Lueskelin 1990-luvulla iltakaudet Kari Tarkiaisen kaksiosaista teosta Finnarnas historia i Sverige 1–2 (1992), joka alkaa keskiajasta ja ulottuu aina vuoteen 1944. Silmäilen teosta vieläkin silloin tällöin. Niinpä riemastuin, kun kuulin Kansankodin suomalaisista naisista, ja ajattelin sen olevan tavallaan jatkoa Tarkiaisen teokselle – perustuvan asiakirjoihin ja viranomaisten kokoamiin faktoihin sekä sisältävän tilastoja ja taulukoita. Oletin myös, että lähimenneisyyteen kohdistuvana kirja sisältäisi myös tutkittavien omia kokemuksia. Koska olin aikaisemmin lukenut joitakin Frondeliuksen lennokkaita lehtiartikkeleita, odotin kirjan kuitenkin olevan vähän ”kevyempi” kuin Tarkiaisen teos, ja niin se onkin.
Saatuani Kansankodin suomalaiset naiset käteeni huomasin heti, ettei se yritäkään olla Tarkiaisen kirjan kaltainen perusteellinen historiallinen tutkimus eikä kansatieteellinen selvitys, vaikka sen kirjoittamista tukeneet neljä säätiötä, kaksi rahastoa, yksi instituutti ja Suomen tietokirjailijat ovat ehkä jotakin sellaista odottaneet. Esipuheessaan Frondelius toteaa, että kirjassa ovat valokeilassa nimenomaan Ruotsiin muuttaneet suomalaisnaiset ja heidän tarinansa. Tiedot naisten elämästä hän on saanut haastattelemalla ja koonnut toimittajan taidoillaan tarinoiksi. Juuri muistitieto, jota etnologit ja historiantutkijatkin käyttävät, on usein ainoa aineisto, jonka avulla tavoitetaan yksilöiden kokemukset.
Kansankodin suomalaiset naiset on laajalle lukijakunnalle suunnattu tietokirja ruotsinsuomalaisista naisista. Se kiinnostaa varmasti monia Ruotsiin muuttaneita naisia, heidän jälkeläisiään ja Suomeen jääneitä sukulaisiaan. Se löytänee lukijoita myös niiden joukosta, joiden sukulaisia tai tuttavia on joskus lähtenyt naapurimaahan. Joku tutkijakin saattaa uteliaisuuttaan lukaista sen ja voi ehkä saada siitä jonkin idean omaan työhönsä. Keskeisen käsitteensä – ruotsinsuomalaisuuden – Frondelius määrittelee päästyään kirjassaan yli puolivälin:
Tilastoissa ruotsinsuomalaisiin lasketaan kolme sukupolvea: Suomessa syntyneet, toisen polven suomalaiset sekä kolmannen polven suomalaiset. Toisella polvella vanhemmista ainakin toinen on syntynyt Suomessa ja kolmannella polvella isovanhemmista ainakin yksi on suomessa syntynyt. (s. 127)
Johanna Frondelius (s. 1980) on toimittaja, viestinnän ammattilainen ja kirjailija, joka on julkaissut kirjoja tiheään tahtiin. 2020-luvulla hän on julkaissut teokset ”Makaamalla menestykseen” (2021), ”New York – Maailman paras shithole city” (2022) ja ”Feminismiä ihan kaikille” (2023). Kuva: Jyrki Anttila / Aviador.
Kirjansa ensimmäisessä, ”Sotalapset”-nimellä kulkevassa luvussa Frondelius antaa puheenvuoron viidelle naiselle, jotka pääsivät – tai joutuivat – sotalapsina Ruotsiin ja palasivat Suomeen mutta muuttivat myöhemmin omasta tahdostaan pysyvästi naapurimaahan. Toisessa luvussa, ”Suuri muuttoaalto”, saa elämästään kertoa kaikkiaan 11 naista, jotka lähtivät Suomesta 1960- ja 1970-luvulla työn perässä tai puolison rinnalla. Kolmannessa luvussa, ”Suomalaisten tyttäret”, ääneen pääsee kahdeksan toisen tai kolmannen polven ruotsinsuomalaista. Neljännessä luvussa, ”Myöhemmin muuttaneet”, kaksi vasta suuren muuton aikaan syntynyttä ja eri maissa liikkunutta ”maailmankansalaista” kertoo omasta valinnastaan asettua Ruotsiin. Viides ja viimeinen luku antaa puheenvuoron Ruotsissa vuonna 1970 syntyneelle ruotsinsuomalaiselle mutta Suomeen muuttaneelle romaninaiselle.
Tarinoiden perusteella monen naisen elämä Ruotsissa oli varsin mollivoittoista, sillä puolison alkoholinkäyttö tai väkivalta saattoi sitä varjostaa. Varsinkin suuren muuton aikaan suomalaisten miesten maine oli huono; heitä pidettiin juoppoina ja tappelijoina. Naiset sopeutuivat paikallisiin oloihin paremmin ja yleensä oppivat kielen nopeasti. Myöhemmin varsinkin lastenlapset toivat iloa naisten elämään. Myös yhdistyselämä saattoi auttaa viihtymään. Vuosien mittaan ja uusien maahanmuuttajien aiheuttaessa ongelmia ruotsalaisten suhtautuminen suomalaisia kohtaan muuttui. Pohjoismaalaisina suomalaiset alettiin kokea melkein samanlaisina kuin ruotsalaisetkin. Suomalaissyntyiset saattoivat lopulta olla iloisia omasta taustastaan:
Suomalaiset sukujuuret ovat nykyään trendikkäät ja siksi nyt aikuistuva kolmas polvi osaa olla ylpeä taustastaan ja kiinnostunut suomalaisuudestaan. (s. 127)
Frondelius on rakentanut tarinat lehtijuttujen tapaan. Niissä on paljon lainauksia naisten haastatteluista ja välillä taas kirjoittajan selostusta haastattelun eri osista. Kirja on ilmeisesti pantu kokoon melkoista vauhtia, sillä paikoin virkkeet ovat sekavia ja varsinkin pilkut unohtuneet. Lyhimmät tarinat ovat sivun mittaisia, pisin kymmensivuinen ja useimmat 5–7 sivun pituisia.
Kirjoittaja laittaa kirjassaan jokaisen naisen puhumaan suomen yleiskieltä kertomatta, miten hän on ehkä muokannut yksilöiden esitystapaa. Haastattelujen tekstiksi muuttaminen (tekstintäminen) on usein vaikeaa ja hidasta, joten yleiskielen käyttäminen voi olla vaivattomin ratkaisu tuottaa kaikkien ymmärtämää kirjoitusta. Siihen päätyminen olisi ollut hyvä mainita, sillä lukija voi ihmetellä, miten vaikkapa Oulaista ja Kouvolasta lähteneet naiset puhuvat samalla tavalla. Sitä paitsi eri-ikäisten naisten kieli on varmasti erilaista, ja mitä kauemmin puhuja on asunut Ruotsissa, sitä enemmän ruotsin kieli kuulunee kertojan suomessa. Yksilöllisten piirteiden pyyhkiminen naisten kielenkäytöstä harmittaa ainakin minua.
Naisten kertomusten lomassa Frondelius kirjoittaa yhden, kahden tai kolmen sivun mittaisissa tietoiskuissa aiheista, jotka liittyvät haastatteluihin, kuten seikkailunhalusta, työväenkulttuurista, identiteetistä, kielestä, tavoista ja kulttuurien välimaastosta. Kirjan päättää puolen sivun mittainen teksti ”Ruotsi ja Suomi nyt”, jossa tekijä toteaa suomalaisten olevan nykyään tasavertaisia ruotsalaisten kanssa.
Jari Mattilan suunnittelema kirjan kansi ei valitettavasti houkuta tarttumaan teokseen. Sen mustavakoinen valokuva liittyy vain suuren muuttoaallon mukana Ruotsiin saapuneisiin naisiin. Aikaisemmista ja myöhemmistä muuttajista siitä ei näy vihjettäkään. Kuvan harmaa sävy on ankea ja hailean kellertävä taivas tuntuu voimattomalta naapurimaan vahvojen värien rinnalla. Ruotsin lipun tummahko sininen ja voimakas keltainen nimittäin hallitsevat kannen alaosaa, selkämystä ja takakantta.
Kuvia kirjassa on yli kolmekymmentä, mutta niitä on vain 13 kertojan tarinassa. Kuvaajan nimi on mainittu vain kahdessa otoksessa. Sitä ei sanota, kenen albumista kuvat ovat peräisin. Kuvatekstitkin ovat minimaalisia. Monissa teksteissä on pelkkä henkilön nimi ja joissakin muutama sana, mutta yhdestä kuvasta on koko selitys unohtunut. Olisi ehkä ollut liikaa odottaa karttoja naisten lähtö- ja tulopaikoista. Onneksi paikkakunnat on mainittu tekstissä.
Teoksen lopussa ”Lähteet ja muuta lukemista aiheesta” kertoo, mihin kirjoihin, sanomalehtijuttuihin ja radio-ohjelmiin luvut perustuvat. Sotalapsista on luettelossa kolme kirjaa ja yksi näyttely, suuresta muuttoaallosta kymmenen kirjaa ja ruotsinsuomalaisuudesta seitsemän kirjaa sekä kymmenen sanomalehtijuttua tai radio-ohjelmaa. Luettelosta ei selviä, mitkä ovat ”muuta lukemista”.
Arkistoaineistoa lähteissä ei ole mainittu, koska sitä ei liene käytettykään. Vaikka kirjan päälähteinä ovat olleet haastattelut, niitä ei ole lähteissä mainittu, eikä missään ole sanottu, kuka, milloin, missä ja miten on haastattelut tehnyt, eikä sitä, missä aineistoa säilytetään. Vaikka kirja ei ole tieteellinen tutkimus, olisi nuo seikat ollut syytä kertoa. Sen tekijä sentään mainitsee, että hän on saanut haastateltavia sosiaalisen median, Suomi-seurojen ja suositusten kautta. Joku saattaisi haluta tietää muutamien faktojen alkuperän, mutta kirjassa ei ole viitteitä. Siinä ei ole myöskään nimihakemistoa, joka kiinnostaisi sukututkijoita.
Jos naapurimaahan muuttaneet naiset aidosti kiinnostavat, Kansankodin suomalaiset naiset kannattaa lukaista siitä huolimatta, että olen edellä osoitellut sen eräitä puutteita. Kirjassa voi näet tulla vastaan tuttuja ja jopa julkkiksiakin!
- Kirjan nimi:
- Kansankodin suomalaiset naiset
- Kustantaja:
- Aviador Kustannus
- Julkaisuvuosi:
- 2024
- Sivumäärä:
- 211
- Kirjoittajat:
- Frondelius, Johanna
- Esittelyn kirjoittajan nimi:
- Leena Rossi
- Esittelyn kirjoittajan arvo tai asema:
- FT, KK, tietokirjailija
- Esittelyn kirjoittajan organisaatio tai kotipaikka:
- Turku