinen Banatin alue Romaniassa ja erityisesti sen unkarinkielinen vähemmistö. Kirjoittajan keskeisenä aineistona ovat haastattelut. Halmesvirran haasteluista nousee esille alueen ”yhteisen historian” puute, joka hukkuu erityisesti nationalististen myytinrakennusprojektien joukkoon. Neuvostoliiton romahdus ja liittymisprosessi Euroopan unioniin näyttäytyvät keskeisinä taustatekijöitä, jotka sekä hajottavat että yhdistävät eri ryhmiä. Euroopan unionin roolista olisi mielellään lukenut enemmänkin, sillä sekä EU:lla että kansainvälisillä ihmis- ja vähemmistöoikeusjärjestöillä ja -tuomioistuimilla on merkittävää vaikutusvaltaa tänä päivänä.

Teemu Ryyminin artikkeli kveenien identiteetin rakentumisesta on yksi kirjan kohokohtia. Ryymin käsittelee aihepiiriä selkokielisesti ja osoittaa hienosti kuinka käsitykset kveeneistä, eli Pohjois-Norjassa asuvasta suomenkielisestä historiallisesta vähemmistöstä, on muotoutunut ja muuttunut muutaman vuosisadan kuluessa. Artikkelissa liikutaan sujuvasti poliittisten toimijoiden, akateemisten tutkijoiden, kansalaisjärjestöjen ja yleisten mielikuvien sekamelskassa, jossa ”kveenin” merkitys muuttuu vuosikymmenestä, puhujasta ja maailmanpolitiikasta riippuen. Kiinnostavaa on myös kuinka saamelaisten liikehdintä oikeuksiensa puolesta toimi kveeneille esimerkkinä.

Jukka Nyyssösen kirjoitus saamelaisten identiteetistä on Ryyminin artikkeliin verrattava helmi. Nyyssönen tuo perspektiiviä käsitykseen saamelaisista sorrettuna ja kolonialisoituna vähemmistönä osoittamalla saamelaisaktivistien merkittävän osuuden näiden diskurssien luomisessa selkeiden poliittisten päämäärien saavuttamiseksi. Mikäli Nyyssösen tulkinta pitää paikkansa, niin se myös haastaa varsin yleisen käsityksen pitkäaikaisesta saamelaisten sorrosta (epäkohtia toki kieltämättä) ja kuvaa 1900-luvun muutoksia Suomen saamelaisille huomattavasti lievempinä, kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa.

Marko Lambergin artikkeli suomalaisista 1450-1650-lukujen ruotsalaisissa kaupungeissa on mielenkiintoista luettavaa, mutta vaikuttaa monin kohdin varsin spekulatiiviselta lähteiden suppeuden vuoksi. Siinä käsitellään tuomioistuinten kielenkäyttöä suomalaisten rikosepäiltyjen kohdalla aikana, jolloin Suomi oli osa Ruotsia. Kiinnostavimpana pidän pohdintaa ulkopuolisuuden ja etnisyyden yhdistymisestä merkitykselliseksi juuri marginaalitapausten kohdalla. Viittaus Benedict Anderssonin ajatukseen, että rasistiset ajatukset ovat ensi sijassa luokkaan (ei nationalismiin) liittyviä sopii hyvin artikkelin henkeen, sillä monet suomalaiset kuuluivat tuolloin yhteiskunnan alimpiin luokkiin. Asiankirjoissa ”suomalainen” riittää kuvaamaan henkilöitä ja hänen asemaansa, eikä henkilönimiä välttämättä käytetä.

Anu Mai Kõllin artikkeli toisen maailmansodan virolaispakolaisista Ruotsiin tuo esiin naisten unohdetun historian. Virallisessa ja julkisessa ruotsalais-virolaisessa diskurssissa korostui virolaisuuden ylläpito (kieli ja identiteetti) ja poliittinen kiinnostus kotimaan tapahtumiin. Naiset nähtiin lähinnä kodin piirin toimijoina. Pakolaisten joukossa oli kuitenkin paljon korkeasti koulutettuja naisia ja yksinhuoltajia, jotka olivat huomattavasti ruotsalaisia useammin työssä ja monet myös menestyivät hyvin. Artikkeli kuvaa hyvin pakolaisryhmien poliittista luonnetta kollektiivisen identiteetin tasolla, jonka varjoon jäävät arkisessa elämässä tapahtuvat muutokset.

Satu Matikainen käsittelee juutalaisten kohtaloa Romaniassa 1900-luvun taitteessa, jolloin antisemitismillä oli vahva kannatus maassa. Kirjoituksessa nousee hyvin esille varhaisten kansainvälisten sopimusten merkitys, sillä Romanian itsenäistymiseen 1800-luvun loppupuoliskolla vaikutti ajan suurvaltojen tuki, jotka vaativat maata kohentamaan juutalaisten asemaa. Vaikka politiikka ei täysin onnistunut, niin se antaa hyvää perspektiiviä toisen maailmansodan jälkeiselle kansainvälisen oikeuden nousulle.

Heikki Roiko-Jokela käsittelee virolaisten, suomalaisten ja saksalaisten käsityksiä Virosta toisen maailmansodan aikaisen Viron saksalaismiehityksen (1941-1944) aikana. Virolaisten riemu neuvostomiehityksen päättymisestä osoittautui ennenaikaiseksi, kun selvisi saksalaisten pyrkimykset saksalaistaa maa. Suomalaisten heimoaatteen tuoma myötätunto Viroa kohtaan ei muuttunut konkreettiseksi saksalaisten torjuvan suhtautumisen vuoksi. Artikkeli kuvaa saksalaismiehityksen aikaisia tuntoja eri puolilta ja tuo hyvin esille ne ristiriitaiset näkökulmat, jotka sotavuosina olivat pinnalla ja pinnan alla.

Shaping Ethnic Identities tuo hyvin esille 1800-luvun nationalismin vaikutuksen eurooppalaisille vähemmistöille ja etnisyyden sijoittumisen osaksi historiallisia narratiiveja. Kansallisten projektien myötä vähemmistöjen kielelliset, kulttuuriset, uskonnolliset ja muut erityispiirteet joutuivat kyseenalaisiksi, joskin varsin eri tavoin ja voimakkuudella eri maissa. Vähemmistöt myös joutuivat puolustautumaan niihin kohdistuvia hyökkäyksiä vastaan aktiivisesti ja todistelemaan lojaalisuuttaan kansallista valtaa kohtaan. Tässä kirjan artikkelit ovat parhaimmillaan. Ne dokumentoivat ja kontekstualisoivat identiteettien rakentumista usein sekä vähemmistön että enemmistön näkökulmasta. Välillä nämä asetetaan myös laajempaan, kansainväliseen yhteyteen.

Sen sijaan 1800- ja 1900-luvun alun ja erityisesti 1970-luvulta alkaneen uuden vähemmistöoikeudellisen taistelun välisiä eroja ei nosteta mielestäni riittävän keskeiselle sijalle. Vähemmistökysymysten ”kansainvälisoikeudellistuminen” on 1970-luvulta alkaen ollut aivan toisella tasolla kuin aikaisemmin, vaikka muutamissa artikkeleissa (erityisesti Satu Matikaisen) näiden varhaisempien sopimusten merkitys osoitetaankin. Myös erityisesti 1990-luvulla vahvistunut Europan unionin vaikutus olisi kaivannut laajempaa keskustelua. EU:n ja kansainvälisen oikeuden merkitys vähemmistökysymyksissä on niin tärkeä osa tämän päivän eurooppalaista vähemmistöpolitiikkaa, että se olisi hyvä sijoittaa jonkinlaisiin historiallisiin kehyksiin, johon kirja olisi tarjonnut mahdollisuuden.

Kokonaisuudessaan kirja tarjoaa mielenkiintoisia näkymiä etnisyyden rakentumiseen käsittelemissään Euroopan maissa, erityisesti 1800-luvun lopulta 1990-luvulle. Joukossa on useita erinomaisia artikkeleita, joihin varmasti tullaan viittaamaan vielä tulevina vuosikymmeninä. Uskoisin teoksen kiinnostavan erityisesti historioitsijoita, keiden työssä nationalismi, vähemmistöpolitiikka ja etnisyys ovat keskeisiä. Nykypäivän maahanmuuttoa tutkiville erityisesti Teemu Ryyminin kveenejä, Jukka Nyyssösen saamelaisia ja Anu Mai Kõllin virolaisia käsittelevät artikkelit ovat ajatuksia herättävää luettavaa.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *