Veteraanien tarve purkaa puhumalla sotakokemuksiaan näkyy niitten henkilökohtaisten sotamuistelmien määrästä, joita on Suomessa julkaistu aina talvisodan lopusta lähtien nykypäivään saakka. Erkki Marttilan toimittama ja Laatokan puolustuksen perinneyhdistyksen julkaisema Niilo Kivisolan muistelmateos kuuluu uusimpien veteraanimuistelmien joukkoon.
Teos kertoo vuonna 1924 syntyneen Niilo Kivisolan koko elämäntaipaleen aina Salmissa Raja-Karjalassa vietetystä lapsuudesta sodanjälkeiseen elämään, vaimon kuolemaan ja veteraanitaloon muuttamiseen saakka. Takakannen tekstissä luvataan kirjan olevan ”paitsi kertomus sodasta, myös kertomus rakkaudesta, jota Niilo on tuntenut, nyt jo edesmennyttä vaimoaan kohtaan”. Tosiasiassa kirja on paljon muutakin kuin edellä kuvattu sitaatti lupaa: se on myös kulttuurihistoriallisesti arvokas kuvaus lapsuudesta Karjalassa – paikassa ja aikakaudella, joita ei enää ole – sekä kertomus sekatyöläisen elämästä ja töiden etsinnästä 1930-luvun Suomessa.
Koska Kivisola kuului vuonna 1924 syntyneisiin, toiseksi nuorimpaan rintamalla palvelleeseen ikäluokkaan, hän vietti talvisodan ajan vapaaehtoisena linnoitustöissä ja päätyi rintamalle vasta jatkosodan ollessa jo käynnissä, silloinkin ensin ilmasuojelujoukkoihin ja vasta 1943 asevelvollisuuden suorittamisen jälkeen Viteleen seudulle Itä-Karjalaan sijoitettuun ilmatorjuntayksikköön. On kuitenkin arvo sinänsä, että myös vähemmän aikaa rintamalla olleet saavat äänensä kuuluville. Teoksen toimittajan laatiman esipuheen mukaan Niilo Kivisolan keskeinen motivaatio muistelmien saattamisessa julkisuuteen oli hänen sota-aikana yksikössään kokemansa uhkailu ja simputus, jonka Kivisola haluaa tuoda esiin varoittavana esimerkkinä: ”Ettei enää koskaan tapahtuisi samanlaista!”
Kuva: Ilmatorjunnan tykkimies Madseninsa ääressä Vitele 4.12.1942. SA-kuva.
Haastattelut teoksen pohjana
Teoksen toimituksellinen ratkaisu vaikuttaa hieman hiomattomalta. Teoksen teksti perustuu Niilo Kivisolan yhteensä noin kymmenen tunnin mittaisiin haastatteluihin, jotka tehtiin vuosina 2003 ja 2011 ja jotka on saatettu kirjamuotoon lähes sellaisenaan. Teoksen toimittajan mukaan ainoastaan haastattelujen välisen pitkän tauon myötä syntynyttä toistoa on editoitu pois. Teksti on kuitenkin kirjassa edelleen puhekielisessä muodossa, eikä esimerkiksi täytesanoja ole tekstistä juurikaan poistettu. Ratkaisun ymmärtäisi paremmin jos Kivisolan puhe olisi vaikkapa puhdasta Karjalan murretta, jonka säilyttäminen olisi arvo sinänsä. Toimittaja toteaa esipuheessa Kivisolan kuitenkin omaksuneen Lahden-vuosiensa aikana lahtelaisen puhekielen, jota vain yksittäiset karjalaiset termit värittävät. Nyt lukukokemuksesta tekevät raskaamman paitsi puhekieleen kuuluvat täytesanat ja toisto myös tekstin paikoin hyppelehtivä rakenne. Teksti olisi hyötynyt napakammasta editoinnista.
Jäin myös kaipaamaan tekstin tueksi tietolaatikoita, karttapiirroksia tai muuta aineistoa, joka olisi sitonut Kivisolan yksilön kokemuksen historian suurempiin suuntaviivoihin. Alaviitteissä onneksi annetaan lyhyitä lisätietoja ja selvennyksiä Kivisolan mainitsemista paikoista, henkilöistä ja esimerkiksi murreilmauksista. Kivisolan kertomusta tauottavat lähinnä SA-kuvista ja kertojan omasta kotialbumista – onnistuneesti – valitut kuvat. Lukija jää kaipaamaan myös perusteellista henkilö- ja etenkin paikannimihakemistoa, sillä kertojan elämä oli varsin liikkuvaa, oikeaa ”työn perässä juoksemista”.
Nykymuodossaan Kivisolan muistelmia voi tarkastella hieman raskaslukuisena lähde-editiona, jonka sisältö on huomattavasti laajempi kuin teoksen nimi antaa odottaa. Toisin kuin monet muut sotamuistelmat, veteraanin tarina ei ala sotaanlähdöstä ja pääty kotiutumiseen vaan tarjoaa lukijalleen paljon enemmän.
- Kirjan nimi:
- â€Tulitettiin viimeseen asti†– Niilo Kivisolan muistelmat
- Kustantaja:
- Laatokan puolustuksen perinneyhdistys ry.
- Julkaisuvuosi:
- 2014
- Sivumäärä:
- 206
- Kirjoittajat:
- Kivisola, Niilo; Marttila, Erkki (toim.)
- Esittelyn kirjoittajan nimi:
- Virpi Kivioja
- Esittelyn kirjoittajan arvo tai asema:
- VTK, opiskelija
- Esittelyn kirjoittajan organisaatio tai kotipaikka:
- Turun yliopisto, Poliittinen historia