Turun yliopiston tutkimuskeskuksen Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies marraskuun kuukausiesitelmässä arkeologian professori Visa Immonen pohtii monumentin ja sen ympäristön vuorovaikutusta.

Esitelmässään hän tarkastelee Pyhän Henrikin sarkofagin, kirkkotilan ja sukupuolien yhteyksiä keskiajalla jäsentämällä niiden suhteita liikkeen käsitteen avulla. Immosen mukaan sarkofagin keskeinen visuaalinen työkalu on kaksinkertaistaminen. Ensinnäkin sarkofagin kuvalaatat rinnastavat kaksi pyhimystä – Pyhän Henrikin ja Pyhän Eerik-kuninkaan – ja kaksinkertaistamisen kautta vahvistat heidän tarinaansa. Kaksinkertaistaminen myös yhdistää sarkofagin kuvien liikkeet – surun ja riemun – katsojan liikkeisiin. Vaikka sarkofagi jossain määrin rikkoi Nousiaisten kirkkotilan sukupuolittuneisuutta, se myös omassa tilankäytössään noudatti samoja konventioita. Näin visuaalisten liikkeiden ja katsojien liikkeiden kaksinkertaistukset kytkivät sarkofagin, kirkkotilan ja sukupuolet toisiinsa.

Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan!

Kuva: By Niera [CC BY-SA 4.0  (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0)], from Wikimedia Commons