Englanniksi vuonna 2012 ilmestynyt artikkelikokoelma War in Peace: Paramilitary Violence in Europe after the Great War on ansainnut ripeän suomennoksensa. Teos havainnollistaa, kuinka sotilaalliset ja puolisotilaalliset joukot harjoittivat väkivaltaa ja pyrkivät täyttämään vallankumousten ja sekavien olojen synnyttämiä valtatyhjiöitä eri puolilla ensimmäisen maailmansodan jälkeistä Eurooppaa.
Tuttuja selitysmalleja kyseenalaistava ylirajainen tutkimusote
Sodasta rauhaan sisältää painokkaan johdantoluvun ja 12 muuta tutkimusartikkelia, joiden maantieteellinen fokus on itäisen Euroopan konflikteissa, Suomesta aina Balkanille ja Turkkiin sekä Kaukasukselle saakka. Vertailukohtia ja laajempaa perspektiiviä haetaan myös lännempää, Irlannista, Ranskasta, Saksasta ja Italiasta. Laajuus osoittautuu rikkaudeksi, sillä vaikka kirjoittajat ovat rajanneet yksittäiset artikkelinsa tarkasti, niitä yhdistää vertaileva ja ylirajainen (tai transnationaalinen) temaattinen ote, joka kyseenalaistaa monelle ensi näkemältä selvärajaiselle konfliktille ilmeisiä ja tuttuja selitysmalleja.
Kuva: Kreikkalasia siviilejä sureamssa joukkomurhan uhreja Smyrnassa 1922.
Artikkelit on jaettu kahteen temaattiseen kokonaisuuteen, otsikoiltaan ”Vallankumous ja vastavallankumous” sekä ”Kansat, rajaseudut ja etninen väkivalta”. Tämä ei aivan vastaa sisällöllistä todellisuutta, sillä teemat limittyvät, mutta toimituksellisena ratkaisuna jako on silti perusteltu ja ymmärrettävä. Tekijäjoukkoon kuuluu sujuvakynäisiä kirjoittajia professoreista nuorempiin tutkijatohtoreihin. Taustalla on laaja, Euroopan tutkimusneuvoston rahoitustakin saanut hanke, jonka johdossa ovat olleet kahden irlantilaisen yliopiston (University College Dublin & Trinity College) sotatutkimuskeskusten (UCD Centre for War Studies) professorit Robert Gerwarth ja John Horne.
Kuten artikkelikokoelmissa aina, sisällössä on pientä epätasaisuutta. Muutama artikkeli on rakenteellisesti ja esitystavaltaan hieman vaatimattomampi kuin muut, mutta heikommatkin lenkit puoltavat paikkaansa ja ovat hyvää tiede- tai tietokirjatekstiä. Korkeatasoisesta kokonaisuudesta erottuu edukseen muutamia artikkeleita, joissa tarkemmin rajattua aihetta käsitellään nivomalla se taidokkaasti laajempaan kontekstiinsa ja kirjan kokonaisteemaan.
Kuva: Irlannin itsenäisyyssodassa kuolleita, marraskuu 1920.
Gerwarthin ja Hornen omat kontribuutiot vastavallankumouksellisuudesta ja vallankumouksen pelosta niin maailmansodan voittajien kuin häviäjienkin keskuudessa kuuluvat kirjan parhaisiin osiin, samoin John Paul Newmanin Balkanin poliittisen väkivallan syitä, kytköksiä ja jatkumoita valottava teksti. UÄŸur Ümit Üngör valaisee sujuvasti luhistuvan Osmanivaltakunnan poliittista ja etnistä väkivaltaa. Anne Dolan muistuttaa lukijoita siitä, että raaistuminen ulottui myös sodan voittaneisiin valtioihin kuten Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, josta Irlannin tasavalta irtautui vuosien 1919–1921 itsenäisyyssodassa. Pertti Haapala ja Marko Tikka ovat käsitelleet Suomen sisällissotaa sosiaalihistoriallisella otteella ja nostaneet esiin konfliktin kansainvälisiä vertailukohtia. Lopputuloksena on napakka artikkeli, jota voi suositella myös aihetta jo tuntevalle kotimaiselle yleisölle.
Kuva: Punavankeja Fellmanin pellolla Lahdessa 1918. (Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto)
Ajantasainen, puhutteleva ja huolellisesti toimitettu kokonaisuus
Sodasta rauhaan on hyvä esimerkki siitä, että suurenkin kirjoittajajoukon kokoelmateokset voivat onnistuessaan olla miellyttäviä lukukokemuksia. Sellaista asiantuntijaa tuskin on, joka kykenisi yksin kirjoittamaan aiheesta yhtä asiapitoisen ja monipuolisen esityksen. Kirjan aloittava johdantoluku pohjustaa muuta sisältöä hyvin, joskin lopetukseksi olisi sopinut myös erillinen yhteenveto, johon osan päätelmistä olisi voinut siirtää.
Tutkija- ja opiskelijayleisön kannalta on erityisen ilahduttavaa, että viittauksia ajantasaiseen tutkimuskirjallisuuteen on runsaasti. Toisaalta on harmillista, että kirjassa on käytetty alaviitteiden sijaan loppuviitteitä eikä erillistä kirjallisuusluetteloa ole. Kattava hakemisto on kuitenkin tehty, ja toimitustyö on muutenkin huolellista. Tatu Henttosen käännös on kauttaaltaan sujuvaa kieltä. Ainoa suurempi moite koskee otsikon suomennosta: alkuperäinen nimi War in Peace on huomattavasti kuvaavampi ja täsmällisempi kuin suomennos, joka ei täysin sovi alaotsikkoonsa ja ohittaa sen tosiasian, että vuosina 1918–1923 Euroopassa oli rauhallista korkeintaan, jos verrokkina on maailmansota.
Sodasta rauhaan havainnollistaa, kuinka yhteiskunnat raaistuivat ympäri Eurooppaa ja sen raja-alueita erityisesti ensimmäisen maailmansodan seurauksena, mutta osittain jo sitä ennen. Kirjan artikkelit valaisevat puhuttelevasti – usein yksilöllisiä kokemuksia, aikalaismentaliteetteja ja tutkijoiden laajempia selitysmalleja taidokkaasti rinnakkain kuljettaen ja arvioiden – ettei nationalistisia, etnisiä ja sosiaalisia jännitteitä voida yleensä erottaa toisistaan.
Syyt maailmansodan päättymisen jälkeen jatkuneisiin tai alkaneisiin väkivaltaisuuksiin olivat harvoin yksiselitteisiä tai alueellisesti rajattuja.
- Kirjan nimi:
- Sodasta rauhaan. Väkivallan vuodet Euroopassa 1918–1923
- Kirjan alkuperäinen nimi:
- War in Peace: Paramilitary Violence in Europe after the Great War
- Kustantaja:
- Vastapaino
- Julkaisuvuosi:
- 2013
- Sivumäärä:
- 363
- Kirjoittajat:
- Gerwarth, Robert (toim.); Horne, John (toim.)
- Kääntäjät:
- Henttonen, Tatu
- Lisätiedot:
- UCD Centre for War Studies
- Esittelyn kirjoittajan nimi:
- Ville Laamanen
- Esittelyn kirjoittajan arvo tai asema:
- VTL (väit.), tohtorikoulutettava
- Esittelyn kirjoittajan organisaatio tai kotipaikka:
- Poliittinen historia, Turun yliopisto