Matti Keinäsen kirja, Näkymätön kapellimestari: Vuoteni psykoterapeuttina, on romaani, ja sen voi sellaisena lukea, mutta näen sen ennen kaikkea tietokirjana. Sen avulla kuka tahansa voi perehtyä kahden englantilaisen professorin, Anthony Batemanin ja Peter Fonagyn, kehittämään psykoterapeuttiseen hoitomenetelmään, mentalisaatioterapiaan. Erityisesti soisin teoksen päätyvän psykoterapiaa jo saavien ja terapiaa harkitsevien henkilöiden käsiin. Se antaa terapiamuodosta olennaista tietoa kenelle tahansa asiasta kiinnostuneelle.
Näkymättömässä kapellimestarissa on tarina ja juoni, niin kuin romaaneissa yleensä tapaa olemaan. Kirjassa psykiatri ja psykoterapeutti, vastikään kansainvälisen mentalisaatioterapeutin ja työnohjaajan pätevyyden saanut Petri Jokinen kertoo työskentelystään yhden vuoden aikana poliklinikka Luxissa Turun keskustassa. Tapahtumavuosi on 2020 eli ensimmäinen koronavuosi, mikä luo omia jännitteitään elämään. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen ei ole aina helppoa.
Kirjan keskeisiä henkilöitä ovat Petrin lisäksi hänen kaksi potilastaan, syömishäiriöinen Sanni ja arvaamaton Kari. He ovat opiskelijoita. Omasta terapeutin näkökulmastaan Petri kertoo nuorten etenemisestä mentalisoinnin eli mielentämisen polulla. Dramatiikkaa ei kummankaan elämästä puutu.
Myös vaimo, poika, tytär ja äiti ovat tärkeitä henkilöitä terapeutin elämässä. He eivät ole vain taustalla, vaan aivan tapahtumien keskiössä, varsinkin silloin kun astmaattinen 12-vuotias Aleksi-poika saa pahan sairaskohtauksen, 10-vuotiasta Linda-tytärtä kiusataan koulussa ja opettajavaimo Vilma sairastuu koronaan ja joutuu tehohoitoon. Jännitteitä lisää myös Petrin äiti, joka ei usko koronan olemassaoloon ja jolla on omat traumansa. Skotlanninpaimenkoira Aura toimii ”kotiterapeuttina” ja kävelykumppanina.
Keinänen huomauttaa kirjan alussa, että henkilöt, tapahtumat ja psykoterapiassa tapahtuvan vuorovaikutuksen kuvaus ovat kuvitteellisia. Potilastapaukset on tarkoitettu havainnollistamaan ilmiöitä ja psykoterapian olemusta. Ne eivät siis perustu eivätkä liity todellisiin henkilöihin tai tapahtumiin. – Ne ovat kuitenkin uskottavia ja niin aidontuntuisia, että lukija saa niistä hyvän käsityksen terapiamuodosta ja hoidon etenemisestä kummankin potilaan kannalta.
Vähän ennen kirjan loppua ratkeaa teoksen nimen arvoitus; saamme tietää, kuka tai mikä oikein on tuo näkymätön kapellimestari, joka johtaa elämämme orkesteria.
ROMAANI = TIETOKIRJA
Psykoterapeutti Matti Keinänen (s. 1953) on Turun yliopiston psykiatrian ja Jyväskylän yliopiston kliinisen psykologian dosentti. Hän toimii psykiatrina ja psykoterapeuttina sekä työnohjaajana ja kouluttajana. – Kuva: Markku Koivumäki.
Näkymättömästä kapellimestarista tekee tietokirjan ennen kaikkea sen tarjoama tieto mentalisaatioon perustuvasta terapiasta. Keinänen kertoo terapiamuodosta toiminnan kautta eli siitä, miten terapiamuotoa harjoitetaan ja mitä se pitää sisällään. Kirja tavallaan määrittelee operationaalisesti, mitä mentalisaatioterapia on. Vaikka kirja on romaani, siinä on myös useita ulkoisia tietokirjan piirteitä: alussa on sisällysluettelo sekä lopussa Sanasto, Alaviitteet ja Kirjallisuusluettelo.
Luettelosta löytyy mm. Keinäsen artikkeli ”Mentalisaatioon perustuva terapia: mielen teoriasta näyttöön perustuvaan hoitokäytäntöön”, joka on ilmestynyt Psykoterapia-lehdessä (2019). Siihen voi asiasta kiinnostunut lukija halutessaan tutustua, mutta mentalisaatiosta saa melko paljon tietoa jo vilkaisemalla kirjan ”Sanastoa”. Ja kirjan luettuaan lukija tietää mentalisaatioterapiasta niin paljon, että pitkähköä terapiaa tarvitessaan voi ainakin harkita siihen hakeutumista.
Näkymätön kapellimestari on aika kookas kirja, mutta kevyt käsissä – sopii siis hyvin sänkykirjaksikin, vaikka sen sisältö saattaa paikoin karkottaa unta. Iso kirjasinkoko ja väljät rivivälit ilahduttavat ainakin iäkkäitä lukijoita. Tekstin taitto näyttää kuitenkin valitettavasti siltä, kuin sen tekijä olisi ensimmäistä kertaa asialla eikä olisi viitsinyt edes katsoa, miten kirjojen alkusivut on tapana taittaa. Esim. sivunumeroinnin alku sekä Sisällyksen muoto ja sijoitus poikkeavat yleisestä käytännöstä. Sisällysluettelo on vain kasattu kokoon: sen otsikko erottuu hädin tuskin kirjan 41 luvun otsikoista, jotka on painettu tiheästi alakkain niitä millään tavalla ryhmittelemättä. Sisällyksessä ovat myös Kiitokset, Sanasto, Alaviitteet, Kirjallisuus ja Kirjailijan tiedot samassa rimpsussa, vaikka ne yleensä erotetaan omaksi kokonaisuudekseen. – Esteettiset seikat sekä tavanomaiset käytänteet olisi taittajan ja kustantajankin hyvä muistaa, sillä nekin vaikuttavat lukukokemukseen.
Iiris Kallunki on suunnitellut Näkymättömän kapellimestarin herkän siniharmaan kannen, jonka sanoma avautuu lukemisen myötä. Käsitän sen kuvaavan mielentämistä eli kykyä luoda mielikuvia tunteista, tarpeista ja haluista sekä olla tietoinen näistä mielentiloista itsessä ja muissa. Kuvia ei romaanissa ole eikä tarvita. Lukija voi kuitenkin mielessään kuvitella vaikkapa Turun kaupunkinäkymiä, joita Petri kuvailee vähän opasmaisesti kävellessään eri reittejä työmatkoillaan.
Kirja alkaa alkutalvesta, kun Petri on vastikään saanut kolmevuotisen koulutuksen jälkeen kansainvälisen pätevyyden toimia mentalisaatioterapeuttina ja -työnohjaajana. Hän on vielä epävarma siitä, miten hän selviytyy uudenlaisesta terapiasta ja miten hän saa työtovereineen tuotua hoitomuotoa osaksi Suomen mielenterveyden hoitojärjestelmää.
Sannin terapia on edistynyt hyvin, eikä sitä välttämättä tarvitse jatkaa seuraavana vuonna. Karin käynnit Petrin vastaanotoilla sitä vastoin jatkuvat – varsinkin, kun on ilmennyt asioita, jotka kytkevät terapeutin tämän tietämättä ja ilman osaa ja arpaa potilaan elämänhistoriaan liittyviin traumaattisiin tapahtumiin. Kirjan päättyessä on jouluaatto. Maa ja puut ovat kuurassa. Syvällä sisimmässään Petri tuntee, että hän pystyy rakastamaansa työhön.
Kuluneen vuoden työ mentalisaatioterapeuttina on vakuuttanut minut siitä, että pitkäjänteisellä psykoterapialla pystymme hoitamaan lapsuuden kehityksessään traumatisoituneita ihmisiä. Näin voimme edistää ja vakauttaa heidän kykyään säädellä tunne-elämäänsä ja mahdollisuuttaan luoda toimivia ihmissuhteita. Silloin he voivat elää rikasta, merkitykselliseksi koettua, aika ajoin tyydyttävää elämää. (s. 252)
KIELI – TERAPIAN TÄRKEIN TYÖKALU
Kieli ja kerronta ovat kaunokirjallisuuden mutta myös psykoterapian tärkein työkalu, jota käyttävät sekä hoitajat että hoidettavat. Keinänen on antanut Petrille ilmeikkään ja selkeän yleiskielen. Hän on myös tehnyt terapeutista hillityn ja rauhallisen, niin kuin terapeutille hyvin sopii. Petrin kielen ja olemuksen ansiosta uppouduin Näkymätöntä kapellimestaria lukiessani tekstiin niin, etteivät kirjan liian kapeat marginaalit eivätkä liian leveät palstat ja pitkät rivitkään häirinneet.
Psykoterapeutin jatkuva asioiden, tapahtumien, tunteiden ja ilmaisujen pohdiskelu saattaa tuntua lukijasta turhan opettavaiselta ja jankkaavalta. Mutta se on tärkeä osa terapeutin ammattitaitoa, ja siitä voisi itse kukin yrittää ottaa oppia omien ongelmiensa keskellä. Potilaidensa lisäksi Petri miettii yhtenään omia tunteitaan ja vaikutelmiaan sekä saamiensa uusien oppien soveltamista käytäntöön:
Nämä minun vaikutelmat saattavat olla aivan eri kuin mitä toisen ihmisen päässä todellisuudessa liikkuu. Täytyy koko ajan säilyttää ei-tietävä, utelias asenne potilaaseen – – Vaikutelmat ovat vain omia olettamuksia, joiden mahdollista yhteyttä toisen mielen liikkeisiin voi sitten uteliaalla, kiinnostuneella, aktiivisella ja kyselevällä asenteella selvittää. (s. 14)
Hillitysti käyttäytyvä Sanni on saanut kirjailijalta käyttöönsä yleiskielen, ja hän ilmaisee vaikeitakin asioita yleensä rauhallisesti:
Heräsin jossakin sairaalan polilla . . . Max oli kotiin tultuaan tilannut heti ambulanssin ja mut vietiin sairaalaan. En ollut kuulemma ottanut niitä lääkkeitä paljon . . . En itse muista, mutta ei täydestä purkista puuttunut kuin muutamia tabletteja, mutta alkoholi ja ne muutamat lääkkeet olivat kuulemma vahva yhdistelmä ja olivat vieneet tajun . . . (s. 121)
Välillä uhmakkaankin Karin suuhun ei yleiskieli sovi. Hän on terapiatunneilla aluksi vähäpuheinen ja vaikuttaa vastahakoiselta, mutta vuoden mittaan hän alkaa purkaa tuntojaan kiivaastikin ja arvostella Petrin työskentelytapaa:
Voisit tota kuunnella vähä enemmän potilaitas, etkä upota noihi omiin teorioihis. Must tuntuu, ett oot kyl innostunu terapeutin työstäs, mutta kannattasko sun kuitenki ensin kuunnella mitä potilail on mieles? (s. 92)
Hitto, en enää tiedä, on tää vaikeet. En oo kyl kenenkää kans, en koskaan puhunu näin. – –
Noh, en tiedä, en tiedä enää yhtään mistään mitään . . . Oot sä kumma tyyppi. Miten hitos me tänne tultiin? Ei tänne tulles voi kuvitellakaa, mihin pirun mankelii tääl joutuu. (s. 182)
MENTALISAATIOTERAPIA
Siltä varalta, että joku haluaisi tietää vähän enemmän mentalisaatioterapiasta, kokoan tähän siitä vielä joitakin keskeisiä tietoja. Keinäsen kuvaama ja Petrin harjoittama mentalisaatioon perustuva terapia on yksi pitkistä vaikuttavuusnäyttöön pohjaavista terapiamuodoista. Siinä pyritään edistämään hoidettavan mentalisointikyvyn kehittymistä ja/tai palauttamaan menetetty kyky. Se on kaiken terapeuttisen työn ja muutoksen keskiössä. Mentalisaatiohoitoa antavat koulutetut, tähän menetelmään kansainvälisen pätevyyden saaneet terapeutit kuten Petri Näkymättömässä kapellimestarissa.
Hoitomuoto kehitettiin viime vuosituhannen vaihteessa Englannissa. Se perustuu mm. aivotutkimuksen, kehityspsykologian ja sosiaalisen vuorovaikutuksen tutkimuksen tuottamaan tietoon. Terapian vaikuttavuudesta tehtyjen tutkimusten mukaan useita psyykkisiä sairauksia voidaan tehokkaasti hoitaa sen avulla.
Keinänen on suomentanut mentalisoinnin eli mentalisaation sanalla mielentäminen (ks. Mieli meissä, 2019). Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin Sanastolautakunta on hyväksynyt suomennoksen. Sillä tarkoitetaan mielen kykyä luoda mielikuvia tunteista, tarpeista ja haluista ja sen kautta olla selvillä näistä mielentiloista ja niiden vaikutuksesta sekä itsessä että toisissa ihmisissä.
Mentalisaatiohoidossa voidaan erottaa kolme vaihetta. Näistä ensimmäisessä rakennetaan toimiva yhteistyösuhde ja samalla perusluottamus potilaaseen johdonmukaisella toiminnalla, jossa potilas kokee, että terapeutti huomaa ja ymmärtää, miltä hänestä tuntuu olla minä juuri nyt, tässä hankalassa tilanteessa. Hoidon toisessa vaiheessa edistetään potilaan omaa mielentämiskykyä systemaattisin hoitomenetelmin. Kolmannessa vaiheessa pyritään siirtämään saavutetut hoitotulokset potilaan terapian ulkopuoliseen sosiaaliseen elämään. Kun tähän on kohtuudella päästy, hoito voidaan suunnitellusti päättää.
Mentalisointi voi auttaa meitä kohtaamaan elämässä vastaan tulevia vaikeuksia. Kuten Keinänen toteaa, se on meidän henkisen sieto- ja selviytymiskykymme ydin ja yksi mielenterveytemme edellytys ja ilmaisin. Mielentämiseen perustuvassa terapiassa pyritään ymmärtämään ja hoitamaan mielenterveyden häiriöitä, jotka eivät ole hoidettavissa lyhyillä hoitomuodoilla. Keinänen huomauttaa, ettei terapiassa koskaan tulla ”valmiiksi”. Tutkimukset osoittavat, että saavutetut tulokset säilyvät ja jopa paranevat hoidon jälkeen.
***
Saa nähdä, mitä kaunokirjallisuuskriitikot kirjoittavat Näkymättömästä kapellimestarista!
- Kirjan nimi:
- Näkymätön kapellimestari: Vuoteni psykoterapeuttina
- Kustantaja:
- Momentun kirjat
- Julkaisuvuosi:
- 2024
- Sivumäärä:
- 259
- Kirjoittajat:
- Keinänen, Matti
- Lisätiedot:
- MBT - Mentalisaatioon perustuva terapia, Mentalisaatio ry
- Esittelyn kirjoittajan nimi:
- Leena Rossi
- Esittelyn kirjoittajan arvo tai asema:
- FT, KK, tietokirjailija
- Esittelyn kirjoittajan organisaatio tai kotipaikka:
- Turku