Variaatioita Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmasta
Variaatio tarkoittaa osajoukkoa, muunnelmaa tai vaihtelua. Wihurin rahaston teoksista koottu osajoukko edustaa tällä kertaa uusinta uutta, sillä rahaston tuorein lahjoitus on esillä lähes kokonaisuudessaan. Teoksissa merkittävää on ihmisen alkuun panema muutos. Elämme aikakautta, johon ihminen ja teollistuminen on väistämättä jättänyt jälkensä. Mitä meidän aikamme jälkeen tapahtuu, miltä maailma meidän jälkeemme näyttää? Ihminen saattaa itse olla jo poissa, mutta hän on viitteellisesti läsnä peilikuvassa, uskonnollisessa kuvastossa tai esineistössä ja hulluissa keksinnöissä. Mitä me olemme, mitä meistä on kehittymässä ja mitä jätämme jälkeemme?
Jyrki Siukosen (s. 1959) teoksessa Robert/Robert (2021) kulunut, pölyinen paketti peilautuu ja monistuu. Teos kyseenalaistaa näkemäämme todellisuutta – onko kyseessä kaksi pakettia, paketin peilikuva, vai sekä että? Miksi paketti on hylätty ja jätetty noutamatta? Eetu Huhtalan (s. 1993) Indecisive (2021) on suurikokoinen mekaaninen veistos, jossa pieni keltainen ilmapallo on jäänyt jumiin loputtomiin pyörivissä rullaportaissa. Teos alleviivaa kulutuksen käsitettä ja rakentuu turhautumisen tunteiden ja hukkaan heitetyn potentiaalin kysymyksille. Teosnimi tarkoittaa päättämätöntä, neuvotonta tai ratkaisematonta ja kertoo sekin asioiden etenemättömyyden synnyttämästä voimattomuudesta. Maija Närhinen on asettanut Museo-installaatiossaan hyllyille rinnakkain työkaluja, käyttöesineitä, leluja, kiviä ja käpyjä. Niiden välille syntyy yhteys, vaikkei sitä todellisuudessa ehkä olekaan. Ovatko mielleyhtymät ihmisyydestä lopulta yhtä sattumanvaraisia kuin lapsen leikki?
Tommi Toijan (s. 1974) kädenjälki on edelleen tunnistettava, mutta materiaali on vaihtunut keramiikasta pronssiin. Teoksessa Murtunut (2021) on selvä viittaus taidehistoriasta tuttuihin rintakuvaveistoksiin, joihin ikuistettiin merkkihenkilöitä ja valtaapitäviä mutta harvemmin tavallisia ihmisiä. Murtunut ovat elämää nähnyt ja surumielinen. Niin sisäistä kuin ulkoistakaan olemusta ei ole kiillotettu, vaan teos on raadollisen inhimillinen.
Kaisaleena Halinen (s. 1973) on kiinnostunut epätäydellisyydestä ja rikkinäisyydestä: ihmisen jättämistä jäljistä, liasta, halkeamista ja kulumista. Hänen teoksissaan ovat esillä myös ihmisten väliset suhteet, valta ja väkivalta. Veistospäät teoksessa Requiem (2020) ovat yhtä aikaa tuttuja ja kummallisia. Ne on helppo tunnistaa ihmiskasvoiksi, mutta samalla ne ovat yksityiskohdattomia ei-kenenkään kuvia jotka esittävät jotain enemmän.
Tommi Grönlundin (s. 1967) ja Petteri Nisusen (s. 1962) Variator (2011) koostuu ilmassa leijuvista lieriöistä, joiden liike syntyy sähkömagneettisesti, mutta vaikuttaa täysin sattumanvaraiselta. Arkisessa maailmassa usein itsessään selviltä vaikuttavat asiat inspiroivat taiteilijoita ja he haluavat saada katsojat ymmärtämään, että maailma on täynnä ihmeellisiä asioita – ne pitää vain oppia huomaamaan.
*****
Variaatioita on koottu Wihurin rahaston uusimmista lahjoituksista. Joka vuosi karttuvaan kokoelmaan liitetään tänä vuonna 84 uutta teosta Suomen eturivin taiteentekijöiltä. Näyttelyn teokset ovat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ennennäkemättömiä ja vuosien 2020-22 tuotantoa. Tämä vuosittainen lahja rovaniemeläisille on nyt esillä lähes kokonaisuudessaan ja näyttää mitä nykytaiteen kentällä tapahtuu juuri nyt.