FM Jukka Saarinen väittelee 20.1.2018 kello 11 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta ”Runolaulun poetiikka – Säe, syntaksi ja parallelismi Arhippa Perttusen runoissa”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, Auditorium XII, Fabianinkatu 33.

Vastaväittäjinä ovat professori Pekka Hakamies, Turun yliopisto ja dosentti Petri Lauerma, Helsingin yliopisto, ja kustoksena on professori Lotte Tarkka.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.

***
Tutkimuksessa käsittellään vienankarjalaisen runonlaulaja Arhippa Perttusen (1769–1841) runojen kieltä ja poetiikkaa. Aineiston muodostavat kaikki häneltä tallennetut tekstit, yhteensä liki 6000 säettä kertovia runoja, loitsuja, lyriikkaa ja mietelmärunoja. Aihetta lähestytään sekä folkloristisesta yksittäisen perinteentaitajan tutkimuksen näkökulmasta että lingvistisen, kielellisiä ja poeettisia rakenteita erittelevän analyysin kautta. Ensimmäinen näkökulma tutkii, kuinka laulaja käyttää ja muokkaa perinnettä. Toinen näkökulma selvittää, mitkä piirteet ja ominaisuudet määrittävät ja luonnehtivat yleisesti kalevalaisen runon tekstiä. Keskeisenä kohteena ovat säerakenteen, syntaksin ja parallelismin väliset suhteet. Tekstin luomista, kompositiota, tarkastellaan erityisesti suullis-formulaisen koulukunnan teorioita vasten. Kalevalainen runous on poeettinen rekisteri. ”Sana ”poeettinen” viittaa Roman Jakobsonin esittämään kielen poeettisen funktion käsitteeseen, ”rekisteri” taas systeemis-funktionaalisen kieliopin käsitteeseen, joita on molempia käytetty taajaan suullisen runouden tutkimuksessa. Syntaksia tutkitaan käyttäen lähtökohtana Matti Kuusen teoriaa kalevalaisesta säkeenylityksestä. Teoriaa syvennetään määrittämällä tarkemmin säännöt, jotka ohjaavat säkeenylitystä ja syntaktisten elementtien yhdistymistä säkeen sisällä. Runorekisteriä määrittäviä primaareja poeettisia ominaisuuksia ovat runomitta (kalevalamitta), alkusointu ja parallellelismi. Parallelismin huomattavin ilmenemismuoto, säekerto, analysoidaan syntaksin ja semantiikan kannalta ja esitetään, että säekerron kautta syntyvä säeryhmä muodostaa kokonaisuuden, jonka merkitys on rikkaampi kuin säkeiden merkitys erikseen. Tutkimuksessa esitellään ja analysoidaan kaikki Arhipasta saatavilla oleva tieto. Kertovien runojen tekstit eivät varioi suuresti esityksetä toiseen, mutta ne eroavat selvemmin muiden laulajien vastaavista runoista. Tästä voidaan päätellä, että runoteksti luodaan sitä omaksuttaessa. Arhipalta on tallennettu myös pitkiä rakenteeltaan parannusnäytelmää noudattavia loitsutekstejä, vaikka Arhippaa ei lähteiden mukaan tunnettu tietäjänä. Lyyristen ja mietelmärunojen suhteen voidaan aineiston perusteella todeta, että Arhippa on pystynyt luomaan aina uusia kokonaisuuksia käyttämällä muusta perinteestä tuntemiaan aineksia, erityisesti sananlaskuja.Fa