Carol Kiriakos on Aalto-yliopiston tutkija ja kirjoittamisvalmentaja, Kimmo Svinhufvud opettaa äidinkieltä Helsingin yliopistossa. Viime vuonna Tieteentekijöiden liitto valitsi hänet Vuoden tieteentekijäksi; perusteluna oli toimiminen yliopisto-opetuksen kehittäjänä, opiskelijoiden motivaation sekä opiskelutaidon kohentajana.
Kaksikko tunnustaa esipuheessaan, että kirjoittaminen ei heillekään aina ole ollut helppoa (ilmeisesti ei edes tämän kirjan kirjoittaminen, sillä kustantaja markkinoi sitä mm. Tieteen Päivillä jo kaksi vuotta sitten, jolloin kirjan ilmoitettiin ilmestyvän ”lähiaikoina”). Siitä huolimatta, itse asiassa juuri siksi, he haluavat jakaa kokemuksensa ja ajatuksensa muiden akateemisten kirjoittajien kanssa.
Apurahahakemuksista ajanhallintaan, tutkimustavoitteista mielekkääseen elämään
Suomenkielisiä akateemisille kirjoittajille suunnattuja opaskirjoja on ilmestynyt jonkin verran; Kimmo Svinhufvudkin on kirjoittanut niitä pari eli Kokonaisvaltainen kirjoittaminen (Tammi 2007) ja Gradutakuu (Tammi 2009).
Myös useiden kirjoittajien artikkeleista koostuvat Tieteellinen kirjoittaminen (Vastapaino 2002) ja Tieteen yleistajuistaminen (Gaudeamus 2013) kuuluvat kirjoihin, joihin kannattanee tarttua ennen kuin ryhtyy varsinaiseen kirjoitustyöhön.
Tohtoritakuu on käytännönläheisempi kuin kaksi viimeksi mainittua. Etenkin alkuluvuissaan se ohjaa lukijaa suorastaan kädestä pitäen. Kirja selvittää, miten väitöskirjan tekeminen eroaa gradun kirjoittamisesta, pohtii monografian ja artikkeliväitöskirjan eroja, heittää väliin vinkkejä tutkimusartikkelin kirjoittajalle, neuvoo tekemään aikatauluja eripituisille projekteille ja suunnittelemaan omaa ajankäyttöään kokonaisvaltaisesti (tätä varten liitteenä on kaksi erityyppistä lomaketta).
Se opastaa tekemään apurahahakemuksia – ja valmentaa lukijaansa myös tilanteeseen, jossa apurahaa ei heru, artikkelia ei julkaista tai esitarkastaja kirjoittaa kirpeän arvion ja kehottaa harkitsemaan jokseenkin kaikkea vielä kerran…
Enemmän kuin kirjoittamisen oppikirja, Tohtoritakuu on kirja siitä, miten kirjoittajanroolinsa kanssa oppii elämään. Miten pystyy priorisoimaan tehtävänsä, osaa sanoa pehmeästi mutta päättäväisesti ei silloin, kun entisetkin työt kaatuvat päälle ja uusia tarjotaan? Kuinka kykenee asettamaan tavoitteet järkevän kokoisiksi ja laatimaan aikataulun, jossa on mahdollista pysyä öitään valvomatta?
Iso ja tärkeä teema on myös se, miten kirjoittaminen sovitetaan muuhun elämään – harva meistä ammatikseen kirjoittavistakaan elää pelkästään kirjoittaakseen. On perhe, ystäviä, harrastuksia, erilaisia työn tai muiden elämänalueiden mukanaan tuomia velvoitteita. Rentoutua pitää. Lisäksi jokainen kirjoittaja tietää, että kaikkina päivinä ”se nyt ei vaan suju”.
Kuva: Simon Vouet, Hieronymus ja enkeli. 1620-luku. National Gallery of Art, Washington.
Kirjassa on runsaasti erilaisia käytännön neuvoja erilaisiin tilanteisiin; kaikki eivät varmaan sovellu kaikille eikä se liene tarkoituskaan. Tekijät kertovat myös, miten he soveltavat näitä omalla kohdallaan. Esimerkiksi ajatus kolmenlaisista päivistä (fokuspäivät, puskuripäivät ja vapaapäivät) toimii Kimmo Svinhufvudin kohdalla niin, että fokuspäivinä hän tosiaan kirjoittaa, puskuripäivinä tekee muita asioita, pitää palavereita ja tapaa ihmisiä. Carol Kiriakos taas tunnustaa, että kokonaiset fokuspäivät eivät tahdo onnistua ennen kuin vasta projektin loppuvaiheissa kun on jo kiire. Muulloin taipumus työn lykkäämiseen herää, kun kirjoittamiselle varattua aikaa on kokonainen päivä.
Kirja haastaa lukijansa pohtimaan omaa elämäänsä ja asettelemaan itselleen tavoitteita (muussakin kuin vain kirjoittamisessa). Yhdessä harjoitustehtävässä on listattava kaksikymmentä asiaa, joiden tekemisestä pitää, toisessa kirjoitettava minä-muodossa kuvaus siitä, millainen oma ihannepäivä (ei kuitenkaan lomapäivä vaan normaali työpäivä) olisi. Harjoitustehtäviä on tusinan verran, kaksi niistä aikataulutukseen kohdistuvia. Sen sijaan esimerkiksi kieleen ja tyyliin liittyviä kysymyksiä ei juurikaan käsitellä.
Johda itseäsi – tuloksellisesti
Kirjan kirjoittajilla on samanniminen blogi, jota he ovat käyttäneet osin kirjan markkinointiin, osin omista kursseistaan tiedottamiseen. Kimmo Svinhufvud kirjoittaa myös Gradutakuu-blogia. En hämmästynyt havaitessani, että Carol Kiriakos työskentelee Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa ja vielä tarkemmin sanottuna sen Organisaatiot ja johtaminen -yksikössä. Varsin monessa kohtaa Tohtoritakuun tekstin taustalla nimittäin tuntuvat kaikuvan erilaiset talouselämässä, yrityksissä ja useissa julkishallinnonkin organisaatioissa käytettävät projektinhallinta- ja ajanhallintaopit, joita sovelletaan kirjoittamiseen. Tutkijaa kehotetaan tutkimussuunnitelmassaan osoittamaan, että tutkimuskentästä puuttuu juuri sellainen tutkimus, jota hänen artikkelinsa edustaa. Tämä ”aukon osoittaminen” on suomennettu englanninkielisestä käsitteestä ”establishing the niche”. (Niche kääntyy yritysmaailmassa ”markkinaraoksi”.) Lähdeluettelosta löytyy kirjoja, jotka käsittelevät tehokkuuden lisäämistä niin yksilö- kuin organisaatiotasolla. Kyse on siis pitkälti itsensä johtamisesta tuloksia tuottavalla tavalla.
Enkä sano tätä moitteena – kirjoittaminen on ennen kaikkea tekemistä, vaikka se on samalla voimakkaasti älyllinen ja emotionaalinen prosessi, kuten Kiriakos ja Svinhufvudkin toteavat. Olennaista on tavoitteiden asettaminen, työhön ryhtyminen ja se, että jaksaa puskea pitkän projektinsa läpi.
Mielenkiintoinen, joskin ilmeisen vähän käytetty keino jaksamisen lisäämiseen ja väsähtämisen estämiseen olisi kirjoittamistreffit: jatko-opiskelijoiden, tutkijoiden tai periaatteessa minkä tahansa kirjoittajaporukan perustama ryhmä, joka tapaisi säännöllisesti vain raportoidakseen, miten kirjoittaminen edistyy tai istuisi jonkin aikaa samassa tilassa kirjoittamassa. Tekstien kommentointia ei sinänsä tarvittaisi, mutta sen voisi haluttaessa yhdistää treffeihin, joita seuraisi yhteinen lounas tai kahvihetki vapaamuotoisine keskusteluineen. Muitakin hauskoja ideoita kirjassa on – suurimman osan niistä voi toteuttaa oman pöydän tai läppärin ääressä.
Takakansitekstinsä mukaan jatko-opiskelijoille ja tutkijoille suunnattu kirja on ”akateemisen kirjoittajan paras ystävä”. Tämä on ehkä liian vahvasti sanottu, mutta ainakin lähipiirin kavereihin se voisi kuulua. Esimerkiksi alussa mainitun Tieteen yleistajuistamisen rinnalla luettuna tämä rennoin rantein kirjoitettu teos antaa ajattelemisen aihetta ja tukevaa potkua kulloisellekin kirjoitushankkeelle. Kirjoittamisen tueksi kehitellyt tekniikat taas soveltuvat muihinkin projekteihin.
- Kirjan nimi:
- Tohtoritakuu
- Kustantaja:
- Art House
- Julkaisuvuosi:
- 2015
- Sivumäärä:
- 222
- Kirjoittajat:
- Kiriakos, Carol; Svinhufvud, Kimmo
- Lisätiedot:
- Tohtoritakuu-blogi
Gradutakuu-blogi
Tieteen yleistajuistaminen, arvio Agricolassa
Tieteellinen kirjoittaminen, arvio Agricolassa
Tieteellinen kirjoittaminen historia-alan verkkojulkaisuissa (Annastiina Mäkilä, Agricolan julkaisusarja, 2011.)
Jouni Huhtanen: Käytännön ohjeita tieteen yleistajuistajille (Agricolan kirja-arvostelut, 31.1.2013)
Sanna Kivimäki: Kirjoittamaan! Arvio teoksesta Svinhufvud, Kimmo: Kokonaisvaltainen kirjoittaminen. (Agricolan arvostelujulkaisu 14.9.2016) - Esittelyn kirjoittajan nimi:
- Helena Pilke
- Esittelyn kirjoittajan arvo tai asema:
- tietokirjailija, FT
- Esittelyn kirjoittajan organisaatio tai kotipaikka:
- Helsinki