FM Maija Butters väittelee 30.1.2021 kello 10 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta ”Death and Dying Mediated by Medicine, Rituals, and Aesthetics – An Ethnographic Study on the Experiences of Palliative Patients in Finland”.
Vastaväittäjänä on professori Anssi Peräkylä, Helsingin Yliopisto, ja kustoksena on professori Titus Hjelm.
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Heldassa.
Live stream passcode: 515420
***
Tämä väitöskirja on etnografinen tutkimus palliatiivisten potilaiden kokemuksista nykypäivän Suomessa. Tutkimuksessa tarkastellaan fenomenologisesti, miten sairastuneet kokevat ja käsittelevät elämän loppuun, kuolemaan ja kuolemiseen liittyviä kysymyksiä. Tutkimuksessa kysytään, miten kuolemasta puhutaan, millaisia mielikuvia ja rituaaleja kuoleman läheisyydessä esiintyy sekä mitä erilaisia välineitä kuolemaan johtavaan sairauteen sairastuneilla on käytössään kuolevaisuuden käsittelyssä.
Tutkimus perustuu aineistoon, joka kerättiin etnografisen tutkimuksen menetelmin vuosina 2014-2017. Tutkimukseen osallistui yhteensä 21 potilasta saattohoitokodista ja yliopistollisen sairaalan syöpäosastolta. Saattohoitokodista tuli tutkimuksen ensisijainen tekopaikka. Haastattelujen ja havainnoinnin lisäksi tutkimusaineistoon kuuluu kuva- ja tekstiaineistoja, joita tutkittavat antoivat tutkimuksen käyttöön. Tällaisia olivat esimerkiksi tutkittavien omat tekstit, kuten blogikirjoitukset, sekä valokuvat ja taideteokset. Tutkimuksen kontekstualisoinnissa käytettiin muun muassa sanomalehtiartikkeleita sekä sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja.
Fenomenologinen lähestymistapa korostaa tutkittavien ruumiillista ja suhteista elämismaailmaa. Analyysissa näkökulmaa täydennetään antropologisilla rituaaliteorioilla sekä välitteisellä posthumanismilla. Välitteinen posthumanismi painottaa elämisen ja kuolemisen teknologisia ja materiaalisia ulottuvuuksia sekä niihin liittyviä sosiaalisia ja esteettisiä suhteita. Nämä tulokulmat sijoittavat kokemukset sairaudesta ja kuolemisesta laajempaan kulttuuriseen ja biomedikaaliseen kontekstiin. Edellisen lisäksi tutkimuksessa analysoidaan hoitoympäristöjä deleuze-guattarilaisen sileän ja uurretun tilan käsitteiden avulla.
Tutkimuksen löydöksissä korostuvat elämän loppuvaiheen ja kuolemisen kokemuksen ruumiillisuus ja välitteisyys, esimerkiksi eksistentiaaliset haasteet näyttäytyivät suhteessa arkisen elämän kehollisiin ilmiöihin. Tutkimuksessa tulee esille kahden tyyppisiä loppuelämän rituaaleja: yhtäältä institutionaalisia, usein medikaalisia rituaaleja ja toisaalta henkilökohtaisia, pienimuotoisia rituaaleja, joista osa oli kuolemaan valmistavia ja osa kuoleman välttämiseen tähtääviä. Analyysissa hahmottui erilaisia metafyysisesti merkittäviä ja voimaannuttavia kehyksiä, kuten uskonto. Näistä kehyksistä estetiikka ja luonto olivat toimivimpia ja tehokkaimpia tutkimukseen osallistuneille. Estetiikka ja luonto tarjosivat käytännöllisiä välineitä työstää ajatusta lähestyvästä kuolemasta ja auttoivat löytämään eksistentiaalista lohtua sekä metafyysisiä oivalluksia elämän loppuhetkillä.