Bobrikovin valta
Venäläiset santarmit tuhrivat 4. helmikuuta esimiehensä määräyksestä Runebergin patsaan pilaantuneilla munilla. Syyllisten väitettiin olevan suomenmielisiä ylioppilaita.
Viipurin läänin kuvernööri Mjasedov esti 12. helmikuuta lain voiman saaneen ulosmittauksen toimittamisen Lappeenrannassa, koska päätös kohdistui venäläistä pappismiestä vastaan. Viipurin poliisit vapauttivat 18. maaliskuuta kuvernöörin määräyksestä väkisin venäläisen kulkukauppiaan Silinin, jonka raastuvanoikeus oli tuominnut varkaudesta vankeuteen.
Karkotetut Helsingin rautatieasemalla. Kuva: Museovirasto 23/XII-45.
Kolme Vaasan ja kymmenen Viipurin hovioikeuden jäsentä sekä yksitoista pormestaria Uudenmaan ja Viipurin lääneistä erotettiin 19. maaliskuuta.
Kenraalikuvernöörin valtuuksia lisättiin merkittävästi 26. maaliskuuta annetulla ohjesäännöllä. Samana päivänä annettiin kuvernööreille uusi hyvin yksityiskohtainen ohjesääntö.
Helsingin poliisilaitoksesta annettua asetusta ja poliisien palkkausta muutettiin 26. maaliskuuta. Samana päivänä muutettiin suurimpien kaupunkien poliisijärjestykset.
Keisari antoi 2. huhtikuuta asetuksen "toimenpiteistä valtiollisen järjestyksen ja yleisen rauhan säilyttämiseksi Suomessa". Kenraalikuvernööri sai mm. oikeuden karkottaa maasta Suomen kansalaisia tai "siirtää" heitä Venäjälle. Samana päivänä annettiin käskykirje kutsuntojen suorittamisesta.
Senaatin protokollasihteeri K.J. Ståhlberg erotettiin 6. huhtikuuta hänen jouduttuaan ristiriitaan senaatin kanssa.
Vapaaherra V.M. von Born, varatuomari J. Castrén, kirjakauppias W. Hagelstam, kreivi C. Mannerheim, konsuli E. Wolff ja tehtaanjohtaja R. Wolff määrättiin 22. huhtikuuta karkotettavaksi maasta.
Karkoitettujen listaan liitettiin uusia nimiä: kapteeni August Fellman, toimittaja Eero Erkko, prokuristi Kaarlo Brofeldt ja toimittaja Pekka Brofeldt, pankinjohtaja Aleks. Sikiö, lehtori Mauno Rosendahl ja pormestari A.A. Hallonblad.
Maasta karkoitetut pitivät 3.–5. syyskuuta Tukholmassa kokouksen, johon osallistui myös muita Suomesta saapuneita vastarintamiehiä. Tohtori J.A. Lyly ampui itsensä 6. kesäkuuta Berliinissä saatuaan tietää, ettei hän saanut palata Suomeen.
Viipurissa poliisit tunkeutuivat raatihuoneeseen ja ottivat sen käyttöönsä, koska valtuusto oli kieltäytynyt hankkimasta huoneistoa kutsuntaa varten.
Heinäkuussa lakkautettiin Kadettikoulu ja lyseoille vahvistettiin lukusuunnitelmat, joissa painotettiin venäjänkielen tärkeyttä.
Santarmisto sai 10. marraskuuta suomalaisen viraston aseman. Määräyksiä valtiollisen rauhan ylläpitämisestä täsmennettiin 17. joulukuuta. Samana päivänä annettiin asetus poliisien palkitsemisesta.
Ohjeilla siviili ja sotilasviranomaisten keskinäisestä suhteesta määriteltiin arvojärjestys, jonka mukaan kunkin tuli eri tilaisuuksissa käyttäytyä.