Taidehistorian professorin Riitta Nikula johdattaa lukijaansa Helsingistä Lappiin näkemään suomalaisten rivitalojen kauneuden. Kannessa komeilevat Joensuun Kanervalan huolettoman eloisat Selvaag-talot, kirjan sisällä esitellään Turun Port Arthurin vilkas rivitaloidylli, mutta myös Pohjois-Suomen jokien voimalaitostyömaiden hiljenneet ja revityt talot, sekä unohdettuja arvokohteita kaikkialta Suomesta.
Kuva: Anna-Liisa Mertaoja-Nylundin suunnittelemat Joensuun Kanervalan selvaakitalot, 1956. Kuva Riitta Nikula.
Rivitalo on helppo määritellä. Se on talo, jossa on vähintään kolme vierekkäin rakennettua asuntoa, ja joihin jokaiseen on käynti maan tasalta. Rivitalo on jäänyt aiemmissa rakennustutkimuksissa yllättävän vähälle huomiolle. Rivitalo on talotyppinä vanha. Rivitaloja suunniteltiin alkujaan teollisuuden työväenasunnoiksi. Englantilaisista TV-sarjoista tutut kaivoskaupunkien punatiilirivitalot saattavat olla kaksisataa metriä pitkiä. Yhteiskunnan sosiaalinen järjestys näkyi myös suomalaisille teollisuuspaikkakunnilla ja rivitalosta puhuttiin väheksyvästi köyhän miehen omakotitalona.
Rivitaloja – kuten niiden asukkaitakin – on pidetty jotenkin sovinnaisina, keskinkertaisen keskiluokkaisina, joista ei etsimälläkään löydy mitään jännittävää. Nikula osoittaa luulon vääräksi. Arkkitehdit Alvar Aallosta Uno Ullbergiin suunnittelivat mestarillisesti maisemaan istuvia rivitaloja eri puolille Suomea. Eliel Saariselle rivitalo oli tärkeä kaupunkikokonaisuuden osa. Saarisen suunnittelemissa rivitaloissa oli tupa, mutta tätä ratkaisua pidettiin jo suunnitteluaikanaan rahvaanomaisena ja ennen muuta epähygieenisenä. Kaupunkisuunnittelijat suosivat ruuanvalmistuksen ja ruokailun eriyttämistä. Se oli osa kansalaiskasvatusta ja ennen kaikkea kansanterveydellinen ratkaisu aikana, jolloin ei ollut vesi- ja viemäriverkostoa eikä kylmäsäilytystiloja. Rivitaloihin vakiintui talotyyppiä leimaava pieni keittiö viereisine olohuoneineen, joissa ruokailtiin. Yläkertaan tulivat makuuhuoneet. Rivitalo oli taloudellisesti edullisin tapa rakentaa yksittäisiä asuintaloja. Rivarinpätkä oli käytännöllinen asumismuoto, joka ylläpiti yhteisöllisyyttä. Lapsille se merkitsi turvallista kasvuympäristöä. Suomalainen rakastaa kuopia omaa pihaa ja rivitalossa sen mahdollisuuden sai jokainen.
Tutkimus ja kuvakirja
Suomalainen rivitalo-teos on tutkimuksen ja kuvakirjan risteytys. Riitta Nikulan vuosikymmenten aikana ottamia kesäisiä talokuvia on ilo katsoa. Hän esittelee rivitalojen moninaisuutta ja niiden ulkoista kauneutta. Sisäkuvia ei kirjassa montaa ole. Koteihin päästään haastattelujen kautta.
Kirja on kauniisti taitettu ja viimeistelty lähdeluetteloa myöten. Se herättää lukijassaan kiinnostuksen kierrellä erilaisia asuntoalueita. Se saa myös miettimään kaupunkisuunnittelua ja sitä, kenelle ja millä ehdoilla kaupunkia rakennetaan.
- Kirjan nimi:
- Suomalainen rivitalo
- Kustantaja:
- Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
- Julkaisuvuosi:
- 2014
- Sivumäärä:
- 252
- Kirjoittajat:
- Riitta Nikula
- Lisätiedot:
- Wikipedia: Selvaag-talo
- Esittelyn kirjoittajan nimi:
- Ismo Björn
- Esittelyn kirjoittajan arvo tai asema:
- dosentti
- Esittelyn kirjoittajan organisaatio tai kotipaikka:
- Itä-Suomen yliopisto