Viime aikoina on käyty keskustelua antiikin materiaalisen kulttuurin opintokokonaisuuden lakkauttamisesta Helsingin yliopistossa. Lakkautusta kuitenkin valmistellaan puutteellisen perehtymisen ja huonon tiedonkulun merkeissä.

Hiljattain on keskusteltu antiikin materiaalisen kulttuurin opintokokonaisuuden lakkauttamisesta Helsingin yliopistossa (HS 24.1., HS 26.1., HS 27.1.). Kyseessä on klassillisen arkeologian eli kreikkalais-roomalaisen arkeologian laajempaa, v. 2018 lakkautettua opintokokonaisuutta korvaamaan perustettu sivuaine.

Tämä päätös lopettaa klassillisen arkeologian säännöllisen kontaktiopetuksen koko Suomessa. Jatkossa esim. Suomen Rooman- ja Ateenan-instituutit saavat hakea arkeologisten kaivausten työntekijät muualta kuin suomalaisten antiikintutkijaopiskelijoiden parista.

Päätöstä on valmisteltu suljettujen ovien takana, ja tietoa valuu satunnaisesti yksittäisten henkilöiden kautta alemmille portaille. Lakkautuspäätöksen perustelut tuntuvat jatkuvasti muuttuvan. Opetushenkilökunta vaikuttaa luottavan (kulisseissa käydyn) neuvottelun voimaan, mutta varoittelee puhuttelemasta tiedekuntajohtoa ”väärällä” tavalla, ettei sillä mene tunteisiin. Millaisessa työpaikassa pitää pelätä johtoportaan kiukuttelua tai pahimmassa tapauksessa kostoa, jos työhön liittyvistä asioista puhutaan suoraan ja kaunistelematta?

Hiljattain tiedekuntajohto kutsui ainejärjestömme edustajia keskustelutilaisuuteen, johon osallistui myös antiikintutkimuksen henkilökuntaa. Ennakkoon oli syntynyt käsitys, että tarkoitus olisi yhdessä etsiä ratkaisuja oppiaineen säilyttämiseen.

Ratkaisun etsimisen sijaan tarjolla olikin alentuvaa suhtautumista opiskelijoihin, keskustelun ohjaamista sivuraiteille sekä vastuun vierittämistä rahoituksen hankinnasta ja poliittisiin päättäjiin vaikuttamisesta opiskelijoille.

Päätös oppiaineen lakkauttamisesta oli jo tehty, joten miksi edes tarjottiin tilaisuus aiheesta keskustelemiseen?

Tilaisuudessa tiedekuntajohto esitti epäilyjä, ovatko opiskelijat perillä yliopiston peruskäsitteistä kuten siitä, mikä on opintokokonaisuus. Todellisuudessa johto on toistuvasti osoittanut huonoa perehtyneisyyttä oppiainekokonaisuuteen, jota se on lakkauttamassa, niin julkisuudessa kuin yliopiston sisäisissä keskusteluissa.

Esimerkiksi Ylen uutiseen aiheesta oli eksynyt lukuisia virheitä ja epätarkkuuksia, jotka myöhemmin oikaistiin. Yksi virheistä koski oppiaineen rahoitusta: se ei suinkaan ole tähän saakka tullut vain Suomen Akatemialta, vaan esimerkiksi tiedekunta on rahoittanut opetusta 20 000 eurolla vuosittain.

Tiedekuntajohto ei ole kyennyt antamaan selvää vastausta, mihin tuo summa tullaan jatkossa budjetoimaan, vaan se kuitataan epämääräisellä puheella tiedekunnan kasvaneista kuluista.

Voi toki pohtia, ovatko virheet tahallisia vai johdon huonosta perehtyneisyydestä johtuvia. Kumpikaan vaihtoehto ei anna mairittelevaa kuvaa tiedekunnan johtajuudesta.

Siltä varalta, että pelko tiedekuntajohdon reaktiosta on aiheellinen, korostan, että tämä kirjoitus kuvastaa vain omia mielipiteitäni ja käsityksiäni tilanteesta. Otan myös vastuun mahdollisista virheistä.