Väitökset

Taloudelliset eturyhmät politiikan sisäpiirissä. Tutkimus liike-elämän poliittisesta vaikuttamisesta kolmikantaisessa Suomessa 1968–2011

VTM Anders Blom esittää väitöskirjansa Taloudelliset eturyhmät politiikan sisäpiirissä. Tutkimus liike-elämän poliittisesta vaikuttamisesta kolmikantaisessa Suomessa 1968–2011 julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 6.4.2018 klo 12 (Turun yliopisto, Publicum, Mauno Koivisto -sali, Assistentinkatu 7, Turku).

Vastaväittäjänä toimivat professori Juha-Antti Lamberg (Jyväskylän yliopisto) sekä dosentti Samuli Skurnik (Aalto-yliopisto) ja kustoksena professori Vesa Vares (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen.
***

VTM Anders Blom tutki väitöskirjatyössään suomalaisen liike-elämän poliittista edunvalvontaa ja vaikuttamista tulopolitiikan syntymisen jälkeen. Tutkimus asettaa suomalaisen yhteiskunnan läpinäkyvyyden ja vähäisenä pidetyn korruptiivisuuden aikaisempaa kriittisempään valoon.
 

​Turun yliopiston tiedote 28.3.2018

VTM Anders Blomin väitöstutkimuksesta selviää, että liike-elämällä on oletettua suurempi rooli suomalaisessa poliittisessa päätöksenteossa. EU- ja EMU-ratkaisuissa liike-elämän vaikutus oli ratkaiseva. Se ajoi EMU-ratkaisua, joka aikaisemmista käsityksistä poiketen vahvisti korporaatioiden asemaa Suomen talous- ja sisäpolitiikassa, kun rahapolitiikka luovutettiin Euroopan keskuspankille.

Yksi Blomin yhteiskuntapoliittisesti merkittävistä tutkimustuloksista on kuvaus liike-elämän vaikuttamisprosesseista kolmikantaisessa tulopoliittisessa järjestelmässä. Tutkimus nostaa esille ja problematisoi järjestelmään liittyvän epäsymmetrisen tiedon hyödyntämisen ongelman ja mahdollisuudet.

Blomin mukaan suomalaisen korporatismin perusteet ovat työeläkejärjestelmä, jäsenmaksuperintäsopimus ja työehtosopimusten yleissitovuus. Tutkimus läpivalaisee nämä fundamentit poliittisen järjestelmän voimasuhteiden kannalta ennen EU-jäsenyyttä ja sen jälkeen.

– Suomessa korporatismiin liittyy ajattelu, että sisäpiirin poliittiset suhteet eli työmarkkinasuhteet ovat osa päätöksentekojärjestelmää, eivätkä ole lobbausta. Tämä ajattelutapa on syytä hylätä, koska se ei vastaa 2010-luvun todellisuutta globaalissa kilpailussa. Suomalainen käsitys lobbaamisesta onkin perustunut ajatukseen, että lobbaus olisi vain toimintaa, jolla pyritään korporaatioiden ulkopuolelta vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon. Tämä poikkeaa Euroopan unionissa voimassa olevasta käsityksestä lobbauksesta ja myös amerikkalaisesta alan lainsäädännön käsityksestä, Blom sanoo ja jatkaa:

– Tutkimus ei kuitenkaan ole kannanotto työmarkkinapolitiikasta – puolesta tai vastaan. Koska politiikasta puuttuvat sisäpiirisäännöt, kaverikapitalismilla on ollut suuri vaikutus myös poliittiseen päätöksentekoon. Se on esimerkiksi integroinut palkansaajajärjestöt osaksi korporatiivista omistajapolitiikkaa. Koska puolueiden jäsenmäärät ovat laskeneet ja äänestysaktiivisuus on ollut laskussa koko tutkimusjaksolla vuoden 1966 eduskuntavaalien jälkeen, poliittiset voimat ovat heikentyneet merkittävästi verrattuna korporaatioihin. Tämä näkyy eduskunnan työssä.

Blomin mukaan Suomessa olisi harkittava korporatiivista järjestelmäpäivitystä.

– EU- ja EMU -jäsenyyksiin sopeutumisen jälkeen 2000-luvulla ei ole tehty poliittista arviota siitä, pitäisikö korporatismin fundamentteihin tehdä tarkistuksia. Poikkeuksena on yleissitovuus, joka EMU-ratkaisun seurauksena sai uuden sinetin 2001, Blom toteaa.

Tutkimuksessa osoitetaan, että Suomessa käytetään lobbaukseen rahaa vuosittain yli 120 € henkilöä kohden, kun työnantaja- ja ammattiliittojen jäsenmaksut työttömyysturvalla vähennettynä lasketaan mukaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa käytetään kansalaista kohden merkittävästi vähemmän rahaa kuin Suomessa juuri korporatiivisen järjestelmän seurauksena. Vaikka Ruotsissa järjestöjen voimavarat ja jäsenmaksutulot ovat suuria, siellä korporaatioilla ei ole yhtä suurta roolia politiikan sisäpiirissä kuin Suomessa, koska kolmikantainen valmistelu ei ole maan tapa.

– Eduskunta ja valtioneuvosto ovat tulleet entistä riippuvaisemmiksi korporaatioista. Suomen korporatiivista järjestelmää voidaan hyvällä syyllä kutsua rakenteellisesti korruptiiviseksi, Blom toteaa.
***
Väitöskirja on julkaistu vain painettuna.