
Urho Kekkosen (1900–1986) urasta ja elämästä on kirjoitettu paljon, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt hänen varhainen uransa Etsivässä keskuspoliisissa keskellä 1920-luvun jännitteitä. Millaisia olivat nuoren Kekkosen vuodet salaisen poliisin riveissä?
Poliittisen historian dosentti Pekka Niirasen uusi kirja Ohrana Kekkonen – UKK Etsivässä keskuspoliisissa 1919–1927 nostaa päivänvaloon vaiheen, jota Urho Kekkonen itse muistelmissaan sivusi vain muutamalla sivulla. Kirja osoittaa, että Etsivän keskuspoliisin vuodet eivät olleet vain nuoruuden sivupolku, vaan ne kouluttivat Kekkosta tiedonhankinnan, kuulustelutekniikan, psykologisen vaikuttamisen ja verkostojen rakentamisen taidoissa – kyvyissä, joista oli korvaamatonta hyötyä hänen myöhemmällä poliittisella urallaan.
Termi ”ohrana” juontaa juurensa Venäjän tsaarien aikaiseen salaiseen poliisiin, mutta 1920-luvun Suomessa se oli vasemmiston antama pilkkanimi Etsivälle keskuspoliisille. EK:n henkilöstö omaksui nimen itseironisesti myös sisäisessä käytössä, ja niinpä myös Kekkonen kutsui itseään ”ohranaksi”.
Niiranen vie teoksessaan lukijan aikaan, jolloin Suomi eli sisällissodan jälkeisessä jännitteisessä ilmapiirissä. Poliittinen väkivalta oli todellisuutta ja viranomaiset tarkkailivat kommunisteiksi epäiltyjen toimia. Vuonna 1919 perustettu Etsivä keskuspoliisi sai tehtäväkseen valvoa maan itsenäisyyttä vastaan suunnattua toimintaa ja ehkäistä maanpetoksellisten suunnitelmien toteuttamista. Uuden salaisen poliisin palvelukseen liittyi myös 19-vuotias Urho Kekkonen.
Etsivässä keskuspoliisissa Kekkonen osallistui aktiivisesti 1920-luvun poliittisten jännitteiden ratkaisemiseen, usein keinoja kaihtamatta. Poliittisilta mielipiteiltään kärkäs Kekkonen aloitti turvallisuuspoliisin uransa Yleisesikunnan passiosastolla sotilasetsivänä mutta siirtyi pian juuri perustettuun Etsivään keskuspoliisiin, jossa hän eteni kanslistista ensin esittelijäksi ja lopulta kuulustelijaksi.
Niiranen tuo kirjassaan esiin myös henkilökohtaiset verkostot, jotka vahvistivat Kekkosen sidettä Etsivään keskuspoliisiin. Hänen kämppäkaverinsa ja opiskelutoverinsa Kaarlo Hillilä työskenteli samassa virastossa, samoin tuleva puoliso Sylvi Kekkonen ja tämän sisar Elin Uino. Pisimmän uran turvallisuuspoliisissa teki kuitenkin Kekkosen nuorempi sisar Siiri, joka jatkoi virassa vuoteen 1946 asti. Näiden suhteiden kautta EK oli Kekkoselle paitsi työpaikka myös sosiaalinen ympäristö, joka vaikutti hänen näkemyksiinsä ja toimintatapoihinsa.
Ohrana Kekkonen perustuu laajaan ja osin ennen hyödyntämättömään aineistoon. Pääasiallisina lähteinä ovat EK–Valpo I -arkisto Kansallisarkistossa ja Orimattilassa sijaitseva Urho Kekkosen arkisto, joka sisältää runsaasti myös Kekkosen nuoruusvuosien kirjeenvaihtoa ja lehtikirjoituksia.
Pekka Niiranen on kuopiolainen poliittisen historian dosentti, joka on työskennellyt toimittajana Yleisradiossa yli kolmenkymmenen vuoden ajan.
- Kirjan nimi:
- Ohrana Kekkonen – UKK Etsivässä keskuspoliisissa 1919–1927
- Kustantaja:
- SKS
- Julkaisuvuosi:
- 2025
- Sivumäärä:
- 477
- Kirjoittajat:
- Niiranen, Pekka
- Esittelyn kirjoittajan nimi:
- Agricolan toimitus