Rakkautta ja intohimoa antiikin Roomassa-teos jatkaa Art Housen vuonna 2011 julkaisemasta Päivä antiikin Roomassa -tietokirjasta tuttua roomalaisen päivittäisen elämänmenon kartoittamista. Teosten kirjoittaja, italialainen Alberto Angela on taustaltaan paleontologi, toimittaja ja kirjailija, joka on julkaissut aihepiiristä yleistajuisia tietokirjoja ja tiedettä käsitteleviä televisio-ohjelmia.
Tapakulttuurista seksuaaliseen kanssakäymiseen
Tällä kertaa hän tutkii naimattomien ja naimisissa olevien ihmisten intiimejä suhteita. Teos on pohjimmiltaan roomalaisen tapakulttuurin ja niitä säätelevien normien kuvausta. Angela tarkastelee esimerkiksi suudelmia, nuorten seurustelua, kylpylöiden tarjoamaa eroottista tilaa, aloitteen tekemistä julkisilla paikoilla, tai vaikkapa häätapoja. Oikeudellisista ja yhteisöllisistä normeista teoksessa käsitellään esimerkiksi avioliittolainsäädäntöä, avioitumisen muotoja, avioeroja ja ihmisten käsityksiä siitä millainen käyttäytyminen oli soveliasta.
Teoksen keskiössä on seksuaalisuus, sinä tarkastellaan esimerkiksi alastomuutta, miesten ja naisten kauneusihanteita sekä monenlaista visuaalista eroottista kulttuuria fallossymboleista seksiaiheisiin seinäkirjoituksiin ja freskoihin. Seksiin liittyviä asioita käydään lävitse eri näkökulmista, esimerkiksi neitsyyden menettämisenä, yhdyntäasentoina, prostituutiona, bordelleina, homoseksuaalisina suhteina, ehkäisyvälineinä ja sukupuolitauteina. Näiden pohjalta arvioidaan myös tunteiden ja erityisesti rakkauden merkitystä. Tarkasteltavien teemojen kirjo on siis varsin laaja, ja miesten ja naisten välisestä intiimistä elämästä pyritään sanomaan kaikki mahdollinen. Angela on käyttänyt lähdemateriaalinaan arkeologisia löytöjä – muun muassa seinäkirjoituksia, maalauksia ja patsaita –, antiikin kirjoittajien tekstejä esimerkiksi Ovidiukselta ja Catullukselta, sekä aihepiiristä julkaistuja tutkimuksia. Yksityiskohtien varmistamiseksi hän on konsultoinut antiikin Rooman asiantuntijoita.
Lukija kiertelemässä Rooman kaduilla
Teoksessa antiikin Rooman pitkä historiallinen aikakausi on samalla tavalla kuin Päivä Antiikin Roomassa -teoksessa rajattu yhteen tarkasteluvuoteen, 115 jKr., mikä jämäköittää tarkastelua ja mahdollistaa arjen yksityiskohtiin paneutumisen. Kyseisen vuoden elämänmenon ymmärtämiseksi historiallista taustoitusta haetaan toistuvasti sekä Rooman aiemmilta vuosisadoilta että toisista kulttuureista, erityisesti Kreikasta. Näiden tietojen avulla Angela rakentaa kuvaa ihmisten käyttäytymisestä ja ajatusmaailmasta juuri vuonna 115 jKr. Kokonaisuudessaan teos tarjoaa lukijalle ensisijaisesti ajallisesti ja maantieteellisesti laajan katsauksen rakkauden ja intohimon teemoihin, ja valittu vuosi toimii enemmän tyylillisenä tehokeinona yksittäisissä luvuissa.
Kantavana ideana on kuljettaa lukijaa kertojan nahoissa Rooman kaupunginosista ja kortteleista toisiin kuin opaskierroksella konsanaan. Näillä retkillä seurataan roomalaisten elämää yleisemmin, tai yksityiskohtaisesti yksittäisten ihmisten elämää. Lukija pääsee teoksen sivuilla useamman kerran roomalaisten makuusoppeihin tirkistelemään seksin harrastamista. Tällaisissa luvuissa menneisyys kuvataan historiallisen fiktion keinoin, vahvasti kaunokirjallisella ja kuvailevalla tyylillä. Ilmaisu perustuu tällöin historiallisen ja arkeologisen tiedon fragmenteista suodatettuun näkemykseen, jonka aukkopaikkoja Angelan on valistuneella mielikuvituksellaan täyttänyt. Luvut ovat sujuvasti kirjoitettu ja hyvälle suomenkielelle käännetty.
Alkuperäinen idea lukijasta roomalaisten tarkkailijana ei kuitenkaan kanna koko teoksen mittaa. Visuaalinen aikamatka Rooman kortteleissa keskeytyy useaan otteeseen, kun uuteen alalukuun siirryttäessä kuvaileva tyyli vaihtuu yhtäkkiä asiatietoon. Näissä luvuissa nykypäivän kertoja taustoittaa ihmisten elämää esimerkiksi lainsäädännön analyysillä tai kuvauksella roomalaisten käsityksistä puolisoiden välisestä suhteesta. Käsittely on sinänsä sujuvaa, hyvin kirjoitettua tietokirjatekstiä.
Tällainen tyylillinen poukkoilu ei haittaisi jos jäsennys olisi kunnossa, mutta nyt rakenteellinen kokonaisidea puuttuu. Pääluvut eivät nivoudu järkevästi toisiinsa ja pahimmillaan jopa alalukujen kesken siirrytään yhtäkkiä aivan uuteen asiaan, ja käsittely yhtäkkiä katkeaa. Jotkut pääluvut ovat sisäisesti jämäkämpiä, mutta usein tuntuu siltä, että kirjoittaja on siirtynyt innostuksen vallassa vain teemasta toiseen, pahimmillaan yhdestä aiheesta on kirjoitettu vain sivun mittainen alaluku. Pää- ja alalukuja olisi kirjoittamisen loppuvaiheessa pitänyt ehdottomasti yhdistellä aivan uudella tavalla toisiinsa, sillä nyt tiettyjä teemoja löytyy ripoteltuina eri päälukuihin, jotka eivät otsikoidensa perusteella asiaa paljasta. Tämä vaikeuttaa erityisesti teoksen käyttämistä tietyn tiedon etsimiseen. Tilannetta olisi osaltaan helpottanut selkeä ja yksityiskohtainen asiasanahakemisto.
Kuva: Seinämaalaus Pompeijin kylpylässä . (Wikipedia)
Roomalainen avioliitto ja seksuaalisuuden sukupuoliero
Epäloogisesta jäsennyksestä huolimatta lukijalle rakentuu yksittäisten teemojen ympärille suuri kuva seksuaalisuuden sukupuolittuneista rajoista. Angela korostaa sitä, kuinka roomalaiset avioliitot olivat sukujen välisiä taloudellisia sopimuksia, joiden tavoitteena oli jälkeläisten siittäminen. Sivujen mittaan luodaan seksuaalisesti synkkä kuva roomalaisesta avioliitosta, johon eivät tunteet, himo ja nautinnollinen seksi kuuluneet laisinkaan. Aikakauden ideaalimaskuliinisuus kielsi miehiltä avioseksistä nauttimisen ja puolison huomioon ottamisen.
Aviovuoteen ulkopuolella miesten seksuaalisuudelle annettiin kuitenkin lähes rajattomat vapaudet: naimattomat ja naimisissa olevat miehet voivat harjoittaa seksiä prostituoitujen, palvelijattarien, jalkavaimojen ja muiden naimisissa olevien naisten kanssa. Angela korostaa miesten suhtautumisen seksiin olleen luonteeltaan aggressiivista: kyse oli oman seksuaalisen tyydytyksen hakemisesta ja oman valta-aseman ylläpitämisestä muita alistamalla. Suhteiden ei tarvinnut välttämättä rajoittua vastakkaiseen sukupuoleen, sillä seksi toisen miehen kanssa ei tuottanut mitään moraalisia ongelmia, kunhan pidettiin huolta siitä että vastapuoli oli asemaltaan vähempiarvoinen ja seksin aikana toiminnaltaan passiivinen.
Naisen asema antiikin Roomassa oli paljon rajatumpi: naimattomat naiset olivat isänsä tai omistajansa ja vaimot miehensä käskyvallan alaisia. Seksuaalikäyttäytyminen oli vastaavalla tavalla rajattua. Vaikka sosiaaliryhmittäin eroja saattoi jonkin verran ollakin, naisten täytyi ehdottomasti pysyä koskemattomina ennen hääyötä. Tämän jälkeen vaimon elämän olisi periaatteessa pitänyt olla seksuaalisesti ilotonta siemenen vastaanottamista, mutta käytännössä varsinkin ylemmissä luokissa perheenvaimoilla, matroonilla, saattoi olla suhteita rakastajattariensa, gladiaattoreiden tai toisten naisten puolisoiden kanssa. Naisten seksuaalinen liikkumapiiri oli monessa mielessä tiukoin normein rajattua. Masturbointiin, avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin tai vaikkapa lesbosuhteisiin suhtauduttiin äärimmäisen kielteisesti. Angela korostaa, että sukupuolesta riippumatta avioliiton ulkopuolisessa maailmassa seksuaalisuus, himo ja tunteet ja rakkaus saattoivat roihuta voimakkaina, ja keskinäinen välittäminen ja rakkaus mahdollistuivat.
Kuva: Venus ja Mars, Casa di Marte e Venere, Pompeii. Museo Archeologico Nazionale, Napoli. (Wikipedia)
Antiikin Rooma ja nykypäivä
Historiatieteen maallikot tarkastelevat menneisyyttä usein vertailuna nykypäivän vastaaviin ilmiöihin. Tietokirjassa monissa kohdin lukijan katsetta suunnataan sen mukaan, löytyykö tunnesuhteista ja seksuaalikäyttäytymisestä samanlaisia muotoja kuin meidän ajallamme. Kyse on kerronnallisesta tehokeinosta sekä lukijan miellyttämisestä ja mielenkiinnon herättämisestä. Tässä lähestymistavassa on riskinä syyllistyä anakronismiin, eli menneen elämän arviointiin nykypäivän esteettisin tai moraalisin kriteerein. Angela kuitenkin välttää nämä ongelmat tarkastellessaan esimerkiksi monia nykypäivän seurustelukulttuurin muotoja – vaikkapa ravintolassa käymistä, kukkien tai lahjojen antamista – antiikin kulttuurista ja tavoista käsin. Länsimaisen nykyihmisen näkökulmasta väärältä tuntuvat ilmiöt, kuten esimerkiksi orjien hyväksikäyttö tai vaikkapa pedofilia ymmärretään roomalaisten arjessa normaaleiksi ilmiöiksi, joiden taustalla olivat erilaiset moraalikäsitykset.
Selkeän anakronismiin syyllistytään vain muutamissa sellaisissa luvuissa, joissa lukija viedään aikakauden ihmisen pään sisälle. Esimerkiksi häihinsä valmistautuvan nuoren tytön etukäteen kielteinen suhtautuminen seremoniaan ja tulevaisuuteen kertoo enemmänkin nykylukijan hämmästelystä kuin aikalaisten suhtautumisesta. Toisaalta Angela nostaa esiin useita roomalaisten elämään liitettyjä vahvoja kulttuurisia kuvia ja stereotypioita esimerkiksi ylempisäätyisten orgioista, yläluokan piirissä kulkeneista valtaa omanneista kurtisaaneista tai vaikkapa kylpyläkulttuuriin liitetystä alastomuudesta, ja kertoo lukijalle miten asiat todella olivat. Angela kiteyttääkin monissa teoksen kohdissa oivallisesti sen, miten antiikin roomalainen intiimi elämä erosi omastamme ja missä määrin se oli samanlainen.
Lopputuloksena on asiallisen tyylikkään ulkomuodon omaava, Terhi Havilan sujuvalle suomenkielelle kääntämä tietoteos roomalaisten intiimeistä suhteista, jotka eivät monilta piirteiltään eroakaan niin paljoa nykypäivän ihmisten elämästä kuin voisi etukäteen kuvitella.
- Kirjan nimi:
- Rakkautta ja intohimoa antiikin Roomassa
- Kirjan alkuperäinen nimi:
- Amore e sesso nell’ antica Roma
- Kustantaja:
- Art House
- Julkaisuvuosi:
- 2014
- Sivumäärä:
- 344
- Kirjoittajat:
- Angela, Alberto
- Kääntäjät:
- Havila, Terhi
- Esittelyn kirjoittajan nimi:
- Pasi Saarimäki
- Esittelyn kirjoittajan arvo tai asema:
- FT, historiantutkija
- Esittelyn kirjoittajan organisaatio tai kotipaikka:
- Historian ja etnologian laitos, Jyväskylän yliopisto