”Ihmisten liikarasittuneisuus on nykyajan tavallisimpia ilmiöitä.”
Havainto 1920-luvun Terveydenhoitolehdestä on edelleen ajankohtainen. Sata vuotta sitten ihmiset kärsivät hermovoimattomuudesta ja aivoväsymyksestä, nyt moni valittelee aivosumua. Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentti ja yliopistotutkija Mona Mannevuo avaa Väsymyksen aika -kirjassaan niin työelämän muutoksia, väsymyksen monia muotoja kuin loputonta vireyden tavoittelua yhä nopeatahtisemmassa yhteiskunnassa.
Moderni yhteiskunta toi mukanaan kiihkeän elämänmenon, teknologisen kehityksen ja edistyneen terveydenhuollon – mutta myös väsymyksen, stressin ja aivosumun. Mitä väsymys oikein on, ja miten väsyneisiin pitäisi suhtautua?
Väsymyksen aika sukeltaa ikävän vieraamme historiaan. 1880-luvun lopulta toiseen maailmansotaan asti teollisen yhteiskunnan, vauhdin kiihtymisen, kellojen ja liiallisen touhukkuuden katsottiin rasittavan ihmisten hermoja. Sodan jälkeen kansalaisten sydänhermojen ajateltiin kuormittuvan kulutusyhteiskunnasta, kunnianhimosta, kiireestä ja stressistä. Ylivirittyneessä nyky-yhteiskunnassa puolestaan huolehditaan aivojen jaksamisesta.
Teos johdattaa lääketieteen historiaan mutta kuvaa samalla työelämän muutosta, terveyskansalaisuutta ja arjen lääketieteellistymistä. Uupumisella on myös poliittinen ulottuvuus: onko se yksilön, yhteiskunnan vai lääketieteen ongelma?
- Kirjan nimi:
- Väsymyksen aika. Hermovoimattomuudesta aivosumuun
- Kustantaja:
- Gaudeamus
- Julkaisuvuosi:
- 2025
- Sivumäärä:
- 300
- Kirjoittajat:
- Mannevuo, Mona
- Lisätiedot:
- Lisätietoja ja sisällysluettelo Gaudeamuksen sivuilla
- Esittelyn kirjoittajan nimi:
- Agricolan toimitus