Tarinan valta -teos on hyvin ajankohtainen. Maailman monimutkaistuessa yksinkertaistamisella on voimaa, tarinat synnyttävät tunteita, tarinat auttavat ymmärtämään ja tarinoita käytetään yhä enemmän ja laajemmin. Olemme oppineet elämään tarinoiden keskellä. Hollywood-elokuvat ovat istuttaneet klassisen tarinamuodon selkeäksi tajuntaan. Jokainen tunnistaa hyvän juonen ja tarinanmuodon. Oletamme, että saamme kaiken keskeisen informaation kätevänä hissipuheena, ja hyvänä sellaisena. Turha takeltelu ja rönsyily kertovat vain taitamattomuudesta.
Torkki kehystää tarinansa yritysmaailmalle tutuilla tavoilla ja ennen kaikkea tutuilla ja ajassa kiinni olevilla esimerkeillä. Elävät ja kaikille tutut esimerkit ovat kirjan suola, joka kiinnittää kirjan teesit tuttuun maastoon. Kirjan tarina-analyyseissä käsitellään muun muassa Barack Obamaa, Ilkka Kanervaa, Steve Jobsia, Äiti Teresaa, Nelson Mandelaa, Jeesusta, Timo Soinia, Seppo Heikinheimoa, Mika Vehviläistä, Esa Saarista, Alexander Stubbia, ja lukuisia, lukuisia muita, unohtamatta suuria filososofeja ja tutkijoita Aristoteleestä Lajos Egriin. Kirjassa on runsaasti myös hauskoja ja viihdyttäviä paralleeleja, kuten Barack Obaman virkaanastujaisesitelmän luenta Tolkienin hobittifantasiana ja Perussuomalaisten jytkyn tulkinta Tove Janssonin hattivatteina:
”Persut’ olivat kuin se tuntematon maa, jonne voimme sijoittaa kaiken sen mikä ahdistaa. Heistä tuli suomalaisen yhteiskunnan hattivatit, vaara kaikille niille, ’jotka elävät kuisteilla ja salongeissa”. (s.290.)
Kirjan henkilöhakemistosssa on satoja nimiä, joita ripotellaan tekstiin toisinaan hengästyttävyyteen asti. Tiukasti ajassa kiinni oleminen saattaa jopa rapauttaa kirjan elinkaaren. Jo nyt tuntuu vaikealta palauttaa mieleen esimerkiksi Mika Vehviläiseen kohdistunut mediakohu, sillä uusia kohuja ja tragedioita syntyy jatkuvasti.
Miksi sitten yritysten tarinat ovat niin kömpelöitä, tylsiä faktojen sävyttämiä kuvauksia? Kirja antaa siihenkin vastauksen. ”Tarina ja tiede, usko ja järki, pathos ja logos-siinä ihmisen maailman havaitsemisen jing ja jang, jotka ovat ikuisesti kilpasilla keskenään.” (s.126) Faktat, totuudet, järkeilevä päättely, tiede. Ne ovat juuri niitä suomalaisten suosimia elementtejä, joita myös niin paljon korostetaan ja joiden kautta syntyy yritystoiminnalle tärkeä luotettavuus ja rationaalisuus. Yritysten tarinat eivät välttämättä perustu mihinkään. Ehkä me myös tiedämme sen. Niistä huokuu päälleliimattu pyrkimys johonkin sellaiseen, mikä ei ole luonteenomaista.
Yksinkertaistamisen ylistys
”Yksinkertaista, yksinkertaista, yksinkertaista! Täydellistä ei ole se, mihin mitään ei voi lisätä vaan se, mistä mitään ei voi poistaa. Keskity aina vain oleellisimpaan.” (s. 84) Aluksi ajattelin, että Torkki itse on yksinkertaistanut liikaa, mutta koska kirjan yksi keskeisimmistä teeseistä on sanottavan kiteyttäminen yksinkertaiseen muotoon, idea toimii kuitenkin. Torkki kirjoittaa kuten opettaa.
Tutkijalle kirjan yritysmaailman korosteinen kehys ei ehkä tuota samaa mielihyvää kuin yritysjohtajalle. Luolamies ja nuotiovertaukset, sekä ihmisten alitajuinen alfaurosten seuraaminen ja laumautuminen ovat myös kielikuvina sellaisia, jotka eivät kriittiseen naistutkijaan uppoa. Torkilla on oma selkeä kohdeyleisönsä, johon en selvästikään kuulu. Mutta silti en pidä pahana, että tarinankerronnan taitoa opetetaan. Ja luen siitä mielelläni ja toivoisin muidenkin lukevan. Kyllä kirjalla on tutkijoillekin paljon annettavaa. Tutkimuksesta kertominen noudattaa toki erilaisia konventioita, mutta ei pieni draaman kaari, edes aloitus tai lopetus aina pahasta olisi. Varsinkin humanistiseen traditioon kuuluu, että yksinkertaisistakin asioista pyritään teoretisoimalla luomaan mahdollisimman monimutkaista, kun taas monet ”kovan tieteen” tieteen edustajat pyrkivät päinvastaiseen. Luomaan monimutkaisista asioita mahdollisimman yksinkertaisia ja ymmärrettäviä esityksiä.
Kirja, tarinan kertomisen oppaana, antaa selkeät ohjeet, hyvät esimerkit, luo kuvan helppoudesta, mutta ehkä kaikki ei sittenkään ole niin yksinkertaista. Jos tarinoilla olisi niin paljon valtaa ja jos tarinankerronta kerran onnistuu yritysjohtajiltakin helposti näillä opeilla, niin eihän meillä olisi ympärillä muuta kuin silkkaa menestystä. Toisaalta yksinkertaistusten maailma on myös pelottava. Jos vain hämäämisellä, tiukalla mustavalkoisella kahtiajaolla, paatoksella ja tunteisiin vetoamisella sekä ”tykkäämisellä” on valtaa, olemme pulassa. Vaikka tarina on tehokas ja vaikuttava, on se myös sumea, ja pahimmillaan se pettää, harhauttaa, suggeroi ja valehtelee.
- Kirjan nimi:
- Tarinan valta -kertomus luolamiehen paluusta
- Kustantaja:
- Otava
- Julkaisuvuosi:
- 2014
- Sivumäärä:
- 319
- Kirjoittajat:
- Torkki, Juhana
- Esittelyn kirjoittajan nimi:
- Sari Tuuva-Hongisto
- Esittelyn kirjoittajan arvo tai asema:
- FT, tutkija
- Esittelyn kirjoittajan organisaatio tai kotipaikka:
- Lappeenranta