Live stream passcode: 360360
FM, MA Joonas Lahtinen väittelee 11.12.2020 kello 12.15 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta ”MAKING SENSE OF PERCEPTION AND POWER IN PARTICIPATORY PERFORMANCE – Horizons of Change and Politics of the Sensible in Lois Weaver’s ”What Tammy Needs to Know”, Tellervo Kalleinen and Oliver Kochta-Kalleinen’s ”Complaints Choir”, and Claudia Bosse’s ”dominant powers. was also tun?”” (HAVAINNON JA VALLAN KYSYMYKSET OSALLISTAVASSA ESITYSTAITEESSA. Muutoshorisontit ja aistisen politiikka Lois Weaverin ”What Tammy Needs to Know”, Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen ”Valituskuoro” ja Claudia Bossen ”dominant powers. was also tun?” -projekteissa.). Väitöstilaisuus järjestetään etäyhteyksin ja sitä voi seurata ylläolevasta linkistä.
Vastaväittäjänä on Reader in Theatre and Performance Fintan Walsh, Birkbeck, University of London, ja kustoksena on professori Hanna Korsberg.
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Heldassa.
***
Väitöskirjassa tarkastellaan osallistavien esitystaidepraktiikoiden poliittisuutta ja niihin liitettyjä maailman muuttamisen mahdollisuuksia erityisesti havainnon problematiikan näkökulmasta. Työ koostuu teoreettisesta osasta ja kolmesta tapaustutkimuksesta. Teoreettisessa osassa esittellään kehitetty epistemologinen ja esitysanalyyttinen malli, joka pohjaa erityisesti Jacques Rancièren, Marcel Mauss’n ja Michel Foucault’n ajatuksiin havainnon, vallan, tiedon ja ruumiin suhteesta, ja jonka keskeiset käsitteet ovat ”aistikenttä” (sensory field), ”kokemuskenttä” (experience field) sekä ”ruumiintekniikka” (body technique). Joe Kelleherin ja Alan Readin näkemykset ”teatterillisesta kuvasta” (theatre image) ovat puolestaan keskeisessä osassa ruumiillisten kokemusten esitysanalyyttisessä sanallistamisessa. Analyysimallin avulla pyritään havainnollistamaan yhtäältä sitä, millä tavoilla taiteelliset esitykset vaikuttavat osallistujiinsa ja toisaalta sitä, miten valta, tieto, kulttuuri, aistimellisuus ja ruumiillisuus kytkeytyvät lähtemättömästi toisiinsa ihmishavainnossa, niin osallistavissa esitystilanteissa kuin arkielämässämmekin.