Teoksen ensimmäinen osio käsittelee väestöä otsikolla Rajan maakunta ja ihmiset. Kaksi ensimmäistä, Pasi Tuunaisen ja Jukka Kokkosen artikkelit, käsittelevät kuitenkin sota-aikaa sekä maakunnallista puolustusta sodan jälkeen. Ihan täysin näiden kahden tekstin paikkaa tässä osiossa en ymmärrä, vaikka toki molemmat ovat tärkeitä aiheita. Rajaseutuna sota kosketti Pohjois-Karjalaa hyvin konkreettisesti, mutta olisin kaivannut ehkä hieman ihmisläheisempää lähestymistapaa, esimerkiksi sotakokemuksia sekä rintamalta että kotoa. Kokkosen artikkeli tulee huomattavasti lähemmäksi lukijan omia muistoja ja kokemuksia. Erityisesti Kontiorannan varuskunnan lakkauttaminen vuonna 2013 herätti monissa haikeutta sekä varmasti myös huolta maakunnan turvallisuudesta. Kontiorannassa koulutettiin varusmiehiä 1940-luvulta asti, joten yhdessä jos toisessakin perheessä on varusmiespalveluksensa siellä käyneitä isiä ja veljiä/siskoja.
Tapio Hämysen, Erkki Kinnusen ja Jani Karhun artikkelit käsittelevät puolestaan väestörakenteen muutoksia. Näistä artikkeleista piirtyy kuva maakunnasta, joka koki nopean väestölisäyksen, ensin siirtoväen ja sitten sotienjälkeisen syntyvyyden kasvun myötä. Tämä kuitenkin taittui 1960-luvulle tultaessa, jolloin pako maalta kaupunkeihin alkoi. Yhtenä syynä tähän nostetaan maakunnan selvästi suurempi maatalousvaltaisuus muihin maakuntiin nähden. Siirtoväen asuttamiseksi raivattiin pientiloja, sillä katsottiin, että maatalous on maakunnan tulevaisuus edelleenkin. Toisin kuitenkin kävi. Huoli maaseudun autioitumisesta on edelleen akuutti. Vaikka paljon ihmisiä onkin muuttanut pois maakunnasta, myös alueen asutuskeskittymät, ennen kaikkea Joensuu ja sen ympäryskunnat, ovat lisänneet asukkaitaan. Samalla palvelut ovat keskittyneet näihin keskuksiin. 2000-luvun Pohjois-Karjalaa kuvaakin parhaiten yksi sana: kuntaliitos.
Kuva: Siirtokarjalaisia Joensuussa 13.3.1940. Pohjois-Karjalan museo.
Metsää, teollisuutta ja taloutta
Metsä on hyvin leimallinen piirre Pohjois-Karjalassa. Se tulee hyvin esille kirjan kahdessa seuraavassa osiossa eli Maa- ja metsätalouden maakunta sekä Talouselämä ja aluekehitys. Ismo Björn esittelee laajasti maakunnan metsäteollisuuden historiaa. Pohjois-Karjala on ollut ja on edelleen hyvin maatalousvoittoinen maakunta, kuten Alina Kuusiston artikkelista käy ilmi. EU:hun liittyminen muokkasi myös pohjoiskarjalaista maataloutta voimakkaasti. Tilojen oli erikoistuttava ja suunniteltava toimintansa maataloustukien maksimoimiseksi. Maitotilojen ja viljanviljelyn lisäksi maakunnan maataloustuottajat ovat siirtyneet yhä enemmän luomutuotantoon ja kokeilevat erilaisia tuotteita, kuten mansikkaa, saskatoonia, emolehmiä ja villisikaa. Heikki Eskelinen esittelee omassa artikkelissaan muuta maakunnan teollisuutta. Pohjois-Karjala on tullut tunnetuksi monenlaisesta metalli- ja koneteollisuudesta. Myös maakunnan maaperää on hyödynnetty muun muassa Juuan Vuolukivi Oy:n tuotannossa. Maakunnasta on lisäksi lähtöisin maan suurin autokauppaketju Laakkonen. Väistämättä palvelualojen kasvu on vähentänyt työpaikkoja teollisuuden ja maatalouden parista, mikä osaltaan on lisännyt muuttoa kuntakeskuksiin samalla autioittaen kyliä. Perttu Vartiainen käsittelee puolestaan omassa artikkelissaan Pohjois-Karjalan hallinnollista historiaa, esitellen erilaisia jakoja, joita maakunnan hallinnollisilla vaikutusalueilla voidaan nähdä. On erityisen mielenkiintoista huomata, että Kesälahtea ei juuri ole laskettu kuuluvaksi maakuntaan, sen sijainnista huolimatta toisin kuin esimerkiksi Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan rajalla sijaitsevat Kaavi ja Heinävesi.
Kuva: Kiteen keskustaa 1940-luvulla. Pohjois-Karjalan museo.
Erityisesti Pertti Rannikon artikkeli Maaseutuyhteiskunnan muutos herätti paljon ajatuksia ja oivalluksia siitä, miten moni-ilmeinen Pohjois-Karjala todellisuudessa on. Tämä seikka jää varmasti monelta paikalliseltakin huomaamatta saati sitten muilta. Maakunnasta löytyy sekä Järvi-Suomea että Vaara-Suomea. Siellä on peltoja ja metsää, vaaroja ja järvenrantoja eli hyvin erilaisia maisemia. Kuva Kolin laelta, kuten se on esitetty kirjan kannessakin Eero Järnefeltin maalaamana, voi olla ikoninen, mutta se ei kerro koko totuutta. Muuttoliikkeen myötä maakunnasta on tullut myös kesämökkiläisten, matkailijoiden ja muiden väliaikaisesti piipahtavien maakunta.
Hengen ja ruumiin ravintoa
Teoksen kaksi viimeistä osiota ovat Hyvinvointivaltion rakentuminen ja muutos sekä Pohjoiskarjalainen kulttuuri ja kirkko. Arto Nevala esittelee artikkelissaan maakunnan koulujen ja koulutuksen vaiheita kun taas Eeva Jokinen keskittyy sosiaalipolitiikkaan. Arja Kurvinen käsittelee omassa artikkelissaan työvoiman liikkumista ja työpaikkojen muutosta. Nevalan artikkeli keskittyy sodanjälkeiseen aikaan päättyen 1980-luvun kynnykselle. Pohjois-Karjala sai oman yliopiston verrattain myöhään; Itä-Suomen yliopiston Joensuun yksikkö aloitti toimintansa 1969. Tämä lienee yksi syy, miksi maakunnassa on ollut verrattain vähän yliopistollisen koulutuksen saaneita. Valitettavasti Nevalan tarkastelu ei ulotu aivan nykyaikaan asti, joten olisi kiinnostava tietää, millainen tilanne on tällä hetkellä. Joensuu on kuitenkin tänä päivänä profiloitunut hyvin vahvasti opiskelijakaupungiksi. Jokisen artikkelin avaus liikelaitos Hellin synnystä, sen yrityksestä järjestää terveyspalvelut uudella tavalla Keski-Karjalassa, ja sen ikävästä lopusta, joka tosin jää mainitsematta, on edelleen kiperän ajankohtainen. Terveys- ja hyvinvointipalvelut ovat suuressa muutoksessa, kuten kaikki hyvin tietävät. Nähtäväksi jää, miten sote nämä ongelmat ratkaisee, jos ratkaisee. Kurvisen artikkeli puolestaan käsittelee yksityiskohtaisemmin jo useampaan kertaan kirjassa esille otettua ilmiötä eli työelämän muutosta teollisuusyhteiskunnasta palveluyhteiskunnaksi.
Kirjan viimeisessä osiossa nimeltään Pohjoiskarjalainen kulttuuri ja kirkko Osmo Kekäläinen esittelee pohjoiskarjalaisia kirjailijoita ja erityisesti sitä, miten maakunta on heidän tuotannossaan kuvattu. Pekka Suutari puolestaan tarkastelee maakunnan musiikillisia vaiheita. Maakunta tunnetaan useista, maailmanmainettakin niittäneistä, musiikintekijöistä kuten sinivalkoisesta Katri Helenasta sekä muista iskelmämusiikin edustajista, Joensuu-rockin Hassisen koneesta ja Neljästä Ruususta, Nightwishistä, kansanmusiikin lähettilästä Värttinää unohtamatta. Voisi jopa sanoa, että Karjalasta edelleen kajahtaa ”korkeelta ja kovvoo”. Hannu Itkonen puolestaan esittelee pohjoiskarjalaista ruumiin kulttuuria esitellen maakunnan monipuolista urheiluhistoriaa ennen kaikkea sen seuratoiminnan kautta. Seuratoiminta on ollut ihmisiä yhdistävä tekijä ja merkittävä kasvatuksellinen toimija. Harvassa lienevät ne, jotka eivät ole edes jossain vaiheessa elämäänsä olleet osallisena urheiluseurojen toiminnassa. Maakunnan urheilumenestys on ollut kirjan tarkastelujaksolla merkittävä niin hiihdossa, pesäpallossa, salibandyssä kuin yleisurheilussakin. Tosin voisin väittää, että viimeisen kymmenen vuoden aikana, tämä menestys ei ole ollut enää samaa luokkaa. Kirjan päättää Alina Kuusiston artikkeli maakunnan kirkollisesta toiminnasta.
Kuva: Värttinä (Värttinän kuvagalleria)
Raja kokoavana käsitteenä
Päällisin puolin tarkasteltuna teos ei poikkea tyypillisestä maakunta- tai kuntahistoriikista. Kirjalla on kuitenkin yhteinen näkökulma, jonka toimittaja Ismo Björn tuokin osittain esiin johdannossa. Pohjois-Karjalan menneisyyttä leimaa vahvasti rajan läheisyys. Näen, että raja ja rajaseutu ovat kaikkia kirjan artikkeleita yhdistävä käsite, jonka kautta kirjoittajat aihettaan käsittelevät. Tämä kirjan punaisen langan, mikäli sen valinta on ollut tietoista, olisi voinut tuoda selkeämmin esille muutenkin kuin teoksen nimessä. Lukukokemuksena Rajan maakunta on mielenkiintoinen, mutta paikoitellen raskassoutuinen, mikä johtunee useasta kirjoittajasta sekä heidän hyvin erilaisesta tyylistään kirjoittaa ja käsitellä omia aiheitaan. Artikkeleiden ryhmitys eri osioihin ei ollut kaiken puolin onnistunut, mutta järkevien kokonaisuuksien löytäminen ei ole aina mahdollista. Erityisenä ansiona todettakoon runsas kuvitus ja niihin liittyvät kuvatekstit, jotka antavat paljon lisätietoa varsinaisen tekstin ulkopuolelta.
Teos sopii toki kaikille kiinnostuneille, mutta kuten tällaisissa teoksissa yleensä, henkilökohtainen kosketuspinta alueeseen tai käsiteltäviin aihepiireihin avaa tekstejä ehkä helpommin. Ulkopuoliselle lukijalle lukukokemus voi olla aivan erilainen.
- Kirjan nimi:
- Rajan maakunta. Pohjois-Karjalan historia 1939-2014
- Kustantaja:
- Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
- Julkaisuvuosi:
- 2014
- Sivumäärä:
- 458
- Kirjoittajat:
- Björn, Ismo (toim.)
- Lisätiedot:
- Pentti Straniuksen arvio teoksesta (Pohjois-Karjala matkalla nykyaikaan, Agricolan kirja-arvostelut, 20.11.2014)
Matkalla Karjalassa virtuaalikierros (Pohjois-Karjalan museo) - Esittelyn kirjoittajan nimi:
- Henna Karppinen-Kummunmäki
- Esittelyn kirjoittajan arvo tai asema:
- FM, tutkija
- Esittelyn kirjoittajan organisaatio tai kotipaikka:
- kulttuurihistoria, Turun yliopisto