Aidontuntuiset henkilöhahmot tekevät kirjasta lukuelämyksen, jonka muistaa pitkään ja joka saa lukijan palaamaan tietyn kirjan ääreen yhä uudelleen. Hyvin rakennettuihin henkilöhahmoihin samaistutaan tai ihastutaan, niitä vihataan ja rakastetaan ja niiden kanssa ystävystytään. Harva lukija tulee kuitenkaan pohtineeksi kuinka suuri merkitys dialogilla on kaunokirjallisten maailmojen ja henkilöiden rakentumisessa todentuntuisiksi. Yksilölliset puhetavat, murteet ja tapa kommunikoida saavat henkilöhahmot vaikuttamaan todellisilta ja samalla dialogi vie tarinaa eteenpäin.
Kuva: Richard Caton Woodville, Politics in an Oyster House, 1848. Walters Art Museum, Wikimedia Commons
Aino Koiviston ja Elise Nykäsen toimittama Dialogi kaunokirjallisuudessa on yhdeksän artikkelin kokoelma, joka lähestyy dialogin eri merkityksiä ja funktioita sekä kielen- että kirjallisuudentutkimuksen näkökulmasta. Kokoelman artikkeleissa tarkastellaan vuoropuhelua suhteessa niin muihin puheen esittämisen muotoihin, kuin kulttuuris-historialliseen kontekstiin sekä tekstien väliseen dialogisuuteen eli intertekstuaalisuuteen. Kirjan toimittajien dialogin ja dialogisuuden merkitystä kattavasti käsittelevää johdantoartikkelia seuraa kahdeksan tapaustutkimusta. Näissä avataan kaunokirjallisten esimerkkien kautta vuorovaikutuksen dynamiikkaa ja erilaisia vuoropuhelun ilmiöitä, kuten ohipuhumista.
Fiktiivisen puheen suhde tosielämän keskusteluihin nousee kokoelman keskeiseksi teemaksi. Kysymystä dialogin uskottavuudesta tai luonnollisuudesta lähestytään monelta suunnata. Sitä tietyssä historiallisessa kehyksessä tarkastelee kielentutkimuksen emeritaprofessori Lea Laitinen luennassaan Minna Canthin ja Liina Kahman näytelmädialogeista. Perusteellisessa analyysissaan Laitinen osoittaa, että 1800-luvun kansankieliset näytelmädialogit kytkeytyvät osaksi aikakauden ideologista kamppailua, jossa puhuttu rahvaan kieli ja sivistyneistön kirjallinen kulttuuri kohtasivat.
Elise Nykänen ja Tuomas Juntunen taas käsittelevät omissa artikkeleissaan dialogia tiettyjen kirjallisten periodien ja tyylisuuntien näkökulmasta. Nykänen esittelee Marja-Liisa Vartion Hänen olivat linnut -teoksen dialogia esimerkkinä modernistisesta kerronnasta, jossa muoto vie huomion sisällön kustannuksella. Juntunen on puolestaan kiinnittänyt huomiota siihen, että dialogisena ilmiönä ohipuhuminen muuttuu yhteiskuntakritiikistä tunnetun Juha Seppälän tuotannon kuluessa jatkuvasti näkyvämmäksi ja saa uusia merkityksi. Henkilöhahmojen kohtaamattomuus mustaa huumoria viljelevän Seppälän dialogeissa heijastelee hänen mukaansa ihmisten vieraantumista ja vaivaantuneisuutta ja ilmentää inhimillisiä tragedioita.
Vartion tuotanto on kohteena myös Auli Hakulisen lingvistisessä luennassa. Hakulinen tarkastelee niitä tapoja, joilla Vartion Tunteet-romaanissa henkilöihin viitataan tai ollaan viittaamatta. Artikkelissa Vartion kerronnan moniäänisyyttä ja affektiivisuutta lähestytään virkistävästi kielitieteellisestä näkökulmasta. Myös Markku Haakanan luennassa Joonas Konstigin novellista ”Pajunkissat” proosatekstin dialogisuus saa selityksensä kielitieteilijän kynästä. Vuorovaikutuksen tutkimukseen erikoistuneen Haakanan suurennuslasin alla ovat Konstigin dialogikäytänteet, kuten johtolauseet, puhutun kielen illuusio ja typografiset yksityiskohdat.
Ahon kolme pistettä ja Ibsenin näyttämöohjeet
Dialogissa pienilläkin asioilla on painoarvoa. Sen osoittaa Aino Koivisto, joka on valinnut käsiteltäväkseen tosi pienen aiheen, kolme pistettä. Niiden käyttöä hän tarkastelee Juhani Ahon kahdessa pienoisromaanissa. Koiviston analyysissa Aholla kolme pistettä palvelevat erityisesti puheen ja puhetilanteiden affektiivisuuden tavoittamista. Oivaltavasti Koivisto kuvaa, miten kolme pistettä usein edustaa dialogista hiljaisuutta, keskustelukumppanin käyttämättä jättämää puheenvuoroa. Koivisto palauttaa analyysissään nykyisin harrastelijamaiseen kirjoittamiseen yhdistetyn kolme pistettä kunniaan ja näyttää, miten se Aholla toimii systemaattisena kerrontateknisenä ja henkilökuvauksen resurssina.
Puheen ja keskustelun sanataiteen lajeille, draamalle ja lyriikalle, on teoksessa omistettu kullekin yksi artikkeli. Laura Visapää tarkastelee Ibsenin Villisorsa-näytelmän näyttämöohjeita. Hänen mukaansa ne eivät ole vain näkymättömiä ohjeita näyttelijöille, vaan osa näytelmätekstin kerrontaa. Kognitiivisen kielentutkimuksen alaan sijoittuva oivaltava analyysi osoittaa, että näyttämöohjeilla on oma lauseoppinsa, jossa myös lukijalla on oma rakennettu paikkansa. Visapään artikkelin heikkous on tiukka pitäytyminen suomennoksessa. Artikkelin lukija jää kaipaamaan pohdintaa Norjan ja Suomen kielten erojen, kuten subjekti-pronominien käytön, mahdollisesta vaikutuksesta draamatekstin tulkintaan.
Lyriikan dialogisuudesta väitellyt Katja Seutu raottaa runon dialogisuuden eri tasoja runon ja lukijan arvoituksellisessa kohtaamisessa. Seutu huomauttaa, että lukija on runon dialogisuuden merkittävä osatekijä. Tekstiesimerkkien kautta artikkelissa osoitetaan, kuinka runon ja lukijan kohtaamiset ovat emotionaalisesti latautuneita vuorovaikutustilanteita. Artikkelin mielenkiintoisin pohdinta liittyykin runoon tekstinä, joka ohjaa lukijaa emootioidensa ja eettisten normiensa äärelle.
Dialogi kaunokirjallisuudessaon tarkoitettu johdatukseksi vuoropuhelun kauneuteen ja eri käyttötarkoituksiin sanataiteessa. Dialogin ja dialogisuuden merkitystä kautta kirjallisuushistorian tiiviisti avaava johdantoartikkeli tekee kokoelmasta varsin pätevän yleisteoksen omassa aiheessaan. Teoksen tapauskohtaiset artikkelit auttavat puolestaan kielen ja kirjallisuuden opiskelijoita ja muita kaunokirjallisesta kerronnasta kiinnostuneita ymmärtämään kirjallisen vuoropuhelun ominaispiirteitä, käytäntöjä ja ilmiöitä. Kaunokirjallinen dialogi on tutkimusalue, joka tarjoaa paljon yhteistä työsarkaa kirjallisuuden- ja kielentutkijoille. Tällä poikkitieteellisellä tutkimuskentällä Dialogi kaunokirjallisuudessa on virkistävän monipuolinen kokoelma erilaisia näkökulmia aiheeseen.
- Kirjan nimi:
- Dialogi kaunokirjallisuudessa
- Kustantaja:
- Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
- Julkaisuvuosi:
- 2013
- Sivumäärä:
- 337
- Kirjoittajat:
- Koivisto, Aino; Nykänen, Elise (toim.)
- Esittelyn kirjoittajan nimi:
- Hanna Mattila
- Esittelyn kirjoittajan arvo tai asema:
- FM, tohtorikoulutettava
- Esittelyn kirjoittajan organisaatio tai kotipaikka:
- Tampereen yliopisto ja Sámi allaskuva