Toim. Kalle Kananoja & Mikko Myllykangas
Terveyskulttuurin reunoilla esiintyvät ilmiöt eivät kuulu virallisen terveydenhuollon piiriin, mutta ovat silti merkittävä osa terveyden vaalimiseen tähtääviä toimintoja. Näihin ilmiöihin kuuluvat esimerkiksi lääketieteen ulkopuolella toimivat parantajat, jotka käyttävät sairauksien hoitamiseen perinteisiä keinoja, kuten yrttejä, loitsuja, manipulaatiohoitoa tai muita luonnonmukaisiksi miellettyjä menetelmiä. Suomalaisessa terveyskulttuurissa erityisen merkittävässä roolissa on esimerkiksi saunominen, jonka kautta rakentuu yhteisöllisyyttä ja luontolähtöistä hyvinvointia. Reunalla esiintyviä ilmiöitä yhdistäviä avainsanoja ovatkin usein “perinne” ja “luonto” – myös silloin, kun niiden perinteisyys ja luonnonmukaisuus voidaan kyseenalaistaa. Niiden lisäksi erilaisiin uskonnollisiin ja filosofisiin ajatusrakennelmiin/aatteisiin viittaavilla käsityksillä on vahva jalansija terveyskulttuurin reunamilla.
Toisen maailmansodan jälkeisenä aikana suomalainen terveyskulttuuri on modernisoitunut, ylirajaistunut ja medikalisoitunut. Lääkinnällisiin perinteisiin pohjautunut yhteisöllinen epävirallinen toimijuus on läpikäynyt niin kuihtumista, muodonmuutoksia kuin elpymistä. Pluralistisessa terveyskulttuurissa privilegioidut terveydenhuollon ammattikunnat, joilla on virallinen koulutus, lupa ja valvonta toiminnalleen, elävät rinnan epämuodollisempaan hyväksyntään perustuvien hoitomuotojen ja toimijoiden kanssa.
Haluamme teemanumerossa tarkastella paitsi kronologisesti omaa aikaamme lähellä olevia aiheita, myös varhaisemmasta historiasta kumpuvia teemoja, jotka kuitenkin vahvasti kytkeytyvät nykypäivän ilmiöihin ja osoittavat terveyskulttuurin pidemmän aikavälin jatkuvuuksiin. Haluamme myös pohtia, mitä ”reunalla oleminen” todella tarkoittaa – mikä on reunailmiöiden suhde hegemoniseen terveydenhuollon ”ytimeen”, millaista rajankäyntiä ytimen ja periferian välillä käydään, ja miten nämä rajat ovat (historiallisesti olleet) jatkuvassa liikkeessä. Arjen terveyskulttuurin tiedon, käsitteiden ja käytänteiden lisäksi tarkastelu voi pureutua erilaisten hoitomuotojen tai niitä harjoittavien parantajien historiaan ja legitimaatioon – joko moraaliselta tai oikeudelliselta kannalta.
Lähihistoria on avoimesti verkossa ilmestyvä tieteellinen aikakauslehti, joka julkaisee tutkimusartikkeleita, esseitä, puheenvuoroja ja muita kirjoituksia historian ja lähitieteiden aloilta. Teemanumeroa varten otamme vastaan ehdotuksia sekä vertaisarvioitavista tutkimusartikkeleista että esseistä, katsausartikkeleista ja haastatteluista. Artikkelikäsikirjoitusten optimipituus on 50 000–70 000 merkkiä välilyönteineen, mutta tapauskohtaisesti tekstien pituudesta on mahdollista neuvotella.
Pyydämme lähettämään alustavan otsikon ja 200–400 sanan tiivistelmän 31.3.2025 mennessä toimittajille. Tarkoituksemme on järjestää työpaja teemanumeron kirjoittajille syksyllä 2025. Tutkimusartikkelikäsikirjoitukset lähetetään vertaisarvioitaviksi huhtikuussa 2026, ja teemanumero ilmestyy syksyllä 2026.