Eläkkeellä olevan sähköinsinööri Tauno Hovatan kirjan Rata Salmiin ja Aunuksenlinnaan ajatus syntyi hänen matkoillaan isän kotiseudulle Salmiin, viimeksi vuonna 2016. Kotiseutumatkoilla Hovatta havaitsi kuinka vanha ratalinja edelleenkin halkoo Salmin pitäjän kyliä Laatokan pohjoisrannikon läheisyydessä.
Suomen rataverkon keskeiset runkoyhteydet oli rakennettu 1800-luvun loppuun mennessä. Myös Laatokan pohjoispuoleisessa Raja-Karjalassa yritettiin saada uusia ratahankkeita, joita ajoivat etenkin metsä- ja kaivosteollisuuden edustajat, mutta myös alueen kunnat, mm. Salmi. Monien vaiheiden jälkeen rautatie Salmin Uuksun kylään valmistui maaliskuussa 1934.
Sotilasrata Uuksusta Aunukseen
Jatkosodan asemasotavaiheen aikana vuosina 1942-43 jatkettiin rautatie Uuksusta Aunukseen Päämajan ohjaamana hankkeena. Uusi rata vedettiin Salmin kirkonkylän kautta, Tuleman kylän vanhan ortodoksikirkon raunioiden eteläpuolitse Tulemajoen yli kohti Miinalaa ja Karkunkylää, ja edelleen kohti Suomen vuoden 1939 rajaa, ja Itä-Karjalaan Manssilan (Rajakonnun), Viteleen, Tuuloksen, Alavoisen ja Aunuksen kaupungin kautta radan päätepisteeseen Mäkriään.
Uuden Aunuksen radan ensisijaisena tavoitteena oli läntisen Syvärin alueen joukkojen, etupäässä Karjalan armeijan VI Armeijakunnan huollon tehostaminen. Radan rakentamista perusteltiin myös alueen elinkeinoelämän tarpeilla.
Leveäraiteinen Uuksu-Aunus -rata, pituudeltaan oli 111 km, rakennettiin nopeasti noin 8 kuukauden aikana liikennöitävään kuntoon. Rakennustöihin osallistui noin 3 500 henkilöä radanrakennusmuodostelmissa ja linnoitusyksiköissä. Aunuksenlinnaan (joka oli syksyllä 1941 Suur-Suomi -innostuksen vallassa Aunuksen kaupungille annettu nimi) rata valmistui 20.3.1943, jolloin pidettiin juhlalliset avajaiset. Radan päätepisteeseen Mäkriään avattiin sotilasliikenne pari viikkoa myöhemmin 7.4.1943.
Aunuksen rata oli elintärkeä VI Armeijakunnan huollolle, ja tehosti merkittävästi ampumatarvike-, polttoaine-, muonatarve- yms. toimitukset. Radalla oli tärkeä merkitys myös Salmin sotasairaalan toiminnalle sekä sotilaiden lomalaisliikenteelle.
Rautatie Aunukseen valmistunut, juhlajuna saapuu Äänislinnasta: Liputettu veturi. Aunuksenlinna 1943.03.21. Kuva: SA-kuva.
Rautatie Aunukseen valmistunut: Tammi-tykistön orkesteri. Aunuksenlinna 1943.03.21. Kuva: SA-kuva.
Myös Salmin siviilit käyttivät rataa
Talvisodan Moskovan rauhan jälkeen oli Salmin pitäjän yli 14 000 henkilön, pääosin ortodoksinen väestö lähes kokonaisuudessaan evakuioitu Kanta-Suomeen.
Salmin evakoista valtaosa (9 000 siviiliä) palasi kotiseudulleen vuosina 1941-43. Paluu kotiseudulle oli monelle salmilaiselle vaikea. Talvisodan ja jatkosodan alussa oli tuhoutunut kokonaan 4 kylää ja osittain 12 kylää. Pitäjän noin 2 000 asuinrakennuksesta tuhoutuneita oli noin 45% ja loput olivat vaurioituneita, tosin korjauskelpoisia. Kesään 1942 mennessä Salmiin oli palannut noin puolet vuoden 1939 väestöstä. Jälleenrakentamiseen panostettiin paljon, ja se alkoi näkyä jo myös alueen toiminnan elpymisenä.
Sodan läheisyys oli kuitenkin jatkuvasti tunnistettavissa. Turvaksi muodostettiin alueellisia ilmasuojelukomppanioita, jotka vartioivat siltoja ja teitä sekä vastasivat paikallisista väestönsuojelutehtävistä.
Uusi rata vaikutti myönteisesti salmilaisten elämään. Radanrakennus toi alueelle tilapäisesti paljon uutta väestöä. Radanrakennusyksiköt ja linnoitusyksiköt koostuivat enimmillään Salmin alueella noin 2 500 henkilöstä. Mukana oli radanrakennuksen ja linnoitustöiden ammattilaisia ja työvelvollisia ympäri maata, valloitettujen alueiden itäkarjalaisia sekä myös noin 200 sotavankia.
Radan käyttö päättyi kesällä 1944
Päämajassa tultiiin nopeasti tulokseen, että Puna-armeijan 9.6.1944 Karjalan kannaksella käynnistämä hyökkäys merkitsi ratkaisutaistelujen alkamista. Todettiin, että Kannaksen joukot eivät riittäisi torjumaan suurhyökkäystä, vaan sinne tuli nopeasti keskittää uusia joukkoja Itä-Karjalasta ja muualta Suomesta. Joukkojen siirrot tuli tässä tilanteessa suunnitella ja toteuttaa nopeasti rautateitse. Aunuksen joukkoja ruvettiin siirtämään Kannakselle 21.6.1944 lähtien. Junakuljetukset onnistuivat alussa kohtalaisen hyvin, kunnes Puna-armeija teki maihinnousun Tuulokseen 23.6.1944, jolloin kuusi veturia ja noin 300 junavaunua jäi Alavoisen ja Mäkriän väliseen 35 km pitkään liikennemottiin. Useimmat sotilaat pääsivät kuitenkin perääntymään ohittaen Tuuloksen maihinnousualueen marssien läpi Aunuksen aukeiden ja Säntämä-Vitele savivellisen tieuran.
Salmista pystyttiin taas 23-24.6.1944 välisenä aikana evakuoimaan 8 169 siviiliä kolmella junalla ja 21 linja-autolla (vapaaehtoinen evakuinti oli alkanut jo kaksi viikkoa aikaisemmin). 67. Sotasairaalan evakuointi Salmista onnistui myös pääosin 23-30.6.1944 (osin 1. Sairasjunalla).
Uuksu-Aunus -radan suurella vaivalla rakennetut isot puusillat jouduttiin tuhoamaan. Viimeinen ehjä silta, Uuksun rautatiesilta, tuhoutui vihollisen ilmahyökkäyksessä 7.7.1944. Alunperin ajateltu radan purkaminen ja kiskojen kuormaus todettiin toivottoman hitaaksi, eikä sitä edes yritetty. Rata oli tehtävänsä täyttänyt.
Aunuksen radan osia on edelleen toimintakunnossa, ja Neuvostoliitossa valmistui vuonna 1970 yhteys etelään Lotinanpeltoon.
Kirja sisältää harvinaisen hyviä karttoja ja valokuvia (sekä SA-kuvia että yksityiskokoelmista saatuja kuvia). Junabongareitten iloksi kirjassa on runsaasti vetureiden ja junavaunujen tyyppi- ja sarjanumerotietoja.
- Kirjan nimi:
- Rata Salmiin ja Aunuksenlinnaan
- Kustantaja:
- Omakustanne
- Julkaisuvuosi:
- 2022
- Sivumäärä:
- 113
- Kirjoittajat:
- Hovatta, Tauno
- Esittelyn kirjoittajan nimi:
- Carl-Fredrik Geust
- Esittelyn kirjoittajan arvo tai asema:
- Dipl.ins.
- Esittelyn kirjoittajan organisaatio tai kotipaikka:
- Tietokirjailija, Helsinki