Mentaliteettien historian pioneeri

Professori Matti Peltosen toimittama kokoelma Ariès ja historian salaisuus luo mielenkiintoisen kuvan eräästä mentaliteettien historian pioneereista Philippe Arièsta (1914-1984). Arièsin tutkimusten erilaisia painopisteitä, niiden tulkintoja ja vaikutuksia, käsitellään artikkeleissa, joiden kirjoittajina ovat Matti Peltonen, Marjatta Rahikainen, Jyri Hakapää, Ilona Pajari ja Johanna Ilmakunnas. Artikkelikokoelman parasta antia ovat sen laaja-alaiset näkökulmat Arièsiin ja historiantutkimuksen mahdollisuuksiin yleensäkin. Kokoelman ”keskiössä on mentaliteettien historia historiantutkimuksen lähestymistapana”. [s.12]

Mikä Arièsissa kiinnostaa niin, että hänen töistään kirjoitetaan Suomessa artikkelikokoelma? Arièsin ajatukset ovat ilmeisesti olleet poikkeuksellisia, ja hänen tutkimuksensa kuoleman ja lapsuuden historioista ovat nousseet modernien klassikkojen joukkoon. Yksi syy mielenkiintoon voi olla siinä, että hän oli amatöörihistorioitsija, joka vasta myöhemmin nostettiin ammattihistorioitsijoiden joukkoon. Artikkelikokoelmassa painotetaan, että Arièsin tekstien käännökset ovat aiheuttaneet valtavia epätarkkuuksia hänen alkuperäiseen sanomaansa. Arièsin työt lapsuuden, kuoleman, yksityiselämän ja seksuaalisuuden historioista ovat Peltosen mukaan kokoelman lähtökohtina, josta artikkelit lähtevät omiin suuntiinsa.

Artikkelikokoelman rakenne ja kirjoittajat

Matti Peltonen käsittelee aluksi Arièsia mentaliteettien historian pioneerina. Tämä artikkeli on varsin mielenkiintoinen mentaliteettien historian kehityksen kannalta, ja siinä millainen merkitys Arièsilla oli ja on edelleen. Peltonen lähtee liikkeelle siitä, kuinka Ariès on usein unohdettu, kun mentaliteettien historian kehitystä on kartoitettu. Sellaiset nimet kuin Marc Bloch ja Lucien Febvre mainitaan useammin kuin Ariès, mutta toisaalta yhtä ja ainoaa keksijää mentaliteettien historialle on mahdotonta nimetä. Monet ovat siihen vaikuttaneet.

Peltonen suhteuttaa artikkelissaan Arièsin tekstejä muiden tutkijoiden teksteihin. Samalla Peltosen artikkeli toimii myös pienenä mentaliteettien historian historiana ja Arièsin historiallisen ajattelun selventäjänä. Artikkelin loppuvaiheessa Peltonen kiteyttää Arièsin annin nykypäivälle seuraavasti: ”Arièsin työ antaa hyviä perusteita luopua valtiollisesta tai kansallisesta historiasta ainoana oikean historiantutkimuksen valtavirran jäsennysperustana”. [s.36]

Lapsuus ja perhe ovat käsittelyssä Marjatta Rahikaisen osuudessa. Kokoelman laajin artikkeli käsittelee Arièsin lapsuuden historian perusteosta L’Enfant et la vie familiale sous l’ancien régime erityisesti suhteessa englanninkieliseen käännökseen Centuries of Childhood: A Social History of Family Life. Aikoinaan tutkimuksen kääntänyt Robert Baldick ei saa kovinkaan mairittelevaa arviota toiminnastaan.

Arièsin teosten käännösongelmat

”Arièsin teoksen englannintaja Robert  Baldick ei voinut tietää kääntävänsä teosta, joka osoittautuisi monessa mielessä uraauurtavaksi, mutta siitä huolimatta hän suhtautui tehtäväänsä luvattoman suurpiirteisesti ja omavaltaisesti.” [s.45] Käännöksestä mainitaan puuttuvan useita kokonaisia lauseita ja pidempiä tekstinpätkiä – joiden joukossa on Arièsin omaa analyysiä. Artikkelin alussa Rahikainen tarttuu tiukasti kiinni englanninkielisen version käyttämään sanapariin concept of childhood, lapsuuden käsite, joka on vakiintunut käyttöön Arièsin yhteydessä. Tämä sanapari oli Baldickin oma keksintö, sillä Rahikaisen mukaan Ariès kirjoitti (sentiment de l’enfance, vapaasti suomennettuna lapsuuden tunteesta, ei käsitteestä. Tässä on selvästi merkittävä ero. Läpi artikkelin Rahikainen korjaa englanniksi käännetyn valtavirtaversion virheitä ja pyrkii näin luomaan oikeampaa kuvaa Arièsin historiallisesta ajattelusta ja kenties merkityksestäkin.

Kuolema historiassa oli yksi Arièsia kiinnostanut tutkimuskohde. Kuoleman historian tutkimus on syytä varmasti tarkentaa koskemaan jälleen mentaliteetteja – ei itse kuolemista. Artikkelissaan Jyrki Hakapää tarkastelee Arièsin panosta kuoleman historian tutkimiseen ja sijoittaa hänen tutkimustaan suurempaan kuvaan ja suhteessa toisiin tutkijoihin.  Käsittelyyn tulevat myös erilaiset kuoleman käsitystapojen historialliset muodot. Hakapää myös hieman puolustaa Arièsia kritiikiltä todeten sen menneen usein hieman ohi kohteensa.

Kuoleman teemalla jatkaa myös Ilona Pajari omassa artikkelissaan, jossa pääpaino on historiantutkimisen nykyhetkessä. Tämä on mielestäni erittäin tärkeä teema, sillä nykyhetki vaikuttaa historian tulkintoihin. Millainen oli se tilanne, jossa Ariès tutki kuoleman historiaa? Pajari esittää myös haasteen kuoleman ja kuoleman historian tutkijoille, millainen kuva syntyy suhteutettuna nykyisyyteen? Ehkä Ariès voi antaa omalla esimerkillään suuntaa myös tämän päivän tutkimukselle. Pajarin ja Hakapään artikkelit toimivat hyvin toisiaan täydentäen.

 Ariès ja yksityiselämän historia

Johanna Ilmakunnas tarkastelee Arièsia ja yksityiselämän historiaa. Ilmakunnas toteaa heti artikkelin alkuun, että Philippe Ariès ei suinkaan ollut ensimmäinen yksityiselämän historiasta kiinnostunut tai aihetta tutkinut, mutta Ariès saattoi kuitenkin olla ensimmäisiä, jotka kiinnittivät huomionsa yksityiselämään mentaliteettien historiana. Artikkelissa käsitellään Philippe Ariès ja Georges Duby toimittaman laajan viisiosaisen Histoire de la vie privée kirjasarjan vaikutuksia. Sen tavoitteena oli ”tuoda esille ja havaita ne hitaat tai nopeat muutokset, jotka aikojen saatossa ovat vaikuttaneet yksityiselämän muotoutumiseen ja muuttumiseen sekä käsitteenä että hahmona itsessään”. [s.174] Artikkelin mielenkiintoisimpia osia on alaluku, jossa käsitellään mentaliteetteja muokanneita muutoksia, sekä johtolankoja yksityistymisen tutkimiseen. Tässä on paljon sellaista, jota kannattaa ottaa huomioon muussakin kuin yksityiselämän historiantutkimuksessa.

Kokoelman viimeisessä artikkelissa Matti Peltonen ottaa käsittelyyn Arièsin, Michel Foucault’n ja seksuaalisuuden historian. Artikkeli toimii hyvänä johdatuksena seksuaalisuuden historian nousuun, jossa Foucault’lla oli merkittävä rooli. Mutta miten Ariès liittyy seksuaalisuuden historiaan? Peltosen mukaan Arièsin tutkimus länsimaisesta kuolemasuhteesta saattoi vaikuttaa Foucault’hon. Seksuaalisuuden historia on yksi ala, jonka nousuun Ariès on omalta osaltaan vaikuttanut.

Mikä historian salaisuus?

Historian salaisuus voisi olla jotain sellaista, jota tutkijat eivät ainakaan heti näe. Kyse voisi olla esimerkiksi annettuna otetuissa lähtökohdissa ja ajatuksista siitä, mitä voidaan tutkia ja miten. Artikkelikokoelman perusteella voi sanoa, että Ariès on omalta osaltaan murtanut joitain historian salaisuuksia. Minulle jäi sellainen tunne, että yksi kokoelman viesteistä on kehotus ”salaisuuksien” etsimiseen. Omaperäisillä aiheilla, ennen kysymättömillä kysymyksillä ja lähteiden uudenlaisella käytöllä voi löytää jotain, joka kiinnostaa ihmisiä vielä pitkään. Ariès on tästä hyvä esimerkki, jota tuodaan ilmi läpi kokoelman, ja sen voisi tiivistää kysymykseen, mitä kaikkea voidaan käyttää lähdeaineistona?

Kielen ja kääntämisen merkitys nousee useassa artikkelissa esille. Annettujen esimerkkien mukaan Arièsin kääntäminen englanniksi on ollut ajoittain ilmeisen kehnoa. Kaikki vieraita kieliä osaavat varmasti tietävät eri kielistä löytyvän sanoja ja käsitteitä, joiden vivahde-erot voivat olla hyvin pieniä, mutta ratkaisevia merkitykselle. Erittäin painavana tulee perille viesti kääntämisen problematiikasta, jonka voisi tiiviistä ohjeeksi: lue alkuperäiskielellä.

Klassikkoteoksilla on oma erityislaatuinen merkityksensä, samoin myös niiden kirjoittajilla. Tämä tulee selkeästi esille tässä kokoelmassa. Arièsin tekemät tutkimukset ja eri aihealueet nostetaan esille. Klassikoita luetaan ehkä eri tavalla kuin ”tavallisia” tekstejä. Tässä yhteydessä se voisi näyttäytyä juuri tällä erilaisten näkökulmien painotuksella. Samalla koko ajatus klassikoista nostaa esiin kysymyksen: miksi toiset muistetaan ja toiset unohdetaan?

Jäin miettimään, mitä kaikkea mentaliteettien historian valossa voikaan tutkia. Olisinkin toivonut kokoelman yhteyteen enemmän mahdollisia mentaliteettien historiaan liittyviä keskusteluavauksia siitä, mitä Suomessa voisi Arièsin ideoita soveltaen tutkia. Kenties kirjan rakenteen olisi voinut saada hieman tasapainoisemmaksi, nyt yksi artikkeleista on huomattavasti laajempi kuin muut.

Artikkelikokoelma tutustuttaa lukijansa erittäin hyvin Arièsiin. Artikkelit on hyvin kirjoitettu ja niiden lukeminen on miellyttävää. Teoksen parasta antia ovat Arièsin ajatusten esittely, sekä hänen tuotantonsa liittäminen laajempaan kuvaan ja paikkaan mentaliteettien historiassa. Artikkelikokoelman perusteella tulee hyvin selväksi, miksi mentaliteettien historiasta puhutaan monikossa.

Kirjan nimi:

Ariès ja historian salaisuus

Kustantaja:

Turun historiallinen yhdistys ry

Julkaisuvuosi:

2013

Sivumäärä:

206

Kirjoittajat:

Peltonen, Matti (toim.)

Lisätiedot:

Wikipedia: Phillippe Ariès
Wikipedia: Annalistinen koulukunta
Site dédié à Philippe Ariès
Eeva-Leena Onnismaan: Mitä Ariès todella sanoi – ja kuka Ariès? (Arvostelu Kasvatus ja Aika -lehdessä 1/2014)
Histoire culturelle (Redirigé depuis Histoire des mentalités)

Esittelyn kirjoittajan nimi:

Otto Aura

Esittelyn kirjoittajan arvo tai asema:

Poliittisen historian jatko-opiskelija

Esittelyn kirjoittajan organisaatio tai kotipaikka:

Helsingin yliopisto