Väitös (kulttuurihistoria): FM Anu Salmela
FM Anu Salmela esittää väitöskirjansa Kuolemantekoja. Naisten itsemurhat 1800-luvun jälkipuolen tuomioistuinprosesseissa julkisesti tarkastettavaksi.
Vastaväittäjänä toimii professori Pirjo Markkola
(Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Marjo Kaartinen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen.
Turun yliopisto, Janus-sali (Minerva, Sirkkalan kasarmialue, Kaivokatu 12 T52)
Aloitusaika: 9.9.2017 12:00
Kuukautisia pidettiin 1800-luvun Suomessa yhtenä syynä naisten itsemurhiin (Väitös: FM Anu Salmela, 9.9.2017, kulttuurihistoria) Kun Suomessa löydettiin 1800-luvun jälkipuolella itsemurhan tehneen naisen ruumis, se käynnisti tuomioistuinprosessin, jonka aikana ruumis avattiin ja tekoa käsiteltiin oikeudessa. Turun yliopistossa väittelevän Anu Salmelan väitöskirja osoittaa, että oikeuskäsittelyt kytkivät naisten itsemurhat mielenterveyteen ja ruumiillisuuteen.
Turun yliopiston tiedote 31.8.2017
Anu Salmela toteaa väitöstutkimuksessaan, että naisten itsemurhat eivät palautuneet oikeuskäsittelyissä yksinomaan psykologisiin tekijöihin, vaan hahmottuivat moninaisiksi, materiaalisia ja jopa ei-inhimillisiä ulottuvuuksia saaneiksi ilmiöiksi.
– Naisten itsemurhat saattoivat jäsentyä hyvinkin ruumiillisiksi, sairauksien tai kipujen takia tehdyiksi teoiksi. Jäsentymiseen vaikuttivat näin ollen paitsi psyykkiset ja inhimilliset myös ei-inhimilliset ja materiaaliset tekijät. Esimerkiksi ruumiinavauksissa ruumiit ja niiden ominaisuudet vaikuttivat keskeisesti siihen, millaiseksi teoksi itsemurha määrittyi. Tämä haastaa näkemykset, joiden mukaan itsemurha oli inhimillinen ja diskursiivinen teko, sanoo ruumiinavaus- ja oikeudenkäyntipöytäkirjoja analysoinut Salmela.
Kohdun poikkeamien ja kuukautisten uskottiin aiheuttavan naisille psyykkisiä häiriöitä
Väitöstutkimus osoittaa, että itsemurhien liittäminen psyykeen johtui tekoa säädelleistä laeista, jotka erottivat vakain tuumin ja mielenhäiriössä tehdyt itsemurhat toisistaan.
Täysijärkisiksi katsotut itsemurhaajat tuli kirkkolain mukaan haudata poikkeavin menoin, mielenhäiriöiset tavanomaiseen tapaan. Näin ollen lait ohjasivat teon tulkintaa ja kytkivät itsemurhat mielenterveyteen. Lakien ohella sukupuoli vaikutti itsemurhan määrittymiseen.
– Vaikka ruumiinavauksia tehneet lääkärit pitivät itsemurhien syynä useimmiten aivojen poikkeamia, he saattoivat selittää niitä myös kuukautisten ja kohdun poikkeamien aiheuttamilla psyykkisillä häiriöillä. He saattoivat myös kommentoida emättimen kokoa ja tarkistaa, oliko siveyden sinetiksi oletettu immenkalvo paikallaan. Tällaiset toimenpiteet eivät kuuluneet ruumiinavauksen varsinaisiin tehtäviin, mielentilan ja kuolinsyyn selvittämiseen. Tuomioistuimissa taas itsemurhan jäsentymiseen vaikuttivat naiseutta koskeneet käsitykset, jolloin normatiivista naiseutta rikkoneiden naisten itsemurhiin suhtauduttiin ankarammin kuin ihanteet täyttäneiden naisten, Salmela kertoo.
Ruumiinavauksiin ja tuomioistuimiin päätyivät ennen muuta alaluokkaisten naisten itsemurhat.
– On mahdollista, että ylemmät luokat välttivät tuomioistuinprosessin turvautumalla perhelääkäriin, joka totesi itsemurhan mielenhäiriössä tehdyksi. Lisäksi viranomaiset saattoivat olla haluttomia viemään ylempien luokkien itsemurhia oikeuteen. Myös selitystavat olivat luokkasidonnaisia. Keskiluokkaiset lääkärit liittivät itsemurhat psyykkisiin häiriöihin, alaluokka taas psyykkisten sairauksien ohella fyysisiin sairauksiin ja kipuihin. Tämä on ymmärrettävää, sillä työkykyinen ruumis takasi 1800-luvun jälkipuolella elannon. Jos ruumis lakkasi toimimasta, yksilö saattoi kokea olevansa taakka yhteisölle. Toisaalta kipulääkkeitä ei myöskään ollut eikä sairaanhoito ollut kaikkien ulottuvilla, jolloin kuolema määrittyi kärsimyksen lopettaneeksi lääkkeeksi, Salmela toteaa.
Väittelijä suuntaa kohti ei-ihmiskeskeistä historiankirjoitusta
Salmelan tutkimuksen teoreettinen pohja on uusmaterialismissa, fyysikko-filosofi Karen Baradin toimijuusrealismissa. Historiantutkimuksessa sitä ei ole aiemmin tässä laajuudessa sovellettu.
– Kehitän tutkimuksessani lukutapaa, joka huomioi ihmisten lisäksi ei-inhimilliset ja materiaaliset toimijat. Ymmärrän historian materian ja diskurssin sekä inhimillisten ja ei-inhimillisten toimijoiden kytkeytymisissä muotoutuvaksi ilmiöksi. Historia ei tällöin pelkisty ihmisen rationaaliseen, tavoitteelliseen toimintaan. Ihminen on pikemminkin yksi toimija muiden toimijoiden joukossa, Salmela summaa.
***
FM Anu Salmela esittää väitöskirjansa Kuolemantekoja. Naisten itsemurhat 1800-luvun jälkipuolen tuomioistuinprosesseissa julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 9.9.2017 kello 12 (Turun yliopisto, Sirkkalan Minerva, Janus-sali, Kaivokatu 12, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Pirjo Markkola (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Marjo Kaartinen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen.
FM Anu Salmela on syntynyt vuonna 1983 Lahdessa ja kirjoittanut ylioppilaaksi Lahden yhteiskoulun aikuislukiossa vuonna 2003. Salmela suoritti korkeakoulututkintonsa (FM) Turun yliopistossa vuonna 2011. Salmela työskentelee Turun yliopistossa tutkijana. Väitöksen alana on kulttuurihistoria.
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä:
http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6877-0
Päättymisaika: 9.9.2017 16:00