Tervetuloa kuuntelemaan TUCEMEMSin maaliskuun esitelmää, jossa Suomen historiasta vastikään väitellyt Lauri Viinikkala Turun yliopistosta kertoo tutkimuksestaan otsikolla ”Digitaalisia valheita vai historiallista tietoa? – Yhdistetty todellisuus historiantutkimuksessa”

Esitelmästä saa merkinnän akateemisuus- ja luentopassiin.

Esitelmän abstrakti:
Yhdistettyä todellisuutta ¬ – lisättyä todellisuutta ja virtuaalitodellisuutta – on esimerkiksi museoissa alettu viime aikoina käyttää runsaasti menneisyyden ympäristöjen ja tapahtumien rekonstruoinnin apu-välineenä. Samalla on noussut esille kysymys viihteellisyyden ja informatiivisuuden suhteesta tällaisissa menneisyyden esityksissä. Ovatko digitaaliset menneisyyden rekonstruktiot silkkaa fantasiaa ja korkein-taan olemassa olevan tiedon havainnollistamista? Voivatko ne sittenkin tuottaa uutta tietoa mennei-syydestä ja jos voivat, minkälaisilla edellytyksillä?

Koska menneisyys ei ollut yksinomaan kielellinen muodostelma, ei sitä myöskään voi tyhjentävästi ku-vailla tai ymmärtää kielen avulla. Tarvitaan myös ei-kielellisiä esitystapoja. Toisaalta digitaaliset men-neisyyden aistiympäristöjen rekonstruktiot eivät voi välittää niitä merkityksiä, joita aikalaiset ovat ais-timuksilleen antaneet. Siten myös tällaiset ei-kielelliset esitykset jäävät väistämättä puutteellisiksi.

Yhdistetty todellisuus tarjoaa lupaavimpia ratkaisuja näihin ongelmiin. Sen avulla on mahdollista yhdis-tää toisiinsa menneisyyden aineellisia jäännöksiä ja digitaalisia rekonstruktioita sekä näin syntynyttä ei-kielellistä tietoa olemassa olevaan kielelliseen tietoon. Lisäksi teknologia antaa mahdollisuuden esittää erilaisia ja jopa keskenään ristiriitaisia tulkintoja menneisyydestä, mikä tuo menneisyyden epävarmuu-den aiempaa paremmin esille.

Kuva: Dave Pape (https://commons.wikimedia.org/wiki/File:FHW_ImmersaDesk2.jpg), „FHW ImmersaDesk2“, marked as public domain, more details on Wikimedia Commons: https://commons.wikimedia.org/wiki/Template:PD-user