Karoliina Kouvola on uskontotieteilijä, joka on väitellyt ruotsinkielisen Pohjanmaan tietäjistä toiseutettuina hahmoina. Lisäksi hän on kirjoittanut useampia tietokirjoja, nyt viimeisimpänä vuonna 2023 ilmestynyt Pohjolan noituus: Magian historia Pohjoismaissa.
Kun itse tartuin teokseen ensimmäisen kerran, koin kirjan pääotsikon Pohjolan noituus hieman harhaanjohtavana, sillä itse asiassa noituutta käsitellään teoksen kuudesta varsinaisesta sisältöluvusta vain kolmessa. Kuten Kouvola esipuheessaan kirjoittaa, pyrkii hän tietokirjassaan itse asiassa ”tarjoamaan mahdollisimman kattavan kuvan magiasta, taikuudesta ja noituudesta Pohjoismaissa rautakaudelta nykyajan kynnykselle.” Kirjassa sukelletaankin tutkimaan muun muassa niin viikinkien harjoittamaa magiaa kuin esimerkiksi 1800-luvun maagisia uskomuksia suomalais-karjalalaisissa maatalousyhteiskunnissa.
Ottaen huomioon, että kyseessä on leipätekstiltään noin 175-sivuinen teos, Kouvola on ottanut hyvin kunnianhimoisen tehtävän. Onhan kyse niin ajallisesti kuin maantieteellisestikin laajasta tarkastelunäkökulmasta.
Heti kirjan alussa Kouvola määrittelee magia-käsitteen ja nostaa esiin, miten sitä on käytetty myös toiseuttamisen välineenä, esimerkiksi suhteessa saamelaisiin. Ja hieman harmillista kyllä, saamelaisten magian harjoittaminen sekä uskontokäsitykset ovat rajattu tämän kirjan ulkopuolelle. Mutta on toki ymmärrettävää, että erilaisten rajausten tekeminen on aina välttämätöntä.
Se, että kirja sijoittuu juuri Pohjolaan, on teoksessa perusteltu hyvin. Jo takakannesta pääsemme lukemaan, että ”Pohjoinen on magian ilmansuunta”. Ja myyttien mukaan maailmanlopun tullessa kirkotkin kaatuvat kohti pohjoista.
Magian ja noituuden sukupuolittuneisuus
Kouvola nostaa teoksessaan esiin monia mielenkiintoisia seikkoja, kuten magian harjoittamisen sukupuolittuneisuuden. Esimerkiksi viikinkiajan Skandinaviassa magiaa saattoivat harrastaa hyväksyttävästi vain naiset. Myös miehet saattoivat kyllä harjoittaa magiaa, mutta sitä pidettiin epämiehekkäänä ja häpeällisenä. Siitäkin huolimatta, että itse Odininkin tiedettiin siihen turvautuneen.
Eroja naisten ja miesten välillä on ollut myös esimerkiksi noituudesta syytetyissä. Vaikka mielikuvissa noidat ovat usein naisia, osoittaa Kouvolan teos, että miesten ja naisten osuus noituudesta syytetyistä on vaihdellut eri aikoina ja eri maantieteellisillä alueilla. Esimerkiksi Islannissa, Virossa ja Itä-Suomessa noituudesta syytettiin useimmiten miehiä. Ajallisesta muutoksesta kertoo taas se, että Ruotsissa 1700-luvulla suurempi osuus syytetyistä oli miehiä, kun tilanne oli vielä 1600-luvulla päinvastoin.
Teoksen Noitavasara nimiölehti vuodelta 1669. Kuva: Wikimedia Commons.
Vaikka naiset eivät muodostaneetkaan kaikilla alueilla valtaosaa noituudesta syytetyistä, pidettiin heitä kuitenkin miehiä haavoittuvampina noituuteen osallistumiselle – esimerkiksi heidän oletetun taikauskoisemman ja uteliaamman mielenlaatunsa vuoksi. Noitavasaran kirjoittaneet Heinrich Institoris ja Jakob Sprenger puolestaan kuvasivat naisten olevan heikompia paitsi henkisille, myös seksuaalisille houkutuksille, joita noituuden harrastamiseen liitettiin:
— naiset ovat erityisen alttiita Paholaisen lupauksille ja houkutuksille luontaisen turhamaisuutensa takia. Naisten kyltymätön lihallinen himo johtaa siihen, että he lentävät jollain taikaesineellä Paholaisen pitoihin irstailemaan sydämensä kyllyydestä.
Myös siinä, mistä rikoksista noituudesta syytettyjä miehiä ja naisia epäiltiin, oli eroja. Esimerkiksi Ruotsissa maaseutujen oikeudenkäynneissä miehiä syytettiin pääasiassa toisten miesten vahingoittamisesta, kun taas naisia syytettiin niin ruuan ja juoman pilaamisesta kuin ihmisten ja eläinten vahingoittamisesta. Ja ainoastaan naisia syytettiin lapsien vahingoittamisesta.
Sukupuolen lisäksi noituudesta syyttämiseen ja tuomitsemiseen saattoi vaikuttaa myös yhteiskunnallinen asema ja ikä. Esimerkiksi Norjassa ja Tanskassa noin 80 %:a tuomituista oli iäkkäämpiä, köyhissä olosuhteissa eläneitä naisia. Suomen alueella yhteiskunnallisella asemalla ei ollut kuitenkaan merkitystä: noituudesta syytetyt eivät olleet sen köyhempiä tai yleiseltä elämäntavaltaan poikkeavampia kuin muu väestö ja he elivät hyvin samankaltaista elämää kuin muutkin.
Mielenkiintoisia ihmiskohtaloita
Mielestäni kirjan ehdottomasti parasta antia ovat erilaiset tarinat eri aikojen ihmisistä, niin tietäjistä, noituudesta syytetyistä tai tuomituista kuin henkilöistä, jotka syyttivät muita noituudesta. Teoksesta löytyy varsin hätkähdyttäviäkin tarinoita.
Esimerkiksi Arena Tuomaantytär joutui noitakäräjille vuonna 1737, kun häntä syytettiin ulosteen sekoittamisesta aviomiehensä juomaan. Hän kun oli Arenan mukaan katsellut Bolla-nimistä piikaa vähän turhankin usein ”sillä silmällä”. Tarina ei kerro, tepsikö tämä varsin epämiellyttävä taikajuoma, eikä myöskään sitä, tuomittiinko Arena lopulta noituudesta.
Noituussyytöksiltä eivät olleet suojassa edes papitkaan. Vuonna 1641 Huittisissa joutui käräjille kirkkoherra Ericus Henrici Ilonius, joka oli tuskastuttuaan talonpoikien liian hitaaseen pirtinrakentamiseen manannut, että Jumala saisi polttaa koko talon maaliskuuhun mennessä. Kun näin sattui tapahtumaan, haastoivat talonpojat kirkkoherran käräjille. Ja kieltäytyivät rakentamasta hänelle enää uutta pirttiä.
Moni muukin sai karvaasti kokea, että näihin aikoihin kannatti olla erityisen tarkkana siitä, mitä suustaan päästi, sillä puheistaan joutui herkästi vastaamaan käräjillä.
Kaunis ja lukijaystävällinen teos
Heti ensimmäisenä kirjaan tarttuessa huomio kiinnittyy teoksen todella kauniisiin kansiin. Kirja on myös mukavan lukijaystävällinen. Luvut ovat sopivan lyhyitä ja alaotsikoita on käytetty sen verran tiheään, että lukeminen ei käy turhan raskaaksi, vaikka kirja sisältääkin runsaasti yksityiskohtaista tietoa.
Lukijaystävällisyyttä lisäävät myös käytetty kuvitus sekä tekstilaatikot, joissa on kerrottu erilaisia mielenkiintoisia tarinoita ja selvennetty käytettyjä käsitteitä. Ainoa mitä jäin kaipaamaan, olisi ollut jonkinlainen yhteenveto, esimerkiksi taulukon muodossa, johon olisi koottu eri maiden välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä esimerkiksi noituudesta syytettyjen ja tuomittujen osalta.
Yhteenvetona voidaan sanoa, että Pohjolan noituus: Magian historia Pohjoismaissa tarjoaa lukijalleen varsin monipuolisen tietopaketin niin magiasta, taikuudesta ja noituudesta kuin muista aiheeseen liittyvistä ilmiöistä. Vaikka minulle jäi lukiessa välillä tunne, että osa käsitellyistä aiheista jäi turhan yleiselle tasolle, voi kirjaa suositella kaikille aiheesta kiinnostuneille.
- Kirjan nimi:
- Pohjolan noituus: Magian historia Pohjoismaissa
- Kustantaja:
- Atena
- Julkaisuvuosi:
- 2023
- Sivumäärä:
- 192
- Kirjoittajat:
- Kouvola, Karolina
- Lisätiedot:
- Noitavasara kuuluu maailman tuhoisimpiin kirjoihin, Yle.
Kalle Haatanen: Pohjolan noituus, Yle areena.
Ylen aamu: Pohjolan noituus – johdatus pohjoiseen magiaan, Yle areena. - Esittelyn kirjoittajan nimi:
- Milla Annala
- Esittelyn kirjoittajan arvo tai asema:
- YTT
- Esittelyn kirjoittajan organisaatio tai kotipaikka:
- Tampere