Paikallishallinto
Paikallishallintoa uudistettiin useilla eri asetuksilla. Uudet lait oli hyväksytty valtiopäivillä. Lääninvirkamiesten tehtävien määrittely oli jatkoa vuoden 1894 asetukselle lääninhallituksen ja kuvernöörin tehtävistä. Tavalliselle kansalaisille tuttuja virkamiehiä olivat nimismies ja veronkannosta vastaava kruununvouti. Hän oli kihlakunnissa korkein valtion virkamies ja yleinen syyttäjä. Hän valvoi, että lakia noudatettiin ja virkamiehet toimivat tehtävänsä mukaisesti. Itse hän oli suoraan kuvernöörin alainen.Kruununvoudille kuuluivat taloutta koskevat asiat, mm. huutokauppojen ja köyhäinhoidon valvonta. Hänen tuli "katsoa että kerjäämistä ehkäistään ja estetään".
Asetus taajaväkisten yhdyskuntain järjestämisestä helpotti maaseudulle syntyneiden teollisuuspaikkakuntien hallintoa. Taajamasta, joka oli maalaiskunnan alueella voitiin, tehdä oma yhdyskunta, ja se sai osittaisen kunnallisen itsenäisyyden. Sinne voitiin laatia mm. asemakaava.
Maalaiskuntain hallinnosta annettiin uusi laki, joka korvasi vuoden 1865 kunnallisasetuksen. Äänioikeus laajeni niin, että mm. kunnallisveroa maksavat naimattomat naiset tulivat siitä osallisiksi. Myös maalaiskuntiin voitiin perustaa kunnanvaltuustot, jolle valta siirrettiin kuntakokoukselta. Toimeenpanovaltaa kunnassa käytti edelleenkin kunnallislautakunta.