Kirjantekijöistä Jarno Limnell on Suomen ehkä tunnetuin kyberturvallisuuden asiantuntija. Sotatieteiden tohtori toimii työelämäprofessorina Aalto-yliopistossa, ja lisäksi hänellä on dosentuuri Tampereella. Elina Hiltunen ja Mikko Dufva ovat tulevaisuudentutkijoita. Kauppatieteiden tohtori ja diplomi-insinööri Hiltunen on kirjoittanut toistakymmentä tietokirjaa; hänen erikoisalojaan ovat mm. megatrendit ja hiljaiset signaalit. Tekniikan tohtori Mikko Dufva työskentelee Sitrassa; hänen väitöskirjansa käsitteli tulevaisuutta koskevan tiedon tuottamista ja tulevaisuuden ennakointia.
Teoksen lähdepohja on tukeva: alaviitteissä mainitaan kymmenittäin koti- ja ulkomaisia tutkimusraportteja, ja tekijäkolmikko on haastatellut miltei 40 eri korkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa työskentelevää asiantuntijaa. He ovat lisäksi teettäneet kyselyn, johon osallistui yli tuhat 14–24-vuotiasta nuorta eri puolilta Suomea. Kyselyn tulokset on purettu kirjan liitteeksi, mutta niiden vaikutus näkyy myös eri aiheita käsittelevissä luvuissa.
Aihealueita on viisi: ympäristö eli lähinnä ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen, terveys jossa keskeisintä ovat pandemiat, talous jota pohditaan muun muassa tulo- ja varallisuuserojen, muun eriarvoisuuden ja eri syistä aiheutuvan syrjäytymisen kannalta sekä turvallisuus niin sisäiseltä kuin ulkoiselta kannalta tarkasteltuna.
Elina Hiltunen, Mikko Dufva ja Jarno Limnell
Kuva: © Veikko Somerpuro.
Ilmastonmuutos on nuorten peloista suurin
Kirja on omistettu nuorisolle saatesanoin ”tulevaisuus on teidän”. Neli-viisikymppiset kirjoittajat toteavat alkulauseessa kasvavansa ehkä jo koiranputkea silloin, kun nykynuoret ovat heidän iässään eli elävät ruuhkavuosiaan. Tulevaisuus on kuitenkin enemmän keski-ikäisten käsissä, joten heidän luettavakseen kirja lienee kirjoitettu, ja heille sitä tekee myös mieli suositella. Harva alta kaksikymppinen pääsee päättämään mistään muusta kuin omista tulevaisuudensuunnitelmistaan, eikä niidenkään toteutumisesta ole takeita. Tutkimukseen osallistuneista nuorista puolet suhtautuu tulevaisuuteen välillä pelokkaasti, välillä innokkaasti. Vain vajaa kolmannes heistä jaksaa olla jatkuvasti positiivisella mielellä.
Teoksen johdantoluvussa, joka on saanut nimekseen Ennen ja nyt, todetaan että nykynuoret (vuosina 1997–2006 syntyneet) ovat terveempiä, koulutetumpia ja kansainvälisempiä kuin vanhempansa. Sama kehitys on kyllä jatkunut jo koko 1900-luvun ajan. Kirjoittajan, Elina Hiltusen, maalaama kuva ikäluokkansa nuoruudesta paljastaa, että huolenaiheita on ollut ennenkin: korttelirallia ajaneet ja Suosikkia lukeneet Dingo-fanit pelkäsivät AIDSia, happosateita ja ydinohjuksia, elettiinhän 1980-luvulla vielä kylmän sodan aikaa, joka päättyi Neuvostoliiton hajoamiseen.
Nykynuorten peloista suurin on ilmastonmuutos. Huolestuminen näkyy sekä kirjaa varten tehdyssä kyselyssä että Unicefin vuonna 2021 toteuttamassa tutkimuksessa. Ahdistusta aiheuttaa moni muukin asia: oma tuleva työllisyys- ja taloustilanne, maahanmuutto ja pakolaisuus, ääriliikkeet ja rasismi. Maailman muutosta pidetään arvaamattomana, ja kyselyn vastauksissa näkyy myös pandemian vaikutus. Syksyllä 2020, jolloin kysely tehtiin, koronavirus oli valloillaan kaikkialla maailmassa, mutta rokotteet eivät vielä olleet käytössä.
Joiltakin osin huolenaiheet ovat nykyhetkeen mennessä muuttuneet: joukkorokotukset ovat vähentäneet pandemiariskiä ja samalla taudista koettua huolta, mutta jos suomalaisten mielipiteitä kysyttäisiin tänään, Ukrainan sota epäilemättä näkyisi niissä. Vielä tammikuussa 2022, jolloin kirja ilmestyi, Euroopan turvallisuustilanne oli täysin toinen kuin nyt.
Ongelmia ja ratkaisuja, joutsenia ja sarvikuonoja
Kirjoittajat ovat tehneet ilmeisen tiivistä yhteistyötä, koska lukujen kohdalla ei yleensä mainita, kuka niistä minkäkin on kirjoittanut. He käyvät kunkin aiheen läpi yksityiskohtaisesti, ja ongelmien ohella esillä ovat myös ratkaisut. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen kohdalla käsitellään vaihtoehtoisia energian tuotantotapoja ja luontokadon ehkäisyyn ehdotetaan suojelua, ennallistamista ja villiinnyttämistä sekä muita paremman maailman rakentamismahdollisuuksia.
Tekstistä huokuu positiivisuus. Tekijät huomauttavat, että moni tänä päivänä itsestäänselvyytenä pidetty toimintatapa on joskus ollut vain edelläkävijän villi visio, joten näin todennäköisesti tapahtuu tulevaisuudessakin. Siinä missä vanhat ammatit katoavat, uusia on tulossa tilalle. Tämän päivän teini sijoittuu tulevaisuudessa ehkä mikrobiomineuvojaksi tai sijaismatkustajaksi (edellinen tarkastelee bakteeriflooraa, jälkimmäinen välittää tapahtumia ja tunnelmia virtuaalitodellisuudessa).
Digitalisaatiolla ja tekoälyllä on paikkansa tulevaisuuden rakennuspalikoina. Väestön vanhetessa ja hoitoalan väen vähentyessä siirrytään ainakin osittain erilaisiin etäpalveluihin, työelämä joustaa, kiertotalous valtaa yhä enemmän alaa. Tulevaisuudessa on kuitenkin aina arvaamattomia elementtejä eli mustia joutsenia, siis ilmiöitä jotka iskevät yllättäen, ja harmaita sarvikuonoja eli riskejä jotka kyllä näkyvät mutta joihin ei osata varautua riittävästi.
On hyvä havaita, että erilaisia ilmiöitä voi tarkastella monelta suunnalta: tämän päivän ja erityisesti tulevaisuuden digitalisoituneessa maailmassa syrjäytyminenkin voi tapahtua kahta kautta. Ihminen joko jää totaalisesti tietotekniikan kehityksen ulkopuolelle tai uppoaa verkon virtuaalimaailmaan niin syvälle, ettei pääse sieltä ainakaan omin avuin pois.
Millä eväillä Suomi jatkossa pärjää?
Suomi on useiden tutkimusten mukaan maailman vakaimpia ja vapaimpia maita, ja täällä asuu maailman onnellisin kansa. Olemme tasa-arvoisimpia ja lukutaitoisimpia (medialukutaito tosin näyttää monilta suomalaisilta puuttuvan, mutta siitä ei kirjassa mainita). Muutosten maailmassa menestymiseen ei ehkä tarvita uusia reseptejä, kunhan vain muistetaan pitää entiset voimassa.
Kirjantekijät korostavat koulutuksen ja sivistyksen merkitystä – näistä puhui jo J. V. Snellman 1800-luvulla. Yhteiskuntarauhaa ylläpitää ja vakautta vahvistaa se, että kansa saadaan pysymään yhtenäisenä ja kaikki kansalaiset yhteiskunnan kehityksessä mukana. Toki vakauteen vaikuttavia tekijöitä on muitakin: luottamus viranomaisiin, yleinen järjestys ja turvallisuus, ääriliikehdinnän ja vihapuheen välttäminen sekä disinformaation kitkeminen.
Vähän kuin tämänhetkistä Euroopan turvallisuustilannetta enteillen teksti toteaa, että – paradoksaalista kyllä – lähes kaikki turvallisuutta koskeva informaatio lisää osaltaan myös turvattomuutta. Viime viikkoina tuon on kyllä huomannut iltapäivälehtien klikkiotsikoiden ääressä.
Nuorisotutkimuksen tuloksissa, jotka on sijoitettu kirjan loppuun – yhtä hyvin ne olisivat voineet olla alussa – näkyy jonkin verran eroja eri ikäluokkien sekä poikien ja tyttöjen välillä. Pojat kokevat tulevaisuuden paljon valoisampana kuin tytöt, joista suurin osa on välillä innoissaan, välillä pelokkaita. Iän karttuessa positiivisuus hieman pienenee, ja asuinpaikka vaikuttaa: pääkaupunkiseudun ja kaupunkien nuoret suhtautuvat tulevaisuuteen positiivisemmin kuin maalla asuvat. Yllättävää kyllä, koulutetuimmat vastaajat luottivat omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa kaikkein vähiten. Päällimmäisenä vastauksissa on kuitenkin tulevaisuudenusko, joten nuorten viesti on selvä: aikuisten on toimittava niin, että uhkat eivät toteudu ja että tulevaisuuteen voi luottaa.
- Kirjan nimi:
- Suomen tulevaisuudet. Suuret kysymykset ja vastaukset
- Kustantaja:
- WSOY
- Julkaisuvuosi:
- 2022
- Sivumäärä:
- 334
- Kirjoittajat:
- Limnell, Jarno , Hiltunen, Elina, Dufva, Mikko
- Esittelyn kirjoittajan nimi:
- Helena Pilke
- Esittelyn kirjoittajan arvo tai asema:
- tietokirjailija, FT
- Esittelyn kirjoittajan organisaatio tai kotipaikka:
- Helsinki