Kirja on monella tavalla poikkeuksellinen ja erikoinen. Pekka Saurille on tapahtunut elämässään mullistava asia, josta hän haluaa kertoa muillekin. Heti alkuun hän kuitenkin toteaa, että Pekka Sauri ja vielä vähemmän kukaan mukaan ei pysty kuvaamaan sanoin sitä, mitä Pekka Saurille on tapahtunut. Kirjoittaja haluaa kuitenkin yrittää pistää tekstiksi sen, jolle ei ole sanoja. ”Kuinka kiteyttäisin kielen keinoin kokemuksen, kuinka merkitys kimmeltäisi kauniina ja kirkkaana kuin kyynel”, Sauri kysyy kirjoittaja-minältään. Kielen tavoittamatta olevasta joutuu selittämään kielen avulla, kun muutakaan keinoa ei ole.
Koko elämän mullistavaa kokemusta on mahdotonta nimetä, koska sitä kuvaavaa sanaa ei ole olemassa. Lähimmäksi tulee englannin kielen awe. Kyse on siis jostakin ylevästä, kunnioitettavasta, suuresta, mykistävästä, oudosta, ainutlaatuisesta, jumalallisesta, mysteerisestä. Se ei ole kuitenkaan pelottavaa – merkitys joka sanaan myös liitetään – vaan pikemminkin haluttavaa ja tavoiteltavaa, vaikka pelkästään kovasti yrittämällä sitä ei voi saavuttaa. Oikeastaan kyse ei ole yksittäisestä kokemuksesta vaan pysyvästä mielentilasta, rauhasta joka sekä vangitsee että vapauttaa ihmisen.
Kirja etenee spiraalimaisesti. Asioihin palataan uudestaan ja uudestaan. Joka kerta niihin kiedotaan jokin uusi selventävä näkökulma, täysin valmiiksi mikään asia ei kuitenkaan tule. Miten voisikaan tulla, koska siihen eivät sanat riitä. Heti alkuun heitetään syötiksi ajatus kaksoiselämän vaarallisuudesta. Tekstin edetessä käsite syventyy ja kiteytyy, kunnes se pelkistyy ajatukseen siitä, että ei ole minuutta ja sinuutta, vaan yhteys ja ykseys, jossa olemme molemmat läsnä samaan aikaan.
Kirja on kokemuksellisen todellisuuden kyllästämä. Siksi Sauri katsoo tarpeelliseksi korostaa välillä tieteellisen maailmankatsomuksen ja tutkimuksen tärkeyttä. Näin hän varmistaa selustansa. Vaikka subjektiivinen kokemus on yksittäiselle ihmiselle kaikki kaikessa, sen olemassaolo ei tee tyhjäksi tieteellistä tietoa maailmasta. Mutta se minkä me koemme, on meille erityisen totta. Tiedän varmasti ja vastaansanomattomasti, miltä minusta tuntuu. Tuntuu uskottavalta, mutta onko asia tarkemmin ajatellen näin. Jos ei heittäydy täysillä tekstin vietäväksi, vaan antaa mielessään tilaa vastaväitteille, niin heti tulee mieleen: emme useinkaan tiedä varmasti, miltä meistä tuntuu.
Kokemusmaailman ja tieteellisen maailmankuvan rinnakkaiselon hyväksyminen on, jos ei kaksoiselämää, niin kaksoisajattelua. Samanlaista tasapainoilua Sauri harrastaa uskonnon ja jumalan suhteen. Hän sanoo olevansa jonkin sortin ateisti, mutta samaan hengenvetoon hän julistaa yliluonnollisten ja jumalallisten kokemusten aitoutta ja tärkeyttä. Sauri tekee kuitenkin selväksi, että hänen kokemustaan ei voida verrata uskoon tulemiseen. Totta, siitä ei ole kysymys, mutta vertaus ei ole ihan huono, koska Saurikin on läpikäynyt ihmiselämää kokonaisuudessaan määrittävän muutoksen, joka on johtanut uuteen tulkintaan siitä, mikä on elämän tärkein asia ja tarkoitus.
Sauri piilottelee pitkin kirjaa sanaa rakkaus. Tämä on tarkoituksellista, jottei lukija jättäisi filosofisia pohdintoja tekemättä ja alkaisi lukea kirjaa rakkauskertomuksena. Vasta kirjan lopulla rakkauden kokemiseen viitataan ikään kuin ohimennen. Samalla käy ilmi, mitä Sauri tarkoittaa kaksoiselämällä: se on teeskentelyä ja valehtelua kahden ihmisen välisessä suhteessa. Ihminen voi välttyä kaksoiselämältä ainoastaan, jos on rehellinen toiselle ihmiselle. Syntyy ykseys, jossa minuus menettää merkityksensä. Totuuden puhuminen sekä johtaa ykseyteen että on samalla seurausta siitä. Sen edellytyksenä on täydellinen luottamus.
Yksi kirjan paradokseista liittyy yhteyden ja ykseyden syntymiseen. Sitä ei voi kattavasti kuvata kielen avulla, näin Sauri väittää. Se voi kuitenkin syntyä vain sanojen kautta ihmisten välisessä kommunikaatiossa ja vuorovaikutuksessa.
”Ole rehellinen ja puhu aina totta” on hienolta kalskahtava periaate ja elämänohje. Se kaikkivoivuus kuitenkin lieventyy, kun tarkastelee sitä kontekstia, johon Sauri sen sijoittaa. Hän toteaa, että ykseys syntyy vähitellen kahden ihmisen kohtaamisessa, kun he uskaltavat olla avoimia ja rohkeita. Mutta entä ne kymmenet ihmiset, joita tapaamme muissa yhteyksissä. Jos kaikissa tilanteissa alamme sanoa rehellisesti ääneen sen mitä ajattelemme heistä, heidän mielipiteistään ja maailmasta yleensä, katkaisemme yhteyksiä emmekä luo niitä.
Ihmetystä herättää kirjan nimi. Varmaan Onnen harha on myyvempi otsikko kuin Tie ykseyteen. Mutta kai nimellä täytyy olla jokin yhteys kirjan sisältöön. Tuleeko nimi siitä, että Sauri on päässyt eroon omasta onnen harhastaan ja päässyt jollekin tietoisuuden tai elämänfilosofian korkeammalle tasolle. Vai vihjataanko tällä siihen, että me muut, jotka vielä odotamme valaistumista, elämme onnen harhassa. Riippumatta siitä, auttaako kirja meitä eroon onnen harhasta, se ainakin herättää paljon tunteita ja ajatuksia – mikä lienee kirjallisuuden tarkoitus.
- Kirjan nimi:
- Onnen harha
- Kustantaja:
- Minerva
- Julkaisuvuosi:
- 2022
- Sivumäärä:
- 271
- Kirjoittajat:
- Sauri, Pekka
- Lisätiedot:
- Elätkö sinäkin huomaamattasi salakavalaa kaksoiselämää? Näin ratkaiset ongelman – Pekka Sauri: "Se on yksinkertaisesti se vastaus", MTV Uutiset
- Esittelyn kirjoittajan nimi:
- Arto Mustajoki
- Esittelyn kirjoittajan arvo tai asema:
- emeritusprofessori, tietokirjailija
- Esittelyn kirjoittajan organisaatio tai kotipaikka:
- Helsingin yliopisto