Murheellisten laulujen mies

Joku on joskus lohkaissut, että Leonard Cohenin laulut ovat niin murheellisia, että ostajan pitäisi oikeastaan saada cd:n kylkiäisenä purkillinen Prozacia tai vastaavaa masennuslääkettä. Ilkeydet sikseen – totta on, että nuo monikerroksiset tekstit luovat kuulijan eteen tummasävyisen maailman, jossa rakkaus on katoavaista, yksinäisyys aina läsnä, kaipaus paras kaveri ja kuolema kurkkii nurkan takaa. Toisaalta moniin melankolisiinkin kappaleisiin kätkeytyy ripaus huumoria ja itseironiaa, joskin ne saattaa huomata vasta useamman keskittyneen kuuntelukerran jälkeen.

Leonard Cohenista on vuosien varrella kirjoitettu monta elämäkertaa. Nyt käsillä olevan I’m Your Man – Leonard Cohenin elämä -teoksen suomenkielisen laitoksen esipuheessa Jarkko Arjatsalo kertoo, että artistin elämää, runoutta ja musiikkia käsitteleviä kirjoja on julkaistu noin 80 kappaletta. Arjatsalo tiennee mistä puhuu – hän on ”puolivirallisen” Leonard Cohen Files -nettisivuston alullepanija.

Viime syksynä suomeksi ilmestynyt, brittiläisen musiikkitoimittaja Sylvie Simmonsin kirjoittama jykevä elämäkerta on syntynyt yhteistyössä Cohenin itsensä kanssa. Se ei kuitenkaan käsittele kohdettaan silkkihansikkain, pikemminkin päinvastoin.

Juutalainen runopoika eksyy hippipiireihin

Vuonna 1934 syntynyt eli siis viime vuonna 80 vuotta täyttänyt Leonard Cohen kuuluu hyvin toimeentulevaan juutalaissukuun. Lapsuudenkoti oli Kanadan Montrealissa, jossa protestantit, katoliset ja juutalaiset näyttävät eläneen yhdessä varsin sopuisasti, kaikki kolme kuitenkin pääasiassa omissa piireissään liikkuen. Perheeseen kuului isosisko ja isän varhainen kuolema – Leonard oli tuolloin 9-vuotias – teki kuopuksesta äidinpojan. Teini-ikäisenä hän haaveili tulevansa maailmankuuluksi puhujaksi (haave toteutui, joskin hiukan erilaisessa muodossa), kirjoitteli runoja ja luki Federico Carcia Lorcaa kuten miljoonat muutkin. Suosikkirunoilijansa mukaan hän nimesi myöhemmin myös oman tyttärensä.

Esikoisrunoteos Let us compare mythologies julkaistiin, kun Cohen oli 22. (Tänä keväänä kirja ilmestyy vihdoin suomeksi.)

Se voitti kirjallisuuspalkinnon ja osa runoista kelpuutettiin myös kirjalliselle äänilevylle, mutta runoilija pysyi silti hyvin pienen piirin tuntemana. Opinnot New Yorkissa eivät juuri edistyneet, ja ilmeisen päämäärättömästi aloitettu Euroopan ja Lähi-idän matka jumittui kreikkalaiselle Hydran saarelle, josta löytyi hippihenkinen puolitaiteellinen yhteisö ja ensimmäinen varsinainen rakastettu, norjalaissyntyinen Marianne. (Naisia Cohenin ympärillä näyttää parveilleen aina, mutta suhteet katkeavat siihen, että perhe-elämään ja paikallaanoloon kykenemätön mies lähtee milloin toiseen maanosaan, milloin läheiselle vuorelle epämääräiseen buddhalaisluostariin.)

Tässä vaiheessa – siis 1950–1960-lukujen vaihteessa – kuvaan tulivat myös huumeet. Spiidin ja rauhoituslääkkeen, oopiumin ja hasiksen sekakäyttö ei kuitenkaan näytä raunioittaneen sen enempää Cohenin terveyttä kuin hänen luomiskykyäänkään. Hän kirjoitti romaanit Lempileikki ja Kauniit häviäjät; nämä osin omaelämäkerralliset teokset on suomennettu vasta 2000-luvun puolella.

Ei kuuluisuutta yhdessä yössä – eikä useassa vuodessakaan

Amerikkaan palattuaan Leonard Cohen alkoi itsekin laulaa laulujaan, mutta enimmäkseen niitä esittivät muut. Esimerkiksi Suzanne, joka on Cohenin kappaleista tunnetuimpia, on alun perin Judy Collinsin levytys. Ja kun omia levyjä sitten 1960–1970-lukujen vaihteessa ilmestyi parin vuoden välein, ne osoittautuivat Euroopassa huomattavasti suositummiksi kuin USA:ssa tai edes kotimaassa Kanadassa. Cohenista tuli ahdistuksen, vieraantuneisuuden ja epävarmuuden symboli, joka liikkui esiintymässä pitkin Amerikkaa ja Eurooppaa, pääsipä yhdellä kiertueellaan käymään Israelissakin, jossa viihdytti sikäläisiä sotilaita.

Tunnettuus lisääntyi pikkuhiljaa, mutta mikään laajojen kansalaispiirien tuntema artisti ei Leonard Cohen ollut vielä 1980-luvun puolessavälissäkään, kun hän vieraili ensimmäisen kerran Suomessa Euroopan-kiertueellaan. Jonkinlaisen myyttisen sädekehän laulaja sai sulkeuduttuaan Kaliforniassa sijaitsevaan rähjäiseen buddhalaisluostariin. Baldy-vuoren erakkoa ei päästy kuvaamaan eikä haastattelemaan, mutta välillä hän sai askeettisesta elämästä kyllikseen ja ajoi kotiinsa katsomaan televisiota sekä juomaan punaviiniä. (Huumeista hän oli päässyt eroon noin viisikymppisenä.)

Ihailijat – joita jo alkoi olla runsain mitoin useissa eri maissa – luulivat Cohenin muuttaneen elämänsä suunnan lopullisesti. Mutta mitä vielä; eräänä päivänä hän laskeutui vuorelta, ajoi partansa, puki tumman puvun ylleen ja ryhtyi taas viihdyttämään yleisöä. Luostarissa vietetystä ajasta jäi muistoiksi noin 250 laulua ja runoa; kaikkia niitä julkaistaan tuskin koskaan.

Kuva: New Skin For The Old Ceremony, 1974.

Maailmanlaajuinen faniyhteisö syntyi suomalaisvoimin

Sylvie Simmons on haastatellut kirjaansa sekä Leonard Cohenia itseään että satamäärin hänen lähellään jossakin elämän vaiheessa vaikuttaneita henkilöitä. Lopputuloksena on yli 500-sivuinen elämäkerta, joka tallentaa artistin vaiheet niin tarkasti, että musiikkibisnestä tuntematon lukija saattaa hetkittäin vähän väsähtääkin. Ihan kaikkia levytyssessioita, niihin osallistuneita ihmisiä ja heidän keskinäisiä erimielisyyksiään tai suhdesekoilujaan ei ehkä olisi tarvinnut pistää kirjaan?

Sen sijaan kertomus vanhuuden varalle kootun omaisuuden katoamisesta on kiinnostava ja varsin traaginen. Laulaja oli luostariin lähtiessään hylännyt maalliset eli jättänyt raha-asiansa luotetun tilinhoitajan – aiemman rakastajattarensa – huostaan. Vuorelta palattuaan Cohen totesi tilinsä tyhjäksi. Syyllinen pakoili pitkin Amerikan mannerta ja haistatteli juristeille, eikä vuosien mittainen hintava oikeudenkäynti, joka lopulta saatiin alulle, tuonut takaisin kuin osan rahoista. Kaksivuotinen mittava kiertue paikkasi taloudelliset tappiot, enemmänkin, ja sen ansiosta Leonard Cohenin nimi alkoi esiintyä myös talouslehdissä.

Kun en ole lukenut alkuteosta, en uskalla kovin vahvasti ottaa kantaa suomennoksen onnistumiseen. Se on kuitenkin varsin sujuva, vaikka muutamissa paikoin esimerkiksi albumi ”epäonnistui pääsemästä listalle” tai runokirja ”näyttää olevan aikeissa astua esiin”. Kuvaliite esittelee miehen tien nelikuisesta mutrusuusta 79-vuotiaaksi viihteen veteraaniksi – liitteen tuoreimmat kuvat ovat vuodelta 2013 ja, sivumennen sanottuna, ne ovat suomalaisten Eija ja Jarkko Arjatsalon ottamia! Myös teoksen takakannen kuva, Leonard Cohen Venetsiassa, on Eija Arjatsalon, minkä suomalainen lukija tietysti panee kansallisylpeydellä merkille…

Suomalaisen lukijan kannalta kiinnostavaa on teoksessa kerrottu artistin ihastuminen internetiin. 1990-luvun loppuvuosina Cohen, joka asui vielä tuolloin Baldy-vuoren buddhalaisluostarissa, sävelteli kokeellista musiikkia ikälopulla tietokoneellaan ja sai jostain kuulla, että hänen teoksilleen oli omistettu verkkosivusto Leonard Cohen Files. Sen olivat tehneet espoolainen Jarkko Arjatsalo ja hänen tuolloin teini-ikäinen poikansa Rauli, jotka pitivät Cohenin musiikista. Cohen otti yllättäen yhteyttä Arjatsaloon pyytäen apua teknisissä kysymyksissä. Hyvin verkostoitunut Arjatsalo puolestaan kääntyi Berkeleyn yliopistossa toimivan tiedemiehen puoleen ja ratkaisu löytyi. Arjatsalosta ja Cohenista tuli läheiset yhteistyökumppanit ja lopulta ystävät, sivustosta maailmanlaajuinen faniyhteisö. (Tämän kaiken siis kertoo Simmons, ei Arjatsalo itse.)

Arjatsalon kirjoittama suomenkielisen painoksen esipuhe on hyvä johdatus Simmonsin teokseen. Se puolestaan on paitsi erään huippuartistin perinpohjainen elämäkerta, myös peittelemätön kuvaus huumeista joihin moni Cohenin ympärilläkin on sortunut ja menehtynyt, seksuaalisesta sekoilusta, ihmissuhteista jotka eivät kestä. Jatkuva ulkopuolisuuden tunne ja masentuneisuus sekä kamppailu niiden voittamiseksi tulevat hyvin esiin. Yllättävää kyllä, yhteydet kahteen lapseen näyttävät säilyneen ja vaikuttavat heidän haastattelujensa valossa jopa lämpimiltä.

Tämä on kirja paitsi Cohen-faneille, myös ja ennen kaikkea niille jotka haluavat tietää, millainen on tähteyden kääntöpuoli.

Kuva: Leonard Cohen. Sony music entertainment.

Kirjan nimi:

I'm Your Man. Leonard Cohenin elämä

Kirjan alkuperäinen nimi:

I'm Your Man

Kustantaja:

Sammakko

Julkaisuvuosi:

2014

Sivumäärä:

541

Kirjoittajat:

Simmons, Sylvie

Kääntäjät:

Jouni Jussila

Lisätiedot:

Leonard Cohen Files
Leonard Cohen's official website

Esittelyn kirjoittajan nimi:

Helena Pilke

Esittelyn kirjoittajan arvo tai asema:

tietokirjailija, FT

Esittelyn kirjoittajan organisaatio tai kotipaikka:

Helsinki