FM Sampsa Hatakka väittelee 14.12.2019 kello 12 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta ”Pohjoista huoltovarmuutta: Kruunun makasiinijärjestelmän toiminta Suomessa Viaporin rakennuskauden aikana 1747–1756”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Porthania, Suomen Laki -sali, Yliopistonkatu 3.
Abstrakti
Viaporin linnoituksen rakentaminen oli sotaväen huollon kannalta mittava hanke 1700-luvun Suomessa. Rakennustöihin oli komennettu vuosittain tuhansia sotilaita, jotka tarvitsivat päivittäin huomattavat määrät ruokaa. Periaatteessa sotilaiden olisi pitänyt ostaa elintarvikkeita palkkarahoillaan. Helsingin kaupungin kauppiaat eivät kuitenkaan kyenneet hankkimaan tarpeeksi ruokatavaroita, minkä vuoksi kruunun piti huolehtia sotilaiden muonituksesta. Tehtävä edellytti kruunun oman huoltojärjestelmän eli kruununmakasiinien valjastamista tähän tarkoitukseen lähes kymmeneksi vuodeksi.
Väitöskirjassa on selvitetty, miten kruununmakasiineja hyödynnettiin sotilaiden muonituksessa rakennuskauden aikana ja miksi näin toimittiin. Huomiota on kiinnitetty erityisesti siihen, mitä tehtäviä kruunu eli valtio hoiti ja mistä puolestaan vastasivat yksityiset toimijat. Makasiinijärjestelmällä oli myös muita tehtäviä. Kruunu keräsi varastoja myös uhkaavaa Venäjän vastaista sotaa varten, ja siviiliväestö tarvitsi kruununmakasiineista vilja-avustuksia katovuosina. Lähteinä tutkimuksessa on käytetty makasiinien tilejä sekä eri viranomaisten kirjeitä ja pöytäkirjoja.
Tutkimukseni osoittaa, että Ruotsin sotaväen huoltojärjestelmä oli 1700-luvulla hyvin valtiojohtoinen ja keskitetty, toisin kuin esimerkiksi Britanniassa, Alankomaissa, Espanjassa tai Ranskassa. Hankkiessaan viljaa ja elintarvikkeita kruunu osallistui aktiivisesti kauppaneuvotteluihin. Viranomaiset huolehtivat monilta osin myös muista sotaväen huoltoon kuuluneista tehtävistä, kuten tavaroiden varastoinnista, kuljetuksista ja leivän valmistuksesta.
Yksityisten toimijoiden suhteellisen vähäiseen merkitykseen huoltojärjestelmässä oli monia syitä. Suomessa kaupungit olivat pieniä ja kauppiailla oli vain vähän pääomaa. Tukholman kauppiaat puolestaan eivät voineet vapaasti ottaa osaa sotaväen huoltoon Suomessa, sillä periaatteena oli toteuttaa hankinnat paikallisesti. Lisäksi pohjoisessa ilmastossa kadot ja viljan tuontivaikeudet etenkin talvella olivat alituisena uhkana, ja makasiineja tarvittiin siksi estämään mahdollinen viljapula kriisiaikoina. Kruununmakasiineja tarvittiin myös veroina saadun viljan varastoimiseen.
Viaporin rakennuskauden aikainen makasiinijärjestelmän toiminta paljastaa, miten paljon vaivaa ja ennakkovalmisteluja tarvittiin varmistamaan ravinto niin sotilaille kuin siviileille Euroopan pohjoisimmissa osissa. Kruunun piti ottaa vahva rooli koko huoltojärjestelmässä, sillä vain näin kyettiin takaamaan huollon sujuvuus. Tästä syystä Ruotsin sotaväen huolto erosi merkittävästi monien muiden maiden toimintatavoista.
Vastaväittäjänä on dosentti Christer Kuvaja, Åbo Akademi, ja kustoksena on professori Anu Lahtinen.
Väitöskirja julkaistaan sarjassa Historiallisia tutkimuksia Helsingin yliopistosta.
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.
Väittelijän yhteystiedot:
Sampsa Hatakka