Teemu Keskisarjan vuonna 2012 ilmestynyt teos Raaka tie Raatteeseen herätti kohua muun muassa siksi, että kirjassa käsiteltiin talvisodan ”sankarimyytistä” pois rajattuja asioita, kuten Suomussalmen seudun siviiliväestön yhteistyötä puna-armeijan kanssa. Suomalaiset eivät suinkaan olleet ainoita, jotka mieluusti vaikenivat omiensa yhteistyöstä vihollisen kanssa.
Sergei Veriginin alkujaan venäjäksi ilmestyneen ja tänä vuonna suomeksi käännetyn teoksen Pettureita vai sodan uhreja johdanto antaa lukijalle hyvän käsityksen siitä, miten hankalaa neuvostoliittolaisen historiantutkimuksen oli käsitellä ilmiötä, jota ei virallisesti ollut olemassa. Arkistot avautuivat Gorbatsovin aikana ja tutkimus tuli mahdolliseksi, mutta Veriginin teos lienee silti ensimmäinen suomennettu aihetta käsittelevä monografia.
Verigin kirjoittaa vaikeasta aiheesta taitavasti ja kiinnostavasti. Tekstissä tosin esiintyy paikoin väittämiä, joita on ainakin suomalaisten lähteiden valossa vaikea sellaisenaan uskoa, kuten esimerkiksi sivulla 183 esitetty toteamus siitä, miten Petroskoin vakoojakoulu olisi toiminut vuodesta 1943 alkaen Venäjän Vapautusarmeijan pohjoisen osaston alaisuudessa. Venäjän Vapautusarmeija muodostettiin kuitenkin vasta vuoden 1944 loppupuolella. Ennen sitä Saksan puolella taistelleet neuvostoliittolaiset oli organisoitu Wehrmachtin alaisuudessa toimiviin ns. itälegiooniin (Ostlegion). Samasta syystä ei ensimmäisille koulusta valmistuneille todennäköisesti ole myöskään luettu kenraali Vlasovin sähkettä, kuten Verigin esittää. Tällaisten asioiden tarkistamiseksi olisin suonut teoksessa olevan edes jonkinlaisen viiteapparaatin. Nootitus olisi mahdollistanut myös tekstissä esiintyvien, paikoin pitkienkin nimi- tai organisaatioluetteloiden siirron pois leipätekstistä, mikä olisi mielestäni jäntevöittänyt tekstiä ja parantanut lukukokemusta.
Teoksessa esiintyy myös pieniä epätarkkuuksia, jotka saattavat myös johtua käännösvirheistä. Suomalaisten tiedotuselinten julkaiseman, itäkarjalaisille suunnatun Paateneen viesti –lehden nimi on vaihtunut Paatenan viestiksi ja Jukka Kulomaan Petroskoin suomalaismiehityksen vuosia käsittelevän klassikkoteoksen nimi on kirjattu tekstiin ”vähän sinne päin”.
Näistä pikkuseikoista huolimatta pidän Veriginin teosta merkittävänä ja toivottavasti vilkasta keskustelua herättävänä avauksena viime sotien historian toistaiseksi tutkimattomalle osa-alueelle.
Jäin pohtimaan, toisiko suomalaisten ja venäläisten arkistojen perusteellinen tutkimus päivänvaloon lisää yksityiskohtia esimerkiksi Suomen sodanjohdon talvisodan aikana kaavaileman ”Venäjän kansanarmeijan” taustoista, Verigin mainitsee tämän yksikön sivulauseessa.
- Kirjan nimi:
- Pettureita vai sodan uhreja – Yhteistyö vihollisen kanssa Karjalassa toisen maailmansodan aikana
- Kirjan alkuperäinen nimi:
- Kirja on käännös mutta alkuperäinen nimi ei tiedossa
- Kustantaja:
- Minerva Kustannus Oy
- Julkaisuvuosi:
- 2014
- Sivumäärä:
- 280
- Kirjoittajat:
- Verigin, Sergei
- Kääntäjät:
- Koivumäki, Veikko
- Esittelyn kirjoittajan nimi:
- Olli Kleemola
- Esittelyn kirjoittajan arvo tai asema:
- Tohtorikoulutettava, tutkija
- Esittelyn kirjoittajan organisaatio tai kotipaikka:
- Turun yliopisto – Poliittinen historia