Sanapari ympäristömytologia on jo lähtökohdaltaan kiehtova varsinkin minulle, joka askartelee maisemantutkimuksen saralla taustanaan folkloristiikka. Ympäristö mielletään usein joksikin fyysisinä elementteinä meille ilmeneväksi, mutta se on paljon muutakin ympärillämme olevaa; esimerkiksi sosiaalisia suhteita ja mielikuvia, arvoja, odotuksia ja tunteita. Mytologia taas käsittelee maailmansynnyn peruskysymyksiä ja taruja alkuajan tapahtumista, joiden ansiosta maailma syntyi ja näyttäytyy meille yhä tietyllä tavalla jäsentyneenä.
Jotta ymmärtäisimme ympäristöön artikuloituvia myyttejä, tarvitsemme aistihavaintoja. Vuoden 2014 Kalevalaseuran vuosikirjan artikkelit valaisetkin monesta eri näkökulmasta sitä, miten havainnot ympäristöstä voivat tuottaa yhä uudelleen toistuvia maailmankuvallisia ja jopa maailmankaikkeutta selittäviä tulkintoja. Tässä maailmaa halkovassa polkujen verkostossa aistit avaavat meille oven ympäristöön, jota myyttien metaforinen luonne selittää.
Kirjan tavoitteena on ollut koota yhteen artikkeleita, jotka yhdessä rakentaisivat ympäristömytologiasta mahdollisen kulttuuritieteellisen tutkimusmallin. Tässä pioneerintyössään artikkelikokoelma tuntuu onnistuneen hyvin. Ainakin minun tutkijanmieltäni se innosti havainnon ja tulkinnan poluilla samoilemaan ja aistimaan ja ajattelemaan ympäristöä uusilla mahdollisilla tavoilla.
Neljä näkökulmaa myytteihin
Artikkelikokoelma on jaettu myyttien näkökulmasta neljään osioon, jotka keskittyvät tarkastelemaan myyttejä osana rajan problematiikkaa, nähtyinä ilmiöinä, osana aistimuksia ja kokemuksia sekä sovellettuina kulttuurillisina ilmentyminä. Kirjoittajien taustat ovat monitieteiset ja valottavat ympäristömytologian olemassaoloa niin folkloristiikan, uskontotieteen, kansatieteen ja perinteentutkimuksen kuin luonnonvaratieteen, maantieteen, kuvataiteen, museologian, taidehistorian ja estetiikan saroilta.
Ympäristömytologia tutkimusalueena seuraa usealla alalla ollutta spatiaalista käännettä, jonka myötä tilasta, maisemasta, luonnosta ja ympäristöstä on tullut tutkimukselle keskeinen kysymys, kohde ja käsitteellinen työkalu. Näin on tapahtunut ainakin historiantutkimuksessa, etnologisissa tieteissä ja uskontotieteessä. Tämän spatiaalisuuden lisäksi ympäristömytologia yhdistää artikkelin kokoelmien näkökulmat erityiseksi suhteeksi ympäristöön.
Mytologinen suhde ympäristöön antaa sille aivan oman painoarvonsa. Mytologisointi on kuitenkin monitasoista ja käsittää niin ihmisten arkikielessä myyttisiksi nimeämät asiat kuin perinteisemmät uskonnolliseen mytologisointiin liitetyt käsitykset, asenteet ja tarinat ympäristöstä. Ympäristömytologia sisältää näin ollen käsityksiä ympäristöstä pohjautuen myyttiseen ajatteluun, joka tapahtuu arkisen logiikan ulkopuolella ja myyttinen voidaan liittää tarunomaiseen, kuvitteelliseen tai poikkeukselliseen. Myyttinen ympäristösuhde yhdistää koetun ja kuvitteellisen ja elää kokemusten ja käsitysten lisäksi kertomuksissa, jotka synnyttävät ja ylläpitävät ympäristösuhdetta.
Aisteista visuaalinen kääntyy parhaiten muistojen puheeksi ja kertomuksiksi. Aistittuina ympäristöinä mytologiset ympäristöt esittäytyvät kokoelman artikkeleissa suurimmaksi osaksi nähtyinä vaikka useaan otteeseen moniaistisuus otettaankin esille jää esimerkiksi haistettu ympäristö edustamaan vain heikkoa tai vähintäänkin hetkellistä ja haihtuvaa ympäristömytologiaa.
Konkreettisimmillaan ympäristö aistitaan tekemällä; esimerkiksi kävelemällä. Tekemällä maisema tulee omaksi ja se voidaan aistia moniaistisesti. Se tulee nähdyksi, kuulluksi ja se myös tunnetaan esimerkiksi maastonmuotoina tai tuulena. Kävelyllä voi olla myyttisiäkin ulottuvuuksia. Joko matkanteko sinänsä voi olla latautunut tai sitten myyttisyys voi piillä päämäärässä, jossa esimerkiksi voidaan kuvitella sijaitsevan haaveellisen onnen tila.
Kokoelmassa esitettyjä konkreettisen ja tekemällä aistitun ympäristön mytologisuutta ja käsityksiä tuonpuoleisesta voidaan pitää toistensa vastakohtina konkreettisuutensa ja aistittavuutensa suhteen. Käsitykset tuonpuoleisesta eivät ole mitenkään sidoksissa aistittuun vaan rakentuvat mielensisäisesti.
Kokoelman artikkelit rakentavat mielenkiintoisen ja monipolkuisen reitin erilaisiin mytologisiin ulottuvuuksiin ympäristössä. Aihetta käsitellään niin paratiisikuvien, jätkien kävelymuisteluiden, lähiöiden, myyttisen karsikkopuun, kansanuskon kuin karjanhoidonkin näkökulmista. Kokoelman ansioksi muodostuu uuden näkökulman esiin nostaminen jo valmiiksi monipolkuiseen spatiaalisen käänteen kokeneeseen tutkimuskenttään.
- Kirjan nimi:
- Ympäristömytologia
- Kustantaja:
- SKS
- Julkaisuvuosi:
- 2014
- Sivumäärä:
- 424
- Kirjoittajat:
- Knuuttila, Seppo; Piela, Ulla (toim.)
- Esittelyn kirjoittajan nimi:
- Laura Puromies
- Esittelyn kirjoittajan arvo tai asema:
- FM, tohtorikoulutettava
- Esittelyn kirjoittajan organisaatio tai kotipaikka:
- Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma, Pori