Turun yliopistossa oli päädytty keväällä 2022 harvinaiseen ratkaisuun hylätä pro gradu -tutkielma. Tapaus nousi esiin Agricolan kolumnissa elokuussa, ja se herätti suurta huomioita mediassa, jossa se mielellään nähtiin ”woke-sensuurina”. Suurin uhka akateemiselle vapaudelle ei suinkaan ole ”wokeismi” vaan se, että yliopistoja aletaan kontrolloida ulkoa käsin poliittisten toimijoiden taholta, sekä humanististen tieteiden rahoituksen heikkeneminen. Olisi myös tärkeää miettiä, voiko vihapuhetta hyväksyä osana julkaistavia opinnäytteitä ja tutkielmia. Hylätyksi esitetyssä gradussa oli pyrkimys leimata vähemmistöjen edustajat potentiaalisiksi seksuaalirikollisiksi.
Tietosanomat
Turun yliopiston Itä-Aasian tutkimuksen yksikössä hylättiin maisterintutkintoa tekevän opiskelijan lopputyö. Gradujen hylkääminen on Suomessa erittäin harvinaista. Hylkäyksen syyksi esitettiin puutteet työn objektiivisuudessa – mutta oliko kyse pikemminkin intersektionaalisen tutkimusnäkökulman kritiikin kieltämisestä?
Wokesta on tullut lähes synonyymi kaikelle uudelle antirasistiselle poliittiselle vaikuttamiselle. Asia on sinällään hyvä, mutta keinot ovat huonoja. Mistä Woke-ilmiössä on pohjimmaltaan kyse?
Britanniassa humanististen tieteiden tutkijat ja opettajat kohtaavat tällä hetkellä poliittista painetta kahdelta suunnalta. Yhtäältä konservatiivihallitus on sitoutunut voittamaan ”kulttuurisodan” vastustamalla opetusta tai tutkimusta, joka on sitoutunut woke-arvoihin, esittää brittiläisen imperiumin kielteisessä valossa, tai muilla tavoin nostaa esille yhteiskuntaan juurtunutta rakenteellista epäoikeudenmukaisuutta. Toisaalta myös vaatimukset opetussuunnitelman ”dekolonisaatiosta” ovat johtaneet kummallisiin lopputuloksiin kirjoittaa Oxfordin yliopiston saksalaisen keskiajan kirjallisuuden professori Annette Volfing.
Filosofi Chaïm Perelman tutki arkipäiväisen puheen retoriikkaa. Hänen mukaansa yksi retoriikan tyylikeino on vastakkainasettelujen tekeminen. Maailmaa havainnoidaan siten, että asioille keksistään jokin vastakohta, kuten itä – länsi, nainen – mies, nolla ja yksi… ja niin edelleen. Vastakkainasettelu on Matti Virtasen kirjan lähtökohta, sen pääotsikko on Ääripäät, eli maailma jäsentyy, kun keksitään vaikka feministeille vastakohdaksi miesliike. […]
Historiantutkimuksen tarkoitus on ymmärtää toisenlaista ajattelua toisenlaisena aikana toisenlaisessa kulttuurissa, siksi myös käsitteitä on käytettävä niin, että ne tarkoittavat jotain. Valkoisen ylivallan käsite on nykyisessä merkityksessään järkeenkäypä vasta rotuerottelun purkamisen jälkeisestä kaudesta käytettynä – sitä ennen koko länsimainen sivistyskäsitys oli lähtökohtaisesti rasistinen. Ei ole kovin syvällistä ajattelua päivitellä, että länsimaissa ajateltiin 1800-luvun lopussa eri lailla kuin 2020-luvulla kirjoittaa Ari Helo.