Kirja muodostuu yhdeksästä luvusta, joissa toimittajakaksikon mukaan liikutaan tiimalasimaisesti yleisestä erityisen kautta yleiseen. Kirjoittajien tieteenalat edustavat sosiaalitieteitä, historiaa ja työpsykologiaa.
Kirja alkaa Väänäsen ja Turtiaisen kirjoittamalla johdanto-luvulla, jonka jälkeen tulee samojen kirjoittajien luku Suomalaisen työntekijyyden ja työntekijäideaalien historia. Nämä kaksi ensimmäistä lukua määrittävät, mitä tuleman pitää. Myös toinen luku sisältää paljon johdantomaista määrittelyä. Tavoitteena on selvästi luoda pohja seuraavien, empiiristen lukujen lukemiselle. Se on sanottava, että toisessa luvussa esille nostetut teemat ovat työelämän historian ja nykypäivän kannalta mielenkiintoisia.
Väänänen ja Turtiainen korostavat aivan oikein sitä, ettei millään yksittäisellä kehityslinjalla, joita suomalaisen työntekijyyden muutoksessa on tapahtunut, ole yksistään mahdollisuutta kuvata tutkimuskenttää kokonaisuudessaan. On selvää, että työnteko, työntekijät ja työntekijyys ovat korostuneet eri tavalla eri ammateissa ajallisesti ja paikallisesti. Kirjassa käsiteltävät kehityslinjat ovat: muutos työssä, työntekoympäristöt, sukupuolisuus ja työ, tuottavuuden luonne, vauraus ja hyvinvointi, työn organisointi, sukupolvi, terveysvaarat, väsymyksen luonne.
Ensimmäinen empiirinen luku on Pekka Varjeen ”Palvelukseen halutaan”: työpaikkailmoitusten työntekijä. Artikkelin lähdeaineistona käytetään työpaikkailmoituksia, jotka tekijä on koonnut Helsingin Sanomista aikaväliltä 1944–2009. Mukana on ilmoituksia, joissa haettiin niin työntekijöitä ja toimihenkilöitä kuin esimiehiä. Työpaikkailmoitukset ovat mielenkiintoinen ja perusteltu aineistovalinta, jos vastataan kysymyksiin työntekijäkuvasta. Luvussa rakennetaan selkeä kuva muutoksesta ja nousseista vaatimuksista sekä vaatimustasosta.
Johtamisoppaat
Kirjan neljäs luku käsittelee tutkimustematiikkaa johtamisoppaiden kautta. Anna Kuokkasen kirjoittama Johtamisoppaiden työntekijäihanne: kuuliaisesta koneen osasta sitoutuneeksi tiimityöläiseksi perustuu aineistoon, joka on koottu vuosina 1932–2008 julkaistuista johtamisoppaista. Tarkemmin materiaalina on viisi ihmissuhdekoulukunnan oppeja käsitellyttä opasta 1930–50-luvuilta ja viisi kulttuuriteoriaa käsitellyttä opasta 1990–2000-luvuilta. Käsittely lähtee liikkeelle tieteellisen liikkeenjohdon valta-asemasta Suomessa 1900-luvun alkupuolella ja jatkaa siitä varsinaiseen käsittelyyn. Yksi mielenkiintoisista tuloksista on se, että poikkeavuuksista huolimatta näiden eri ajanjaksojen johtamisoppaissa oli myös paljon samankaltaisuutta.
Jos kahdessa aikaisemmassa empiirisessä luvussa tarkasteltiin enemmän erilaisissa teksteissä tuotettuja työntekijyyksiä, niin viides luku käsittelee opettajien työkuvan muutosta. Erkko Anttilan Opettajien työnkuvan muutos: kansankynttilästä tunnevalmentajaksi tarkastelee otsikkonsa mukaisesti opettajien työnkuvan muutosta. Ja tässä tosiaan muutos tuodaan esille hyvin selvästi. Aineistona on käytetty kansankoulun- ja peruskoulun opettajien ammattilehdissä käytyjä keskusteluja valikoiduissa vuosikerroissa (1937–38, 1948–50, 1959–60, 1969–70, 1979, 1980). Olisin toivonut perusteluja sille, miksi juuri valitut vuosikerrat valittiin ja miksi ei otettu mukaan 1990- ja 2000-lukua lehtien systemaattisella tarkkailulla?
Kuudennessa luvussa lähdetään metallityöntekijäin miehiseen maailmaan Jussi Turtiaisen artikkelin Metalliin kietoutuneet muistot: metallityöläisten maskuliinisuus toisen maailmansodan jälkeen myötä. Aineistona tässä erittäin mielenkiintoisessa luvussa on käytetty metallityömiesten työelämäkertoja. Näin keskiössä on muistaminen ja kokemus, työn epäviralliset puolet, jotka eivät ehkä muilla tavoin ole tutkittavissa. Sukupuolen ja metallityön kokemushistorian käsittely on oikein hyvin tehty. Oman subjektiivisen arvioni mukaan tämä luku oli kirjan parasta antia.
Kirjan seitsemännen luvun Suojelusta työhyvinvointiin: työntekijyyden ja työympäristön rajojen muutos työturvallisuuden lainvalmistelussa kirjoittajina ovat Sirkku Kivistö, Jussi Turtiainen ja Ari Väänänen. Lähtökohtana luvussa on oletus siitä, että työturvallisuuslainsäädännön prosesseissa on määrittynyt myös työntekijyys. Käytetty aineisto on kirjoittajien mukaan laaja. Kirjoittajat tulkitsevat aineistoa ja saavat esille työntekijyyden määrittelyjä varsinkin työturvallisuuden suhteen. Työhyvinvoinnista ja sen vaikutuksesta työntekijyyden määrittelyihin olisi mielelläni lukenut enemmän.
Toiseksi viimeinen luku Terveenä työssä: riskit ja työterveys lehdistökeskustelussa on Ari Väänäsen ja Pekka Varjeen käsialaa. Lehdistökeskusteluun pohjautuvasta artikkelista on helppo saada tarttumapintaa omiin lukukokemuksiin. Mielenkiintoista onkin seurata, millaista keskustelu on ollut 1960-luvulta lähtien. Lähteinä käytetty valikoituja tekstejä Helsingin Sanomistaja Me Naisista. Näistä HS on merkityksensä puolesta helposti ymmärrettävä valinta, mutta olisi ollut valaisevaa ja kiinnostavaa lukea, miksi Me Naiset valittiin?
Suomalaisen työntekijyyden muutos
Viimeisessä, yhteenvedonomaisessa luvussa kirjan toimittajat vetävät johtopäätöksiä yhteen otsikolla Suomalaisen työntekijyyden muutos 1945–2013, joka olisi voinut mielestäni olla koko kirjankin otsikko. Viimeinen luku pitää sisällään varsin perusteellista pohdintaa. Kirjoittajat esimerkiksi jakavat tutkimusajanjakson tuloksellisesti neljään kauteen, jotka ovat ammattitaidon kausi (1945–1959), reformien kausi (1960–1978), subjektiviteetin nousun kausi (1979–1992) ja tiivistymisen kausi (1993–2013).
Kuva, joka kirjassa rakennetaan suomalaisesta työntekijyydestä toisen maailmansodan jälkeen, on monipuolinen, mutta silti jäin kaipaamaan enemmän. Murrokset ovat kuitenkin olleet suuria, jos esimerkiksi otetaan kirjassakin esille tuotu muutos esimerkiksi maataloudesta palveluihin. Ehkä jonkinlainen vertaileva artikkeli eri ammattiryhmien työntekijämallien välillä olisi tuonut lisää syvyyttä. Lisäksi voisi miettiä, että esimerkiksi rakennusalan työntekijyydet sosiaali- ja terveysaloista puhumattakaan olisivat voineet lisäpainoa. Jäin myös miettimään olisiko maastamuutolla ja maahanmuutolla ollut työntekijyyden kannalta mielenkiintoista lisäarvoa analyysiin.
”Kaikkiaan työelämän tilaa tarkasteleva tutkimus tuntuu päätyneen varsin hämmentävään päätelmään. Yhtäältä näkyviin piirtyy huima taloudellinen vaurastuminen, elinkeinorakenteen muutos ja hyvinvoinnin kasvu, toisaalta myös kiristyvä kilpailu, työelämän uudenlainen hajaannus, henkinen pahoinvointi ja riittämättömyyden tunteet. Tästä monisärmäisyydestä on syntynyt painotuksiltaan kirjavaa ja jopa ristiriitaista tutkimusta.” (s. 25)
Yllä oleva sitaatti antaa varmasti oikeansuuntaisen kuvan. Johtuu ehkä sanavalinnoista, mutta lainauksen loppuosasta tulee hieman kysyvä olo – eikä tutkimus saisi olla ristiriitaista? Dialogi erilaisten tutkimusten välillä on kuitenkin oleellista. Kirjan alussa määritellään käsitteitä, mutta usein toistuva työnteon kulttuuri jää määrittelemättä. Toisessa luvussa kirjoitetaan, että kirjassa hyödynnetään ”Foucault’n näkemyksiä subjektia muovaavasta vallasta ja asiantuntijatiedon merkityksestä” (s. 28). Lähteistöä tarkastelemalla Foucault mainitaan vain tämän toisen luvun jälkeen vasta kirjan viimeisessä luvussa. Foucault’sta olisi epäilemättä ollut käyttöä esimerkiksi opettajien ja kurin yhteydessä.
Kirja on hyvin toimitettu ja tekstit sopivat tyylinsä puolesta samojen kansien väliin. Teksti on asiallista ja sujuvaa. Ainoastaan sanana työntekijyys särähtää silmääni, kuten lähes kaikki muutkin samalla kaavalla rakennetut sanat. Tiimalasin malliseksi hahmoteltu rakenne toimii tällaisessa kokonaisuudessa oikein hyvin. Tutkimusala on myös niin laaja, että käsiteltävät aiheet olisi voinut valita hyvin toisella tavalla.
Työnteko on aina ajankohtainen teema ja kyseinen kokoelma on hyvä lisä. Monipuolisuus ja samanaikainen eri- ja samanlaisuus ovat tärkeitä tuloksia. Teos saavuttaa siinä tavoitteensa, että se auttaa myös nykypäivän työntekijää ymmärtämään työnteon historiallista muutosta tietyiltä osilta. Samalla teos myös näyttää, että työn, työelämän ja työntekijyyden tutkimukselle on edelleen tilaa.
- Kirjan nimi:
- Suomalainen työntekijyys 1945-2013
- Kustantaja:
- Vastapaino
- Julkaisuvuosi:
- 2014
- Sivumäärä:
- 300
- Kirjoittajat:
- Väänänen, Ari & Turtiainen, Jussi (toim.)
- Lisätiedot:
- Suomalainen työntekijyys 1945-2013 (RantaradanVarrelta by Pauli Forma)
- Esittelyn kirjoittajan nimi:
- Otto Aura
- Esittelyn kirjoittajan arvo tai asema:
- VTM, väitöskirjatutkija
- Esittelyn kirjoittajan organisaatio tai kotipaikka:
- Helsingin yliopisto