TM Ville Mäkipelto väittelee 7.2.2018 kello 12.15 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aiheesta ”Uncovering Ancient Editing – Documented Evidence of Changes in Joshua 24 and Related Texts” (Muinaisen toimitustyön jäljillä: miten kirjurit muokkasivat Joosuan kirjaa?). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Porhania, PIII, Yliopistonkatu 3.
Vastaväittäjänä on Univ.-Prof. Dr. Kristin De Troyer, Universität Salzburg, ja kustoksena on professori Martti Nissinen.
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.
***
MUINAISEN TOIMITUSTYÖN JÄLJILLÄ: MITEN KIRJURIT MUOKKASIVAT JOOSUAN KIRJAA? Eksegetiikan eli raamatuntutkimuksen alaan kuuluva väitös tarkastelee Joosuan kirjan toimitushistoriaa vanhimpien säilyneiden käsikirjoitusten valossa. Väitöstutkimus osoittaa, että juutalaisten ja kristittyjen Raamattuun kuuluvan Joosuan kirjan varhainen tekstihistoria oli monimutkainen ja teosta muokattiin useassa eri vaiheessa. Tutkimus keskittyy erityisesti Joosuan kirjan loppuun, joka sisältää huomattavia eroja varhaisissa käsikirjoituksissa. ALUSSA ERILAISIA VERSIOITA JOOSUAN KIRJASTA Tutkimus osoittaa, että toisen temppelin ajan juutalaisuuden loppupuoliskolla (200 eaa. – 70 jaa.) Joosuan kirjasta oli liikkeellä erilaisia versioita. Yksi näistä – hepreaksi kirjoitettu masoreettinen teksti – vakiintui myöhemmin valtavirtatekstiksi. Septuaginta eli Egyptissä laadittu kreikankielinen käännös ja hepreaksi säilyneet Qumranin tekstit säilyttävät merkittävästi erilaiset tekstimuodot. Väitöksen mukaan tekstimuotojen moninaisuutta ei ole vielä otettu riittävästi huomioon, etenkään Joosuan kirjan toimitushistorian tutkimuksessa. NYKYRAAMATTU KÄÄNNETTY MYÖHÄISESTÄ TEKSTISTÄ Analyysistä käy ilmi, että Septuaginta edustaa pääsääntöisesti Joosuan kirjan varhaisempaa versiota. Väitöksessä kritisoidaan näkemystä, jonka mukaan Septuagintan erot olisivat syntyneet käännöksen yhteydessä ja osoitetaan, että Septuaginta on käännetty varhaisemmasta hepreankielisestä lähteestä. Joosuan kirjan loppuluvussa Septuaginta sisältää lauseita ja jakeita, joita muissa käsikirjoituksissa ei ole säilynyt. Niissä kerrotaan esimerkiksi legenda, jonka mukaan Joosuan hautaan laitettiin israelilaisten ympärileikkauksessa käytetyt piikivet ja kuvaillaan Joosuan kuoleman jälkeisiä tapahtumia. Tutkimustulos on merkittävä, sillä Septuagintaa ei Joosuan kirjan osalta ole otettu huomioon nykyraamattujen käännöksissä. Niinpä esimerkiksi suomenkielisestä kirkkoraamatusta puuttuu kokonaisia jakeita. Väitöksen mukaan myös monet tutkimukset ovat sivuuttaneet Septuagintan, mikä on johtanut osittain virheellisiin tuloksiin. Jotkut tutkijat esimerkiksi olettavat yhden kirjurin kirjoittamaksi sellaisia tekstejä, jotka vertailu Septuagintaan osoittaa useamman käden toimittamaksi. TOISISTAAN POIKKEAVAT KÄSIKIRJOITUKSET TOIMITUSHISTORIAN TUTKIMUKSESSA Väitöksen mukaan Vanhan testamentin kirjurit toimittivat tekstejä pääsääntöisesti tekemällä pieniä ja suuria lisäyksiä. Erityisesti kirjojen loppuja laajennettiin ahkerasti. Toisistaan poikkeavat käsikirjoitukset kuitenkin osoittavat, että tekstejä muokattiin paikoin myös radikaalimmin – esimerkiksi uudelleenkirjoittamalla tai poistamalla kirjureita ideologisesti häiritseviä kohtia. Joosuan kirjaan on esimerkiksi tekstin arvovallan kasvattamiseksi lisätty lukuisia mainintoja Mooseksesta, ja siitä on poistettu maininta ympärileikkaamattomista israelilaisista Egyptistä panneiden joukossa. Väitös tarkentaa Vanhan testamentin teksti- ja toimitushistorian tutkimuksessa käytettyjen metodien välisiä suhteita. Sen mukaan toimitushistorian tutkijoiden on tulevaisuudessa kiinnitettävä enemmän huomiota toisistaan poikkeaviin käsikirjoituksiin sekä niihin teksteihin, jotka eivät valikoituneet Raamatun kirjojen joukkoon. Joosuan kirjan osalta Qumranista löytynyt muokattu Joosuan kirja ja samarialaiset lähteet tulee ottaa paremmin huomioon.