Aseelliseen voimaan littyneet kysymykset olivat 1920-30-luvuilla näkyvä osa yhteiskunnallista keskustelua ja julkisuutta. Instituutiona sotaväki herätti jonkinlaisia intohimoja kaikissa poliittisissakin ryhmissä. Itse puolustuslaitos luonnollisesti vältteli politisoitumisen leimaa. Se katsoi tehtäväkseen täysin epäpoliittisen ”kansallisen tehtävän” suorittamisen ja pyrki virallisesti pysymään yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolella. Vaikka upseerien kuuluminen poliittisiin puolueisiin kiellettiin jo 1918, ei yhteiskunnallisesti suuntautunutta ajattelua voitu kahlitakaan. […]