Pihlavan saha syntyi vuonna 1875 Kokemäenjoen suun luodoille. Tukki virtasi logistiseen solmukohtaan sisämaasta. Proomut kiskoivat laudat ja lankut Reposaaren redille, mistä ne höyrysivät maailmalle.
Saha siirtyi 1889 Ahlströmin sukudynastialle, jonka hallussa puru pöllysi 125 vuotta. Suursaha kärsi sodista, virkistyi jälleenrakennuksesta ja uhkasi sammua useaan kertaan. Pihlava loimusi punaisena, vaikka työnantaja mursi lakot kovin ottein. 2010-luvulla sahan osti Pekka Kopran Westas. Ryysyranta reipastui viimeistään 2020-luvun koronavuosien sahabuumissa.
Eläväinen teos leikkaa tärkeitä lastuja Suomen sahahistoriasta: teollistumisesta, lakoista ja niiden murtamisesta, saha-arjesta, yritysjärjestelyistä ja niin edelleen. Näköala avautuu paikallisesta kansalliseen ja kansainväliseen, sahan päältä ja lautatarhasta kabinettien verhojen taakse.