Keskiajan islantilaiset saagat sisältävät monia kuvauksia elävistä kuolleista: fyysisistä ruumiista, jotka eivät kuoleman jälkeen levänneet rauhassa haudassaan. Sen sijaan ne saattoivat palata hätyyttelemään eläviä aiheuttaen näille pelkoa, hulluutta, sairauksia ja jopa kuoleman. Jotkut kuolleet taas tarjosivat eläville apuaan. Esitelmässä tarkastellaan, ketä ja millaisia nämä keskiajan ”zombit” saagakirjallisuuden valossa olivat. Ketkä edesmenneistä saattoivat palata? Mikä näiden palaavien ruumiiden rauhattomuutta aiheutti? Entä miten erityisesti eläville vahinkoa aiheuttavista elävistä kuolleista päästiin eroon? Miten ajatukset elävistä kuolleista mahdollisesti muuttuivat 1200–1300-lukujen kuluessa, kun kristinusko saavutti Islannissa vankemman jalansijan ja eurooppalaisesta kirjallisuudesta omaksuttiin uusia vaikutteita?

Kirsi Kanerva (FT, Turun yliopisto) on saagakirjallisuuteen perehtynyt kulttuurihistorioitsija, joka on tarkastellut tutkimuksessaan keskiajan islantilaista mielen ja tunteiden historiaa ja saagojen ilmentämää vainajaperinnettä, sekä itsemurhan historiaa keskiajan Skandinaviassa. FT, dosentti Sirpa Aallon (Oulun yliopisto) ja Kirsi Kanervan yhdessä kirjoittama tietoteos Johdatus saagakirjallisuuteen on ilmestynyt Pohjois-Suomen Historiallisen Yhdistyksen kustantamana keväällä 2019.

Tilaisuuden järjestää Pohjois-Suomen Historiallinen Yhdistys. Vapaa pääsy.