Kuinka luterilainen on pohjoismainen hyvinvointivaltio?

Tervetuloa kuuntelemaan CSCC:n helmikuun esitelmää, jossa professori Pirjo Markkola (Suomen historia, Tampereen yliopisto) pohtii Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja hyvinvointivaltion historiallista suhdetta.

Luento on avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille, tervetuloa!

Abstrakti:
Kun suomalaiset yrittivät toipua 1990-luvun lamasta, evankelisluterilaisen kirkon piispat antoivat julkilausuman, jossa he puolustivat pohjoismaista hyvinvointivaltiomallia. Piispojen mukaan hyvinvointivaltio perustui kirkon omaan traditioon ja oli siksi puolustamisen arvoinen. He eivät olleet tämän käsityksen kanssa yksin. Pohjoismaat tunnetaan maailmalla yleensä kolmesta asiasta: pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta, sukupuolten tasa-arvosta ja luterilaisen valtionkirkon pitkästä historiasta. Mitä yhteistä näillä kolmella ilmiöllä on?

Markkola esittää alustuksessaan kaksi pitkää linjaa luterilaisuuden historiasta. Toinen koskee kirkon historiallista roolia köyhien ja huono-osaisten huoltajana, toinen kirkon opetusta sukupuolten suhteista. Sen jälkeen hän nivoo nämä kaksi linjaa yhteen ja siirtyy varsinaisen hyvinvointivaltion rakentamiseen toisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Esityksensä lopuksi hän kuvaa, miten Suomen evankelisluterilainen kirkko siirtyi hyvinvointivaltion vastustajasta sen lämpimäksi kannattajaksi.