Esitelmät ja keskustelutilaisuudet

Puutarhahistoriallinen ilta

Helsingin puutarhahistorian juuret ulottuvat syvälle! Tervetuloa kuulemaan kaupungin menneistä puutarhoista ja kaupunkikasvillisuuden sekä puutarhanhoidon historiasta Helsingin kaupunginmuseon ala-aulaan. Aiheesta kertovat tietokirjailija, tutkija FT Teija Alanko ja kaupunginmuseon tutkija Kati Selänniemi.

Illan aikana on myös mahdollisuus tutustua 4. kerroksen Kaupunkiruokaa-näyttelyyn ja sisäpihan Kasvattamoon. Tapahtumaan on vapaa pääsy, kuten kaupunginmuseoon aina.

Ohjelma:
klo 17.00–17.45 Kasviarkeologista puutarhahistoriaa (tietokirjailija, tutkija, FT Teija Alanko)
klo 17.45–18.15 Puutarhaunelmia Uudenmaankadulla (tutkija Kati Selänniemi, Helsingin kaupunginmuseo)

Kasviarkeologista puutarhahistoriaa
Puutarhahistoriaan voi perehtyä maan pinnalta, kasvien parissa ja karttojen paperilla, mutta myös maan alta, menneisyyden pieniä aarteita tutkien.

Arkeobotaaninen tutkimus 1600–1800-lukujen maakerroksista Helsingin kaupunginmuseon arkeologisilta kaivauksilta Presidentinlinnalta ja Burtzin pihalta paljasti puutarhanhoitoa, kasvien hyödyntämistä ja kaupunkikasvillisuutta: tullivirkailija Erhardin pihalla kasvoi 1700-luvulla muun muassa porkkanaa, oopiumiunikkoa ja keltasuvikakkaraa. Kaupungin ulkoreunalla, nykyisen Kaisaniemen alueella maaherra Hans Henrik Boije harrasti puutarhanhoitoa vuodesta 1763 alkaen, sittemmin paikasta tuli Edbomin plantaasi ja edelleen kasvitieteellinen puutarha.

Puutarhaunelmia Uudenmaankadulla
Helsingin kaupunginmuseon kokoelmiin kuuluu Uudenmaankadun varrella olevalle tontille tehty puutarhasuunnitelma. Sen kautta esitelmässä tutustutaan 1800-luvun loppupuolen puutarhahistoriaan Helsingissä. Samalla paikalla on ollut jyhkeä kivitalo vuodesta 1891 lähtien. Puutarha lehtimajoineen kuuluu sitä edeltäneille vuosikymmenille. Uudenmaankatu oli pitkään Helsingin esikaupunkialuetta. Matalat puutalot reunustivat katuja, ja pihoilla oli talousrakennuksia, viljelystä ja kotieläimiä. Puutarhanhoito oli suurimmalle osalle kansasta vielä vierasta, sitä pidettiin varakkaan väen hyödyttömänä puuhasteluna. Säätyläisten väljemmillä tonteilla sen sijaan kukoistivat pihapuutarhat, joissa kasvatettiin sekä hyöty- että koristekasveja.