Saagat ovat islantilaisten tallettamia tarinoita, jotka ovat välittyneet suullisesti sukupolvelta toiselle, kunnes niitä on keskiajalla ryhdytty kirjoittamaan muistiin. Tästä syystä monista teksteistä on olemassa useita hiukan toisistaan poikkeavia versioita. Tähän kokoelmaan suomennetut saagat ovat ns. muinaissaagoja. Muinaissaagojen tapahtumat on sijoitettu suunnilleen vuosiin 400−800, siis aikaan ennen Islannin asuttamista. Myöhemmät, ns. islantilaissaagat käsittelevät lähinnä Islannin tapahtumia ajalla 870−1030. Islantilaissaagat ovat kerronnaltaan realistisempia, kun taas muinaissaagoissa on paljon selvästi fiktiivistä ainesta, niissä mm. esiintyy jättiläisiä, peikkoja, lohikäärmeitä ja muita yliluonnollisia olentoja. Silti myös muinaissaagojen taustalla arvellaan olevan jonkun verran vaikutteita todellisista tapahtumista, taisteluista ja henkilöistä. Kun kuitenkin samaan tarinaan voi yhdistyä esimerkiksi eri vuosisadoilla eläneitä henkilöhahmoja, muinaissaagoja ei voi pitää erityisen luotettavina historiallisten tapahtumien kuvauksena.

Kokoelma sisältää seitsemän saagaa ja kaksi katkelmaa. Toimittajien mukaan kirjan saagoista ja tarinoista on suomeksi ilmestynyt aikaisemmin vain tarina ”Norjan löytäminen” osana Antti Tuurin kääntämää Orkneylaisten saagaa(2008), mutta itse asiassa myös Freyjan kaulanauhasta kertova alkuosa ”Sörlin tarina eli Heðinnin ja Högnin saagasta” on ilmestynyt Anni Sumarin toimittamassa ja suomentamassa teoksessa Óðinnin ratsu(2007) nimellä ”Brísingien käädyt”. Tämä ei kuitenkaan vähimmässäkään määrin vähennä tämän kokoelman arvoa.

Idea Helga Hilmisdóttirin, Kirsi Kanervan ja Sari Päivärinteen toimittamaan muinaissaagojen kokoelma on saanut alkunsa muinaisislannin kurssilla tehdyistä käännösharjoituksista, mutta kirjanteossa työryhmä on laajentunut kurssin ulkopuolelle ja kokoelmaa onkin ollut kääntämässä melkoinen joukko saagoista kiinnostuneita islannin kielen, keskiajan historian ja suomen kielen asiantuntijoita. On haasteellista kääntää tällaisia ikivanhoja, puhekielisiin tarinoihin pohjautuvia tekstejä, joiden kieli on niin vanhaa, ettei kaikkien kohtien merkityksestä voi edes olla täysin varma. Kirjan lopun henkilö- ja paikannimiluetteloista lukija voi halutessaan tarkastaa alkuperäiset ja käännetyt nimet. Selvennyksiä tarinoihin on myös alaviitteinä.

Tarinat kertovat miesten uroteosta sota- ja ryöstöretkillä sekä muilla matkoilla. Ne pursuavat kuolemaa, voittoja, rikkauksien hankkimista ja on mukana hiukan erotiikkaakin. ”Uplannin kuninkaat” on poikkeus, se ei oikeastaan ole tarina vaan sukuluettelo, jossa kylläkin mainitaan henkilöiden mainetekoja ja ominaisuuksia. Se puolustaa silti paikkaansa esimerkkinä tämäntyyppisestä saagasta ja on sitä paitsi niin lyhyt, ettei lukija ehdi pitkästyä.

Maailma, josta tarinat kertovat, on monessa mielessä erilainen kuin tavallisen nykyihmisen arkimaailma. Sankaruus, kunnia, suku ja kosto ovat päähenkilöiden elämässä keskeisiä asioita. Komeat, suurikokoiset ja varakkaat nuoret ylimykset – toisinaan kovin nuoret – lähtevät yhä uudelleen kotilinnoistaan maailmalle tekemään urotekoja ja voittamaan itselleen rikkauksia. Tarinoissa onkin vivahdus sadun tai fantasiamaailmojen tunnelmaa, mitä lisäävät tarinoissa esiintyvät lohikäärmeet, peikkoämmät ja jättiläiset. Muinaissaagat ovat kiinnostavaa luettavaa Pohjois-Euroopan vanhimpana kaunokirjallisuutena ja myös varhaisena fantasiakirjallisuuden edeltäjänä. On mainiota, että niitä saadaan myös suomalaisten luettavaksi, alkukielellähän niitä ei kovin moni pysty lukemaan. Eva Eskelisen piirroskuvitus sopii täydellisesti kirjan tyyliin ja tarinoihin.